Neljäs Adventti

Näin sitä rymistellään joulukuun viimeisiä ja kieltämättä jännittävimpiä päiviä, adventin aika alkaa olla ohitse eikä joulukalenterissa enää montaa luukkua ole avaamatta.

Torpalla on touhuttu jouluhommia, kukin tahollaan ja välillä ryhmätyönä.
Lauantaina saimme Siskolikan ja kolme poikaa joulunviettoon, toivat mokomat etelän kelit tullessaan. Vettä sataa mutta ei se loppujen lopuksi haittaa, pääasia, että pääsivät turvallisesti perille. Heidän tulonsa kunniaksi satoi pikkuisen luntakin.

Lauantai oli kiva päivä muutenkin. Perillisten todistukset olivat yksitoikkoista luettavaa, 9,9,9,9,9,9…. seassa muutama 10 ja jokunen 8. Hyvin ja hienosti ovat Perilliset leiviskänsä klaaranneet, eiköhän tuosta jokunen bonuspaketti heru kuusen alle.

Tänään satoikin ihan silkkaa vettä ja pihalla liikkuminen muuttui tunti tunnilta haasteellisemmaksi. Joka suuntaan viettävä pihatanner on jäisenä iljettävän vaarallinen eikä mikään hiekoitussepeli pysy kulkijan askelia turvaamassa. Suolaa sinne ei hirviä kylvää, se kantautuu koirien ja kissojen tassuissa sisätiloihin eikä raparallia kestä se kuuluisa Erkkikään.

Säästä johtuen päivän aktiviteetit keskittyivät sisätiloihin. Minä sain toimia kiikkustuolissa istuvana kellokallena ja vahtia pipareiden paistoa. Esikoinen toimi leipurimestarina. Eilen teimme yhdessä taikinan ja tänään oli paistopäivä.

Nuorimmainen panosti kaupan taikinaan josta syntyi pellillinen lihavia kissoja ja isoja hevosenpäitä sekä yksi pellillinen rekkuja.

Koska Torpan Pojat ovat aktiivisesti mukana toiminnassa, ei koiravartiotta askaroitu tänäänkään. Huomatkaa leipurilapsosen essu. Joku kulisseja kiivaasti kiillottavampi Äiti-ihminen olisi stailannut leivontahetken vähän paremmin. Naulakkoon jäivät nätit essut ja Teini vetäisi baarimestarin Corona -essun ylleen enkä minä huomannut puuttua asiaan. Miksi oikeastaan olisi pitänyt? Niin, ei minustakaan.

Samaan aikaan toisaalla minä muussasin pottuja perunalaatikkoa varten. Joka ikinen joulu minulta tilataan imellettyä perunalaatikkoa ja minä sen teen. En tiedä miltä sen pitäisi maistua, sillä moista ruokalajia en saa nieltyä, ei kuulu nimittäin minun ruokaperinteeseeni. Mutta mahtuu ruokapöytään, jouluna. Ja ilmeisesti osaan laatikkoon loihtia oikean maun sillä aina se loppuu kesken.

Jätin mössön imeltymään uuninpankolle, nyt olisi aika tehdä loppusilaus ja lykätä lootat uuniin. Leivinuunissa olisi justiinsa hyvät lämmöt nyt. Lanttu- ja porkkanalaatikot värkkäilen huomenna.

Tänään juteltiin Perillisten kanssa siitä, että meidän säädöskokoelma ja  ohjekirja on vanha Kotilieden Joulukirja. Sen rasvatahraisilla sivuilla ja lukuisissa kirjan väliin betonoituneissa liitesivuissa on meidän joulumme maut ja aromit. Kirja kulki mukanamme Kolilla ja nyt jo viidettä joulua Torpalla.

Vielä kun löytäisin yhden hukkaamani Panettone kakkujen reseptin, olisi kokoelma täydellinen. Toistaiseksi. Sillä joka vuosi mukaan tarttuu joku uusi juttu tai joku vanha kokeilu jää pois. Yhtenä jouluna värkkäsin hienon ranskalaisen jouluhalon jota ei kukaan jaksanut syödä. Se jäätyi tönköksi Kolin mökin terassille ja nakkasin sen poislähtiessä bioroskikseen. Ei ole kukaan jouluhalkoa kaipaillut.

Muistutti varmaan liikaa South Parkin Mr. Hankya, joulukakkaa.

Nyt on hyvä. Kuusi tuoksuu ja hommat on hanskassa. Se, että vasen käteni ei vielä hanskaan mahdu, on pikkuisen rajoittava tekijä, mutta kyllä tästä hyvä tulee. Omanlaisensa joulu ainakin.

Huomenna on maanantai eikä muuten potuta yhtään. Jos Luoja suo ja tuulet ovat suotuisat, pääsen huomenna (vihdoinvihdoinvihdoin) jalkajumpalle. Siskolikka lupasi ladata levyjä tankoon ja tehdään kimpassa kunnon kyykkäysjumppa. Minähän en saa edes tossuja yksin jalkaan eli avustajan mukaan otto on enemmän kuin perusteltua. Ja meidät tuntien, kumpikaan ei ole ihan ekana periksi antamassa joten voi olla, että tulee ennätysrankka urakka.

Sitä ennen on kuitenkin pitkä lista toimiteltavia asioita.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, terkut Torpalta. Missä lienetkin.

Imelly oi lootani mun!