Hyvällä sykkeellä ja ilon kautta

Mikä päivä!
Latasin unta vähän kauemmin ja kello kalkatti herätystä vasta 07.20. Puoli kasilta olin jo Team Terriersin kanssa ulkona ja askelsimme tarmokkaasti kohti kutostietä. Poikakoirien omistajat toki tietävät, että tarmokas askeltaminen päättyy joka kolmannelle heinänkorrelle, jokaiselle kakkapökäleelle ja vähintään jokaiselle postilaatikolle. Koipea on jumpattava ja nosteltava uutterasti.

Tänään se peli ei todellakaan vedellyt ja minä määräsin tahdin heti kun arvelin, että poikakoirat ovat rakkonsa tyhjentäneet. Yksi valotolpanväli käveltiin koirien tahdissa ja sitten lähti trio etenemään.

Kolmen vartin kuluttua kurvasimme sora ropisten pihatielle, aamulehti kainalossa. Pojille tuli hiki ja pikkuisen minullekin.

Harvoin on aamukahvi maistunut niin ansaitulle.

Hitaan aamun jälkeen suuntasin kiesin nokan kohti kaupunkia ja törmäsin, kirjaimellisesti, noihin vihreisiin angstipalloihin. Tänään polkaistiin kipakasti käyntiin puolivuotinen urakka. Meitä on likainen tusina eli 13 ja maali maaliskuussa. Asiasta ehkä joskus enemmän.

Torpalle jääneet vetivät ns. lyhyemmän tikun eli pääsivät halkosavottaan. Minä vetosin sairauslomalappuun ja livistin rivistä jo hyvissä ajoin. Teinit onnistuivat kuitenkin venyttämään isänsä pinnaa niin, että isi otti ns. aikalisän ja kurvasi ensin kaupunkiin. Yksissätuumin tehtiin ruokaostokset ja palattiin peräkanaa takaisin Torpalle.

Ai joo, minäkin ihan riehaannuin shoppailemaan. Ostin tuplatarjouksen ns. kaksostenmyssyjä eli rintsikoita. Harvinaista. Piti ottaa yksi kuppikoko pienemmät ja vastaavasti yksi koko isommat ympärysmitaltaan. Jotenkin se, mikä näkyvästä rintavarustuksesta lähtee, siirtyy sentteinä jonnekkin muualle yläkroppaan. Ei paha vaihtokauppa ensinkään. Tosin kohta ei ole mistä ottaa. Mutta paljon mahtuu vielä kasvamaan sinne yläselän puolelle. Hassu yhtälö.

Liioitelisin jos sanoisin, että kotosalla norkoilleet teinit hyppivät malttamattomina tasakäpälää ja vaativat kovaäänisesti halonhakureissulle lähtöä. Ei. Ei se niin mennyt. Melkein piti hakea tallista ajopiiska jolla usuttaa kurittomat ja laiskat Perilliset autoon. Kaksi armoa anovaa ja nyrpeää naamaa auton ikkunaan liiskautuneena Iso-J kurvasi kohti Teräsvaarin halkoapajia.

Teräsvaari on 84 v ja hänellä on noin 90 tiukkaa pinokuutiota myymätöntä puuta. Ja kipeä selkä.
Se meinaa sitä, että papparainen ei enää itse toimita puita kotiin, vaan asiakas itse hakee tarvitsemansa määrän. Näin tehtiin tänään. Teräsvaari itse oli opastamassa Perillisiä kuorman lastauksesta ja vahtinut, että hukkatilaa kärryyn ei jää. Eikä jäänyt.

Yhteen kuormaan mahtuu (korotetut laidat) vajaat kolme pinokuutiota 30 senttistä klapia. Piti kuulkaa hakea kamera ja ikuistaa tämä Tuhannen Ihme teineistä ruumiillisen työn tekijöinä. Iso-J ohjeistaa ja pitää hommassa tahtia yllä.

Niin hyvin purkivat ekan kuorman, että lähtivät samoilta jaloilta hakemaan toisen. Siitä on puolet jo purettu, puolet odottaa kärryssä yön yli.

Harvoin on ruokapöydässä istunut niin hiljaista ja nälkäistä väkeä. Kumpikin hotki grillatut kananrintansa ja vajosi sohvan uumeniin sulattelemaan. Saunan päälle näkyy vielä maistuvan vähän karkkipäivän antimia mutta veikkaan, että kohta ensimmäinen sanoo moro ja häipyy ansaituille yöunilleen.

Iloisesti yllättivät, mokomat.

Lue äiti rivien välistä...

Hohdokasta hommaa

Saunat on nyt saunottu ja mieli halajaa jo vällyihin. Iso-J lähti saunaan ja viipyy siellä arvatenkin yli puolen yön. Raportoi varmasti Perillisten ansioista monelle mantereelle. Ja syystä. Ovat ne vaan niin mainoita lapsosia.

Tämä oli hyvä päivä. Huomenna yksi jos toinen askeltaa hivenen raskaammin sillä lihashan sitä kipeytyy kun äkkiseltään ryhtyy voimahommiin.

Onneksi on sunnuntai ja päivälle budjetoitu monta aktiviteettia.

Tämmöistä tänään. Hyvää yötä ja leppoisaa sunnuntaita. Missä lienetkin.