Kukamitähähmissä?

Koirapojat saivat purtavakseen vähän ronskimmat ja rouheammat luut, kummallekin ihan ikioma, reilu pätkä nautaeläimen sääriluuta. Meillä tuommoisia thingsejä ei syödä sisällä, vaan ne ovat ulkoruokintaan tarkoitettuja. Kumpainenkin ahersi omalla työmaallaan autuaan tietämättöminä ajasta saati sen kulumisesta. Joku meistä havahtui illan aikana hakemaan pojat sisään yöksi.

Viikonloppuun mahtuu niin paljon erinäisiä käänteitä, että on oikeastaan turha yrittääkään kirjata niitä ylös, ainakaan missään järkevässä järjestyksessä. Eihän tässä elämässäkään aina kaikki mene just ohjekirjan mukaan, aina sattuu ja tapahtuu.

No ainakin me syötiin hyvin. Perjantainakohan se oli, kun lähetin taas kerran Kanadaan lämpimiä ajatuksia pestoaineksia säveltäessäni. Hyvää siitä tuli, niinkuin aina. Älkää kertoko Perheelle, mulla on pikkuinen nokare vielä jemmassa jääkaapin perukoilla, aion liipaista ne nieluuni heti kun tästä koneelta pääsen pois.

Ukkonen on rajoittanut nettiaikaa ja sekoittanut pakkaa vallan vinhasti. Se on semmoinen juttu, että kun täällä kuuluu jyminää tai näkyy salamointia, koneiden piuhat ja kaapelit on syytä erottaa virtalähteistä ja vähän äkkiä.

Ukkostakin pahempi vitsaus on se pahuksen SIMS-peli jonka itse, omaa tyhmyyttäni asensin koneelleni. Nyt joudun aina ottamaan jonotusnumeron päästäkseni koneelle. Ja sitten vielä ukkonen kiilaa väliin.

Viikonloppuna on yritetty ennakoida tulevaa ja valmistautua monin eri tavoin tulevaan poissaoloomme.
Peetun hoitopaikka näyttäisi järjestyvän lähempää kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Nuorimmaisen paras kaveri ilmoitti hoitavansa Peetua ilomielin... käsittääkseni hänen perheensä on samaa mieltä.
Olisikin ihan huiman kiva juttu saada Peetu tuttuihin hoiviin ja kasvattajakin on kohtuullisen matkan päässä jos-jotain-sattuisi -tapauksia varten.

Yksi kivi sydämeltä on juuri vierähtämäisillään pois. En vielä sano että ON. Sillä mikään ei ole niin epävarmaa kuin varma. Pessimisti ei pety mutta nyt toivon totisesti vimmatusti olevani väärässä.

Valmistautuimme tulevaan pesemällä hevoset. Sörsselsson seisoi kuin sahapukki ja nautti jynssäyksestä ja vilvoittavasta vesisuihkusta. Häntä pestiin omenanhajuisella jouhishampoolla :D

Ja tälläkin kertaa se oli Töttis joka järjesti tilanteita ja vähän lisää tilanteita. Reaktionopeutemme kasvoi taas kerran potenssiin kymmenen ja nyt minä ja Nuorimmainen alamme olla varsin toimiva varikkotiimi. Se, että pesun kohde (Töttis) poistui oma-aloitteisesti paikalta, ei loppujen lopuksi ollut mikään iso asia. Hevonen haettiin takaisin paikalle ja jatkettiin siitä mihin jäätiin.

Viimeisen poistummiskerran jälkeen minulta keikahti kuppi nurin ja sanoin tammalle (ilmeisen varsin selväsanaisesti), että nyt riittää, helpompiakin tapauksia maailmasta löytyy enkä epäröi mokomaa otusta semmoiseen vaihtaa. Tehosi. Tamma seisoi pesussa ihan rauhallisesti ja antoi jopa suihkutella kaikki örkkimyrkyt nahkaansa ilman steppailuja. Hyvä. En olisi pystynyt hillitsemään itseäni enää yhtään pidempään.

Polkaisin iltalenkkinä pidemmän kaavan mukaan 20 km ja se oli hautovassa helteessä hyvä saavutus.
Sauna päälle ja nyt alkaa olla kypsää kauraa, kaatuu kohti patjaa ihan just.

Huomenna uutta haastetta kehiin.
Niistä enemmän huomenna.

Pysy kanavalla, missä lienetkin.

PeeÄäääs: tervetuloa lukijaksi HD, kuka lienetkin.