Lauantai-ilta on hyvässä vauhdissa ja meikä suunnilleen käsi maassa, väsymyksestä. Mitään päänsekoitus/turrutusaineita tähän ei kyllä enää kaipaisi. Mutta toisaalta, kun nyt sattui joutilas punaviinipullo kavereineen tuolla kaapissa pyörimään, pitihän sitä ruuan kanssa ottaa fingerporillinen.
Ei yhtään huono veto tuo australialainen Hewitson Baby Bush 2010.
Samainen viinintekijä tekee oivallista Miss Harry -nimistä punkeroista. Sillä samalla Harry -neidillä muuten kilisteltiin hevoskauppojen kunniaksi munkkiniemeläisessä Solnassa joskus 2000-luvun alkuvuosina Nemppakuoman kanssa, muistatko? Ja katsottiin Fiskiksellä neukkarissa myyntivideota eestaas. Se oli mukava ilta ja jäi mieleen.
Tallihommien jälkeen eli just nyt ennen saunaan kirmaisua toinen tilkkanen, ihan vaan verenpaineen tasaamiseksi. Ei sillä, että se tallihommissa kohoaisi. Hevosen harjaaminen ja rouskutuksen kuunteleminen on hyvinkin meditatiivista ja rauhoittavaa toimintaa. Sitten joutaakin jo maate. Huomenna fotarikurssi alkaa vasta puolelta päivin, eli sinne ei ole ihan niin tolkuton hoppu kuin tänään.
Aamulla heräsin ihan ilman fanfaareja ja herätyksiä jo hyvissä ajoin. Hevoset ulkoistettuani oli muka aikaa ihan pienille ajatuksenkokoamisnokosille mutta kiireenhän se vain teki. Hädin tuskin ehdin kahvimukillisen ryystää, selata lehden ja pakata sekä eväät että salikamat. Kameralaukunkin muistin.
Kameralla on jotain kurssin harjoituskuvia mutta en minä niitä nyt jaksa purkaa enkä keriä. Huomiseksi pitäisi koota muutama tavalla tai toisella tärkeä kuva. Ja esitellä ne kurssilla.
Pisti pahan paikan.
Ruusukuva pääsee mukaan, mutta ne pari muuta ovatkin jo pahempi rasti ruksittavaksi.
Täytyy saunassa miettiä ja ennen nukkumaanmenoa vähän selata kuva-arkistoa. Ehkä sieltä joku kuva erottuu jollain tavalla. Muutama tuhat kuvaa on onneksi josta valita.
Kurssilla hosuttiin makrokuvauksen parissa ja yhdestä pienestä sammalenkökkäreestä tuli useampikin enemmän tai vähemmän taiteellinen otos. Makrolinssi olisi kiva... ja helkkarin kallis. Muutenkin ostoslista kameratarvikkeiden suhteen senkun kasvaa. Nyt pitäisi jo hommata pari suodintakin, kaukolaukaisin ja jalusta. Ja Photoshoppi.
Onhan mulla jo isolla koneella Photoshop, mutta täytyy ensin selvittää onnistuuko sen jakaminen kotiverkossa koneelta toiselle. Ja sitten pitää varmaan päivittää uudempi versio. Korvissa vain kuuluu kassakoneiden iloinen kilinä kun ne vastaanottavat pienyrittäjän vähäiset roposet.
Nykysinhän rahat on helppo hassata ihan kotisohvalla. Senkus vaan klikkailee nettikaupassa sataset maailmalle. Olisi ollut sille Eurojackpotin jymypotille käyttöä tälläkin suunnalla.
Kuvauskurssilta poistuin tänään hieman turhautuneena. Vanha kunnon ilmaus v-ttuuntunut on turhan voimakas ilmaisu. Kävin keräämässä kiukkukierroksia marketin lauantairuuhkasta ja olin täysin räjähdysvalmis paketti kun marssin tennarit lätisten kuntosalin ovista sisään. Onneksi tapasin yhden kohtalotoverini ja hänen kanssaan ajatuksia vaihtaessa pahin potutus laantui.
Sen verran kiukkupiikkiä jäi, että sen taittamiseen tarvittiin melkoista jumppaa selkäosastolle. Kaikenlaista soutelua leveällä ja kapealla otteella, lähes tappavia toistomääriä ja kiduttavia sarjoja. Kaiken tein.
