Jos minä olisin...

Jos minä olisin tämän nuoren sankarin äiti, sisar, täti tai jotain todistettavaa sukua, olisin jo tarttunut *kröhöm* ... toimeen. Olisin jo palkannut (värväytynyt) paikallisten voimaharjoittelevien marttojen tai seurakuntasisarten kartiin ja turvaisin vapaaehtoisesti tämän jalon (ja kieltämättä varsin hyvävartisen) nuoren miehen taivalta jäähallille, kotiin ja kauppaan.

Voin vain kuvitella mikä kaaos syntyy savolaisten naisihmisten keskuudessa kun tämmöinen sankari tepastelee baaritiskille areenalle  kassajonon jatkoksi. Siinä jää makkaraperunat ja ikean lihapullat toiseksi kun rouvat kilvan kirmaavat hakemaan nimmaria *köh* tyttärilleen *köh*. Elävältähän se moisen syövät.

Päivän ansioihin lasketaan tasainen ja turvallinen kyyti kehä ykkösen sisäpuolelta kotitorpalle. Hyvin kyyti kelpasi kanssamatkustajille koska yksikään ei jäänyt väliasemille vaikka tarjosin mahdollisuutta vaihtaa kulkuneuvoa. Ainahan pitää olla vaihoehtoja, eikö niin?

Aikataulussakin oltiin ja kahden pysähdyksen taktiikalla edettiin. Ensin tankattiin auto ja sitten matkustajat. Nilkka suorana sain ajella, vastaantulijoita oli, mutta meillepäin menijöitä vähemmän. Pari poliisipartiota siellä tiensyrjässä lymys,i mutta taas oli tuurihaukalla tuuri myötäinen ja morjesteluilla selvittiin. En päässyt puhutteluun... ovat ne kyllä niin kalliita terapiaistuntoja, että ei olisi niin väliksikään.

Oli ilo lämäistä jarruläpykkä lattiaan kotiristeyksessä ja karauttaa kotimäki ylös. Taakse jäi sateisempi osa Suomesta ja kotona tarvittiinkin jo aurinkolaseja.

Syli oli täysi huohottavia terrieripötköjä ja Veljekset Hull..hartaudessa ilmestyivät frakkeineen liehakoimaan.

Hirmuisen kiva oli lähteä reissuun ja kiva oli palata kotiin. Parin viikon päästä edessä toinen etelän keikka, sinne stadikalle mieleni halajavi. Toivottavasti saadaan jonkinlaiset lukijatapaamiset aikaiseksi.

Sovitaan sitten lähempänä koordinaateista ja pukukoodista. Otetaan huomioon se, että minulla on mitä ilmeisimmin Perilliset mukana joten a) shampanjabaarissa ei voida treffata b) en voi pukeutua teema-asuun koska teinit häpäistyvät. Täytyy miettiä jokin muu tunnistusväline. Ilmapallo? Pinkki ilmapallo?

Huomenna, maanantaina, syyskuisena maanantaina (korostinko tarpeeksi?) on aihetta hankkiutua kylän lääkärin pakeille. Vasemmassa pikkusormessa on koteloitunut lasinpala (tai jotain) joka pyrkii pintaan. Hirveä vertavuotava patti on suoraan pikkurillin alimmassa nivelessä ja tulehdus jomottaa jo kyynärvarressa, hetkittäin leukaperissä. Ei yhtään kiva. En ole vielä päättänyt koputanko eläinlääkärin vai terveyskeskuslääkärin oveen. Ellä antaa varmasti paremmat tropit ja tulen hänen kanssaan paremmin juttuun kuin sen tikkatauludiagnooseja harrastavan äijänpätkän kanssa. Toisaalta ellän työkalut ovat vähän järeämpää tekoa enkä ole varma, kestääkö pikkurilliseni viikatteen käsittelyä.

Paha paikka. Hyvin paha. Ja heti maanantaina edessä.

Nyt hankkiudun omiin vällyihin jotta olen tehot tapissa kohtaamaan syksyn ensimmäisen maanantain.

Tällä asenteella, räyh!