Tintti kiipelissä

Tänään tallia siivotessani koirat havahtuivat tuijottamaan Sörsselsonin karsinan seinää. Johan siihen on muutamassa yössä taiteiltu melko psykedeelisiä tuherr  taideteoksia. Poniherralla ei ole valkean pinnan kammoa, estottomasti ja rohkein vedoin herra ryhtyy valkeutta värittämään.

Koirapojat eivät kuitenkaan tuijottaneet lantataidetta vaan kuuntelivat päät kallellaan seinän sisään. Ja totta mooses, siellä räpisteli joku. Peetu kävi pontevasti seinän purkuhommiin kunnes älysin stopata sen pelin alkuunsa.

Koska siellä seinän välissä voi olla ihan mikä vaan (lepakko, hiiri, rotta, mörkö, tallitonttu...), tein oitis sen johtopäätöksen, että nyt on kyseessä Miesten Hommat. Siispä talli siistiksi, piskit mukaan ja takaisin torppaan.

Kun Iso-J sitten jalkautui tupaan, lähdettiin tutkimaan seinän sisäistä elämää tarkemmin. Tikapuilta suoritettu maglite-tähystys kertoi seinän välissä olevan tintin. Pitkiä rimoja astinlautana käyttäen Iso-J sai keploteltua tintin pois pinteestä. En tiedä mitä olisin vaatinut tehtäväksi jos siellä olisi lymynnyt lepakko tai muu nahkasiipinen olio. Tai rotta.

Ensin kelpo tintti istahti pelastajansa sormelle, siitä pompahti niskaan ja siitä parin välietapin kautta hevosten päitsitelineelle. Josta se pääsi kourakyydillä tallin ovelle ja vapauteen.

Pikkuisen tämä kaveri oli pökerryksissä, en tiedä miten kauan se oli seinän välissä ollut. Ehkä jo eilisestä saakka.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tintin syyspuuhat jatkuvat toivottavasti vähän onnellisemmissa merkeissä.

Päivä oli aamusta iltaan sateinen, mutta ei ihan niin kylmä, tuulinen ja hyinen kuin eilinen.

Melko masentavilta nämä ensimmäiset syksyn sadepäivät tuntuvat, olihan syksy tähän saakka mitä mainioin, lämmin ja kuiva. Ehkä tässä vähitellen lannistuu itsekin kaamoksen syvetessä. Tänään vein kesäsandaalit ja kevyet kesätossut varastoon. Syksy-Minä: 1-0.

Sen verran on halla käynyt, että ruttojuuret aitan kulmalla ovat tulleet elinkaarensa loppusuoralle. Että niistä osaakin lähteä ilkeän pistävä haju. Ja rumiakin ovat pystyynlahoavina rankuloina. Mutta taas keväällä sitä jo innolla odottaa, milloinka ensimmäiset nupopäät punkevat esiin kohmeisesta maasta.

Mitään hyödyllistä tai merkittävää en tämän päivän ansioikseni rohkene kirjata. Takaeteisen (sen vesivahinkokohteen) ikkunanpokat sain sentään teipatuiksi ja niissä on jo ensimmäinen maalikerroskin pinnassa. Vähäpätöinen homma, mutta monta hiivatin viikkoa piti tuotakin teippausurakkaa punoa ennenkuin sain sen aikaiseksi. Vartin homma.

Huomenna ehkä toinen maalikerros ja ikkunanpuitteiden putsauksen ja maalauksen jälkeen nuo voikin jo kantaa pesun kautta paikoilleen. Sitten verhot ikkunaan ja vot, yksi homma on hoidettu. Tangot on jo paikoillaan.

Pieni voitto oli löytää vanhempainvarttiin yhteinen aika minun, opettajan ja Iso-J:n kalentereista. Äsken huusin bingo! Ja merkkasin kaikille passaavan päivän kalenteriin.

Huomenna alkaa myös valokuvauskurssin toinen satsi. Hokasin kirjakaupan alekataloogista yhden opuksen, jonka voin vain vähän omaatuntoa (ja kirjanpitäjän huumorintajua) venyttäen lukea ammattikirjallisuudeksi. Oli niin hyvässä alessa, että kannatti ostaa pois kuleksimasta. Pintapuolisesti selaillen vaikuttaa inspiroivalta teokselta.

Näillä mennään kohti viikonloppua, sateessa tai ilman sateita. Pidä jalat kuivina ja lämpiminä, missä lienetkin.