Paha Kurki

Nyt se on todistettu, sanonta Pahan ilman linnusta ja Paha Kurki ovat totista totta.
Näyttelystä palatessa tein skriik-jarrutuksen pellon laitaan bussipysäkille ja säntäsin zuumi pitkänä ottamaan elämäni ensimmäiset kurkikuvat.

Jäivät sitten sen kameran viimeisiksi. Tuo samperin kenokaula lähetti jotain pahoja virtoja autoon, koska kotona nostin kameralaukusta esiin hyvinpalvelleen canuunan... jonka näyttöruutu oli säröytynyt.  Ihan kuin olisi pitkällä nokalla kopautettu näyttöön. Ehkä tuo lintu jollain maagisilla taikavoimillaan sen teki. Tuossa hengaili näennäisen viattomana mutta pahoja hautoi.

Voi peehanan peehana, että osasi pientä ihmistä ahistaa.

Juuttaan uivelo!

Vielä enemmän ahistustani lisäsi tämänpäiväinen visiittini kahteen paikalliseen kamerakauppaan. Kyselin vähän hinta-arvioiden perään jos pakon sanelemana uuteen kameraan ryhtyisin. Rajalalla poika lateli auliisti tuotteiden hintoja sen kummemmin käyttöaikeita kyselemättä. Toisessa puodissa saikin jo kullanarvoisia vihjeitä.

Näiden kullanarvoisten vihjeiden jälkeen olin entistä enemmän sekaisin päästäni. En minä nyt oikeasti tiedä minkä kameran hankintaan ryhtyä. Himoamani 7D on kuitenkin jo neljä vuotta vanha malli ja sille on mitä ilmeisimmin tulossa uusi versio. Minulle esiteltiin uusi (?) 100D -malli joka oli ihan liian pikkuinen minun käteeni ja malli 700D joka istui näppii paremmin.

Mistä minä nyt tiedän mikä olisi järkevin kapistus minulle näihin räpsyihin.
Jos ja kun olen pakotettu sukeltamaan netin vertailupalstoille, menen vielä enemmän sekaisin. Siellä puhutaan jo semmoista hepreaa, että täti-ihmisellä menee päreet vintillä entistä vinompaan.

Auttakee te jotka kameroista tiedätte ja ymmärrätte! Canon on merkki, sillä kaikki putket ovat siihen sopivia enkä todellakaan lähde uusimaan niitä kun ei ole tarvis. Mutta olkaa kilttejä ja puhukaa suomea niin ettei tarvita kamerahifi -sanakirjaa ja googlekääntäjää avuksi.

Huollatin samalla kruununjalokiveni (superputki) ja tingin lisähärveleiden hinnasta vähän alennusta. Otin muutaman linssinsuojuksen ja jonkun linssiturvavarusteen, ihan vain vihamielisten lintujen varalta.

Ainoa ilo ja lohtu tässä kurkiepisodissa on se, että törmäsin tuohon pahuksen konkkapolveen vasta kotimatkalla. Olisi ehkä eniten maailmassa sylettänyt jos olisin aamulla näyttelypaikalla todennut laitteen hajoutuneen.

Kurjenmiekka, pahan eeltä tämäkin mokoma :(

Muuta mainittavaa tälle maanantaille on se, että Siskolikka pakkasi kiesinsä ja hurautti kohti muuttohulinoitaan. Kummipojalta jäivät hammasraudat. Tietää kiireellistä postituskeikkaa huomiselle.

Hevosille suoritettiin kaviohuolto ja Töttis sai hienon kalanruotoletin otsatukkaansa. Ei kuvaa. Sattuneesta syystä.

Remonttityömaalla puhallin hurisee ja putkimies ahersi omaa osuuttaan. Seuraavaksi sopii kai odotella sähkömiestä. Ovat he kyllä kiitettävän täsmällistä porukkaa, pisteitä ropisee rakennusfirman laariin. Suosittelen kyllä, kunhan loppukiitosten aika koittaa.

Satoi ja paistoi ja nyt näyttää yhdestä ikkunasta mustia pilviä, toisesta paistetta. Ota tästä nyt selvää.

Se on kuitenkin selvää, että tämä maanantai alkaa olla tässä. Lykkään loppuun muutaman kuvan näyttelyistä.

Pysy tarkkana, missä lienetkin. Ja varo kurkia!

Joko on mun vuoro, joko?

Vasen oikea ojenna koipea

Onko hyvä, onko? 

Taas marssitaan ja häntä heiluu

Laitan äkkiä viikset kuosiin

Taaksehan ne muut jää

Häkkieläin

PeeÄäs:
niin olin kiukuissani kurjen metkuista, että vasta äsken tajusin, että torpan nuppiluvusta puuttuu yksi. Sitten muistin, että vein Nuorimman aamulla leirille. Phuuh. En siis unohtanut häntä marketin pihalle.