Uusi viikko

Joku tinttiparvi näpisti punaiset pihlajanmarjat mutta nämä valkeat säästyivät.

Uusi viikko alkoi lepo-, huolto- ja huilipäivänä. Ja mahdottoman kiireisellä aikataululla. Luonnollisesti.
Aamulla olin ennen sianpieremää kynsimässä kampaamon ovia ja pääsinkin lepuuttamaan päätäni Johannan osaavissa käsissä. Sieltä tiukka kurvaus tilitoimiston pihaan ja papereiden jättö.

Miten olikin ihmiskurjalle käynyt ihmeellinen ja ennenkuulumaton moka? Minä nimittäin ryhdyin tuossa taannoin ponnekkaasti latomaan elokuun tositteita nippuun. Ja havahduin siihen jäätävään faktaan, että käsissäni oli heinäkuun tositteet. Jumaleissöni, pumppu heitti pari volttia ja sitten meinasi iskeä pakonomainen tarve hengitellä paperipussiin.

Onneksi liput ja laput olivat siistissä järjestyksessä eikä niiden aikajärjestämiseen mennyt kuin vartti.
Olin totisesti aivan varma, että olin jo aikaa sitten toimittanut mokoman heinäkuun tilinpitäjälle pideltäväksi. No, ei pidä olla varma näköjään omistakaan töistä.

Kun työasia oli poissa päiväjärjestyksestä, kaahasin renkaat soikeina ja nilkka suorana kaupungin toiselle laidalle nauttimaan shiatsuhoidosta. Kaksi tuntia hupsahti ties minne, keho naukui tyytyväisenä ja taisinpa ottaa pienet hätäiset tirsat siellä pehmoisella futonilla.

Sain pari akupunktionastaa oikeaan korvanlehteeni ja hyvät eväät kotihoitoon. Nyt pistetään kuonat liikkeelle, ihan kirjaimellisesti. Kannattaa asetella lähipäivien reittinsä niin, että vessa ei ole kaukana tai hankalan matkan päässä.

Siitä kotiin, pikaojennus soffalle ja sitten taas kaupunkiin. Esikoinen istui jo kampaajan penkissä ja Nuorimmainen pääsi jatkamaan istuntoa. Äitikulta oli matkalla tipautettu kyydistä silmäsairaalan pihalle.

Lounaan kuittasin smoothiella, ei kertakaikkiaan uponnut minkäänlainen kiinteä eväs. Outoa. En ole raskaana, se kerrottakoon ennenkuin kukaan ehtii edes ajatella.

Yllättäen *köhhhöh* löysin itseni puhelinoperaattorin myymälästä ja sukkela nuorukainen tökkäsi tuotapikaa uuden valkean puhelinpaketin käteeni.

Kotimatkalla poimin Äitikullan kyytiin ja tuotapikaa oltiin jo kotona. Iso-J kyyditsi Perilliset lainakiesillä, sillä Pösötti on huollossa torstaihin saakka. Tämä tietää sitä, että pääsen perjantaina reissuun huolletulla kiesillä. Sopii paremmin kuin hyvin. Omassa on palanut se kirottu sianpää-symboli jo muutaman viikon enkä mitenkään pala halusta astua taas sisään siihen autokauppaan. Siihen... jossa potentiaalisia asiakkaita ovat vain miehet. Sovinismin viimeisimpiä ja syvimpiä bunkkereita.

Päivä on säiden puolesta liittynyt ihanien, aurinkoisten ja kirkkaiden loppukesän päivien jonoon. Näitä kiitos lisää tuonne marraskuulle saakka, jolloin sopii pakastua ja sataa vähän lunta. Mutta vasta sitten, kun minä olen saanut valkosipulit penkkiin. Voin kuvitella miten tympeää puuhaa olisi hakata rautakangella reikä jokaista perhanan valkosipulin kynttä varten. Kyläläiset kuolisivat nauruun.

Perilliset ottivat Sörsselsonin töihin ja poninretku pääsi veivaamaan tuttuja hannunvaakunoita ja ympyröitä. Niitä meillä harrastetaan, paljon. Pyykkejä keräillessäni kuuntelin tasaista kavioiden jumputusta ja se on muuten aika kiva ääni. Omalla pihalla kuultuna. Töttistä kävin lahjomassa porkkanoilla ja sain sen venkulan taipumaan aika mukaviin venytysasentoihin. Ahne hevonen tekee kaikenlaisia spagaatteja porkkananpätkän toivossa.

Ilta menikin sitten sitä valkoista puhelinpakettia purkaessa ja käyttöönottaessa. Taas se perhanan puhelin on käyttäjäänsä fiksumpi. Minä en (vielä) keksinyt miten ja missä saan siirrettyä ostetut musiikit (rakkaan juoksumusalistani) tähän uuteen luuriin. Sen pitäisi olla aivan helppoa ja kätevää, mutta taisin etsiä vääristä huoneista.

Menin jo ihan sekaisin niistä piuhoista ja muista joten huomenna otan luurit mukaan ja kipaisen sen sukkelan nuorukaisen pakeille. Esikoinen perii vanhan puhelimeni eikä millään meinaa malttaa odottaa, että saisi sen haltuunsa ihan luvan kanssa.

Tämä täältä tänään. Huomenna Iso-J karauttaa keskimaahan ja minä kaupunkiin.

Aurinkoista alkuviikkoa, missä lienetkin!