Potuttaa

Sadonkorjuun aika ja potuttaa! Potuttaa seistä pottumaan laidalla ja todeta, että ne eivät sieltä itsekseen laariin pomppaa vaikka kuinka maanittelisin. Muuhun en nyt pysty.

Tässä on nimittäin semmoinen juttu, että olen taas yksikätinen.
Pikkurilli sievästi pystyssä toimittelen asioita, toimivalla (oikealla) kädellä mätän kitaani painkillereitä ja antibioottia ja irvistelen sievästi samassa tahdissa sormeni ompeleiden kanssa.

Tarina alkoi siitä, että joskus kuluneena kesänä tiskikonetta tyhjentäessäni käsiini räsähti atomihiukkastakin pienemmäksi tomuksi viinilasi. Usvanohut kaunis Riedelin lasi. Siruja siivotessani totesin, että pikkurilli vuotaa verta ja päättelin sangen nokkelasti saaneeni viillon. Haava parani tai ainakin umpeutui melko pian ja elämä jatkui melkein ennallaan. Pikkuisen sai varoa mutta mitään isompaa tuskaa sormi ei elämääni tuonut.

Toissaviikolla Sörsselsonia juoksuttaessani se  kuitenkin otti osumaa ja hanskat riisuessani totesin käpälän kylpevän veressä. Sekin haava umpeutui, mutta ryhtyi samalla kasvamaan.
Vähitellen saavutin kuvassa näkyvän tilanteen ja tuo mörköpatti ratkesi vuotamaan pienestäkin kolhusta.

Viikonloppuna pidin siinä laastaria koska aika siivottoman näköinenhän tuommoinen on.
Laastarin alla muhi hirmuinen mätäpatti ja säryt alkoivat hiipiä sormesta ranteen kautta käsivarteen ja aina leukaperiin saakka.

Eilen oli pakko turvautua kylän lääkäriväen apuun. Onneksi se tikkatauludiagnooseja lonkalta ampuva kuikelo oli jossain muualla ja asiaani paneutui sangen tarmokkaan oloinen itämaan rouva.

Puudutuksen ja pitkän aherruksen jälkeen käpälä oli paketoitu sievästi.

Verta tuosta ryökäleestä tuli tulvimalla ja sekä tomera rouva lääkäri että avustanut hoitaja saivat tehdä töitä verenvuodon tukkimiseksi. Siinä taisi katketa joku verisuoni.

Ompeleminenkin otti aikansa ja useamman neulan, että pari kolme tikkiä olivat pitävästi paikoillaan.

Tänään on käytävä näyttämässä haavaa uudestaan ja parin viikon päästä saadaan tikit pois jos parantuu hyvin.

Arkeahan tämä haittaa ihan älyttömästi. Ja harrastustoimintakin kärsii huomattavasti. En oikein keksi hyvää ja pätevää niksiä punttien kolisteluun kun tyttömäinen neitiote ojennetulla pikkurillillä on ehdottomasti kaikkia sääntöjä rikkova.

Myöskin jokainen ote, jossa sormi suoristuu tai venyy, on tuskallinen. Niin että jotta tuliko nyt seleväksi: minua potuttaa!?!

Muilta osin Torpan arki on lähtenyt käyntiin ihan tutuissa ja turvallisissa rutiineissa. Eilen satoi vettä koko päivän mutta tänään taas aurinko paistaa huikean siniseltä taivaalta ja haakka naakuu kaakana.

Laudemestari tekee töitä vielä tänään ja palaa viimeistelemään työnsä parin viikon kuluttua. En voi kuin ihmetellä millä tarkkuudella ja antaumuksella niitä työstetään. Jokaikinen koristerimakin on vaaterissa, katsoi mistä suunnasta tahansa. Laudepuuta tarvitaan kuulema vielä pari lankkua lisää ja koska niitä ei meidän selkosilta saa, joudutaan odottelemaan. Hormiliitäntäkin menee uusiksi. Toisaalta, minulla on parin viikon saunakielto, joten ei yhtään haittaa vaikka työmaa jatkuukin vielä.

Hieno ja ihana siitä tulee, sen näkee jopa sokea otsallaan.

Koirapojat ovat onnellisia kun vietän säännöllisesti aikaa sohvalla. Ja vaikka potuttaakin, tälle tilanteelle ei nyt voi mitään. Paperitöitä voi aina tehdä ja kameraakin passaa ulkoiluttaa. Ainakin säät suosivat sairauslomalaista.

Tälleensä tänään, arvosta sormiasi. Missä lienetkin.

MUOKS:
Kävin tänään haavanhoitotapaamisessa. Sain määräyksen lisätä päivittäistä antibioottia yhdellä pillerillä joten nyt lähtee taudit naapureiden kissoistakin. Kädelle käyttökielto koska ei pääse arpeutumaan jos liikutellaan.

Seuraava tapaaminen perjantaina.

Mikäli tulehdus ei parane, haava ei umpeudu tai särky jatkuu, pitää siirtyä käsikirurgin työlistalle. Lisäksi sain jäykkäkouristuspiikin koska en pystynyt kertomaan milloin viimeksi sellaisen olen saanut. Olisko ollut v-95 sukelluskurssin lääkärintarkastuksessa?

Är-syt-tä-väääääääääh!!!

PeeÄäs: ihaniaihania vauvauutisia ruotsinmaalta. Puss och kram Madde och Chris !