Vieläkin harmittaa. En tiedä mikä mutta joku siinä kuvauskurssissa mättää. Opettajan tyyli? Asioiden ylimalkainen käsittely? Oma osaamattomuus? Kaikki nuo ja vähän päälle? Mua olisi hirveästi kiinnostanut kuvien sommittelu, kuvien tarina ja valon käyttö. Kaiken tuon opettaja kuittasi esittelemällä pari todella hienoa kuvaansa ja toteamalla, että roiskaisi vähän sinnepäin eikä muista mitä teki. Just.
Nyt kuitenkin saunaan ja sitten suorinta tietä Höyhensaarille. Huomenna sama ohjelma, kurssia, kuntosalia ja kirsikkana kakun päällä hieman ratsastusurheilua.
Tää ois nyt tältä kertaa tässä. Ole sinä siinä, missä lienetkin.
Syyskuun sympaattisin musajulkaisu, tästä näköjään jokaisella katselukerralla bongaa jonkun 'tutun'.
Tämä Uniikki voisi tulla meille vävyksi, on niin symppis, täti tykkää.
Ja täti ymmärtää myös pienten ihmisten asioita kun hädintuskin itselläkään yltää jalat maahan.
Allekirjoitan. On päiviä ja PÄIVIÄ. Ymmärrys loppuu kesken ja toisinaan sitten ärsyttää. Haasta opettajasi selittämään. Me houkutellaan omia oppilaita haastamaan, kysymään ja ihmettelemään ääneen. Kyseenalaistamaan ja vaatimaan. Sitä varten opettaja on. Opastamassa, selventämässä ja auttamassa jokaista löytämään sen oman juttunsa. Sata lasissa - kuinkas muuten :D
VastaaPoistaOpettaja on ihminen, jolla on enemmän tietoa ja taitoa kuin opista kiinnostuneella. On myös taito jakaa sitä kokemusta eteenpäin. Kukaan ei koskaan ole valmis yhtään missään, joten valaistuneen mestarin titteliä harvat voi kantaa.
Minun näkövinkkelistä paras oppilas on tiedonhaluinen ja opettajalleen mahdollisimman vaativa - mieluusti suorastaan haastava. Näin opettajakin joutuu miettimään, perustelemaan, analysoimaan ja pukemaan sanottavansa ymmärrettävään muotoon. Vaikka rautalangasta vääntäen. Mieluusti juuri noin.
Avaa suusi ja kysy ääneen sen mitä muut kurssitoverit vain miettivät! Haasta opettaja selvittämään niin että kaikki ymmärtävät. Opettajasi voi oppia jotain - jos ei valokuvauksesta, niin opettamisesta.
Ymmärrän turhautumisesi sillä aikoinaan ATK-kursseilla tuli vakituista kurssin vetäjää tuuraamaan melko nuori datanomi ja ne kolme tuntia olikin sitten sellaista vaakalentoa että meikäläinenkin tippui jo lähtökiihdytyksessä pois kyydistä, olkoonkin ettei siihen paljon tarvittu ;D
VastaaPoistaHän suorastaan juoksi tietokantojen ja tietuiden - jotka silloin olivat aiheena - läpi ja ilmeisesti olitte että me kaikki olimme syntyneet nettinatiivien heimoon Micrsosoft - nimisessä kylässä ja prosessori aivojen paikalla. Voit varmaan sielusi silmin nähdä tilanteen jossa minä + 12 eläkeläistä tuijotetaan datanomia kuin erään herran kolmatta tulemista eli monttu auki, hiki solkenaan valuen ja huulet väpättäen.
No, onneksi kurssin vetäjä paikkasi "menetetyt" tunnit omalla ajallaan sillä hän ymmärsi tilanteen ja pahoitteli kovin kun oli joutunut turvautumaan datanomin retkuun.
Ylimielisyys pitäisi unohtaa opetustilanteessa ja muistaa se kansankieli sekä kärsivällisyys. Oli meinaten tuolla em. kurssilla vetäjälläkin otsasuonet suht pulleina kun hän sataan kertaan oli käynyt perusteet läpi ja kun hän kehotti klikkaamaan hiirellä erästä kuvaketta näytöllä, niin eikös yks mummo ottanut koko hiiren käteensä ja kopautti sillä näyttöä niin että patteri singahti ulos hiirestä :D
Olen satavarma että kurssiope veti perseet olalle sinä iltana...
Koita nyt kuitenkin kestää ja perehdy nyt siihen makrokuvaukseen, minä kun niiiin tykkäisin niistä lähikuvista :D
Hyvää sunnuntai iltaa ja parit rauhoittavat pusut - mikäli se näin syyskuisena iltana sallitaan ;)