Vettä vaan

Kurssilla kuvattiin vettä. Rakensimme vesiputouksen ja sitten vaan kamerat sarjatulelle.
Tuossa pelattiin suljinajoilla (Canonin valintakiekon kohta Tv) ja saatiin erilaisia vesikuvia, aina maitomaisesta virrasta pisaroihin.

Jalusta on kyllä seuraavana hankintalistalla. Laitoin kurssilla myyntiin yhden ylimääräiseksi jääneen objektiivin ja sen hinnalla saatan hyvinkin saada ihan kelvollisen keskiketterän jalustan.

Tänään oli hyvin kylmä päivä. Ja kiirettä piti, että pysyin aikataulussa. Esikoisen koululla oli vanhempainilta ja siellähän minäkin sitten istuin ihan ajallaan. Jätin pullakahvit väliin ja tyydyin teehen. Ja totesin, että hyvälle olen itseni opettanut teen suhteen. Keltainen Lipton on kitkerää koska juon mieluusti valkoista teetä tai Rooiboosia tai limemaustettua vihreää (kalanpesuvettä).

Vanhempainillassa ei mitään ihmeempää. Yhtä kiusaamistapausta selvitellään nyt niin, ettei yksikään kivi jää kääntämättä ja teinit tajuavat, että kiusaamisesta ei seuraa mitään hyvää. Hyvä niin. Hienoa, että koulussa on resursseja puuttua asiaan jo varhaisessa vaiheessa, ettei kenellekään jäisi asian vakavuuden suhteen epäselvyyttä.

Salilla heiluttelin puntteja, tänään oli pitkien sarjojen päivä. Onhan se ihan tuskaa jotain vipunostoja veivata kolme kahdeksantoista sarjaa. Ja vipunostoistakin minulla on ohjelmassa kolme eri variaatiota. Siinä saa myös yläselkä kyytiä. Tita varmaan hyrisee tyytyväisyydestä, tämä selkä kaipaa säännöllistä selkäsaunaa. Erilaisia punnerruksia ja vatsarutistuksia... puuh ja lääh mitä ähellystä.

Sinänsä jännä, että mitä enemmän treenaa, sitä nesteisemmäksi kroppa muuttuu. Tätä minun nesteongelmaani pohtii nyt pari muutakin ihmistä, sillä aika outoa on, ettei neste jota ryystän päivittäin useita litroja, mene lihakseen vaan ihon alle. Olen vähitellen ihan varma, että hölskyn ja lotisen kävellessäni.

Aineenvaihdunta kuitenkin toimii, mutta jotain outoa kapillaari-ilmiötä tässä nyt on tekeillä meikäläisen vähäisessä varressa. Jos olisin pidempi ja mies, voisi neste kertyä keskivartaloon kaljamahaksi ja manboobseiksi.

Saisi puolestani tulla jo sateet, enpähän olisi yksin lätisemässä *roima litania manauksia*

Sörsselsonin kinttu ei onneksi ollut nesteinen vaan kuiva ja viileä, ihan normaalit hevosen kuljettimet. Eilisestä kuperkeikasta kun olisi huonolla tuurilla voinut seurata vaikka mitä riesaa ja harmia.

Satulan runko pitää kuitenkin tutkia huolella, äkkiäkös puurunko nasahtaa rikki kun viisi sataa kiloa elämäniloa kiertyy yli ja ympäri.

Hevoset siirtyivät tänään talviaikaan. Marssivat hyvässä järjestyksessä ja ilmeisen ilahtuneina puhtaaseen, kuurattuun ja maalattuun talliin, puhtaille kuivikkeille. Marsutkin lopettivat ainaisen pajatuksensa ja töllistelivät silmät suitsirenkaan kokoisina sisäänmarssivia suurikokoisia kämppiksiään.

Äsken kun kävin lisäämässä lämpimät vedet ja yöheinät, tallista kuului vain tyytyväistä rouskutusta. Ja marsujen pajatus.

Kesä on kiva ja laidunaika jeppisjee -kivaa, mutta näköjään hevonenkin osaa nauttia tallielämän fasiliteeteista.

Mukava palata nyt niihin tallirutiineihinkin.
Saavat kuitenkin olla ulkona päivittäin sen 12 tuntia joten ei niiltä ulkoilmaelämä unohdu.

Havahduin juuri siihen faktaan, että koululaisilla on syysloma ihan pian, olikohan se viikko 42 tai jotain. Mihin nämä viikot ja kuukaudet oikein katoavat? Johonkin valoa ja aikaa ahnehtivaan mustaan aukkoon?

Syksy vyöryy päälle voimalla. Ja sitä myötä talvi. Tänään jo eräs joulufriikki hehkutti fb:ssa että jouluaattoon on tasan kolme kuukautta. Oikeasti. Kolme kuukautta.

Tiedän erään joka aikoo kirjoittaa Joulupukille allaolevan kuvan takia.
Ketterää keskiviikkoa, missä lienetkin.

PeeÄäs:

Kuvista puheen ollen, kannattaa tsekata tämä sivusto. Varoitus, se on aikavaras... enjoy!