keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Oh Canada!
Terveisiä Suppuriin, tuo ylläoleva kuva lienee ihan totista totta? Ainakin jossain päin laajaa Kanadan maata?
Joskus on ihan kiva omien, jo neljään kertaan nähtyjen, vuodenaikakuvien sijaan laittaa näkösälle näitä netin helmiä. Mulla on nyt ihan selkeästi jokin kuvauskipsi päällä, se johtuu tästä uudesta tykistä jolla pitäisi osata ottaa niin maan perusteellisen upeita otoksia. Koska en ole kamerani arvoinen kuvaaja, opettelen säätöjä hissuksiin.
Tänään kävin Rajalassa näyttämässä parasta objektiiviani (Tamron 18-270 mm 1:3.5-6.3) ja mietittiin pitäisikö se lähettää huoltoon. Se nimittäin käsitarkennuksessa 'jumittaa' puolivälissä. Kulkee kyllä, mutta yhdessä kohdin jarruttaa.
Onneksi en jättänyt siltä seisomalta huoltoon. Kaksi syytä: a) minulla on vain se yksi kunnon putki b) tarvitsen kameraa tulevan viikonlopun kurssilla. Kipaisin toiseen kamerakauppaan ja viisastuin. Olettamani 'vika' onkin ko. objektiivin tyyppiominaisuus, ei vika. Uudessa versiossa 'vika' on poistettu. Ja se on kuulema käyttäjäkunnan kahtiajakava juttu. Osa tykkää, että hidastuskohta on hyvä, osa tykkää että ei.
Tänään oli hirvittävän kylmä aamu. Puoli seitsemältä mittari tökötti +1°C lukemissa ja tuuli oli pohjoisesta. Ei sille mitään voi, talvi tulee. Hanhiparvet kaakottavat isoina parvina ylilentäessään joskin nyt pohjoistuulen aikana ne taitavat vielä odotella parempia lentokelejä jossain välitankkauspaikalla.
Pari blondilogiikalla varustettua joutsenta mölysi hirveästi ja lensivät itään. Mitä hittoa ne sinne? Ei sieltä nouse muuta kuin aurinko. Ehkä ne lentävät pahki hanhia ja korjaavat kurssinsa oikeaan suuntaan.
Niin oli kylmä, että piti iso uuni laittaa tulille. On se vaan niin ihana lisävaruste hatarassa torpassa. Lämpöä riittää pitkäksi aikaa. Harmi, että täältä on remonttien melskeissä poistettu muut uunit, vanhoissa valokuvissa näkee kaksi piippua talon katolla, vanhalla puolella on ollut uunit. Olisi soma kun yläkerran makuuhuoneessakin olisi pönttöuuni. Ja telkkahuoneessa toinen.
Varsinkin näinä kavahduttavan sähkölaskun aikoina lisäuuni olisi kiva apuri.
Hevoset vaikuttivat aamulla hyvin levänneiltä ja hyväntuulisilta kun kävin niille kertomassa, että aamiaisheinät on katettu ulos. Nyt sataa ja tuulee ja hevoset pötköttelivät tyytyväisinä tallissa. Sörsselson sentään kampesi ruhonsa jalkeille kun kävin lisäämässä heinää ja lämmintä vettä mutta tamma ei vaivautunut ylös. Hän ei kauneusuniaan tärvää parin heinäsiivun takia.
Eipä tältä päivältä muuta. Ulkona kylmä, tupa lämmin. Nyt unta ja torstaita kohti.
Pysy lämpimänä, missä lienetkin !
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Noooh, Hirnakka - älähän nosta henkistä rimaa niin korkealle sen kamerasi kanssa. Koko elämä on muutenkin pelkkää harjoittelua. Kaikessa. Sulla on aina ollut niin hyvä fiilis juttujen kanssa, että sillä pääsee paljon pitemmälle kuin pelkällä tekniikalla.
VastaaPoistaLämmityskausi on meilläkin käynnistetty ja isoa kivikasaa on kolmella pesällä jo lämmäytetty. Eka takkatuli sai jälkikasvun roudaamaan nojatuolit takan eteen ja ottamaan mukit kuumaa kaakaota - sitten vain tuleen tuijottelua ja varpaiden ojentelua kohti lämpöä. Minä istuin sohvalla ja katselin sisaruksia lämmin tunne rinnassani (en läikyttänyt omaa kaakaotani rinnuksille...)
Viimeiseen kuvaan kommentti, että jos joku ruojan katti herättää minut kesken unien niin se tietää armotta ulos marssia. Eli ne herättävät vain ja ainoastaan kun haluavat ulos. Kuivamuonaa on tarjolla koko ajan, niin että mielestäni nälän vuoksi ei tarvi herättää. Näillä siperialaisilla keleillä kukaan ei halua yöllä ulos. Lämpimiä karvakeriä on sängyssämme niin runsaasti, että kyljen kääntäminen on äärimmäisen haasteellista. Osaan tehdä sen täysin paikallani, jopa niin että jalkojen välissä nukkuva katti saa uinua rauhassa. Taitolaji... :D
Kiitos kannustuksesta <3
VastaaPoistaTieto lisää tuskaa, omasta osaamistasosta etenkin. Kalustoahan voi rahalla hankkia mutta taitoon tarvitaan muutakin.
Nyt on niin tympeä ilma, että en lähde märkään maastoon toljailemaan.
Sen sijaan lähden kohta takaisin talliin, seinän välissä räpistelee jokin. En tiedä onko se lepakko, lintu vai hiiri mutta ei se missään nimessä saa jäädä sinne asumaan.
Otan varuilta kameran mukaan, eihän sitä tiedä minkä mörön löydämme. Peetu osoitti innokasta tutkimushalua, mutta ei tule nyt mukaan, turhaa hälyä ja haukkua on syytä välttää mörköjahdissakin ;-)