Pidellään sadetta

Ei sitä sadetta tarvitse pidellä, ihan itse osaa jo losottaa maahan asti. Tänäänkin on mahtiansa näyttänyt ja kuitannut ne muutamat hikiset hellepäivät. Ei tässä pidä suomalaisen liikoja luulla kesästään.

Hevoset seisovat laitumen portilla hörisemässä ja tinkivät vimmaisesti talliinpääsyä. Alkaahan se pitkänaamallakin lärvi roikkumaan kun sateessa seisoo aamusta iltaan.

Täällä ollaan Siskolikan kanssa otettu sadepäivistä ilo irti ja kirjattu sporttiaktiviteetteja ansioluetteloon. Pitkä litania niitä onkin jo kertynyt. Pyöräilyä ja kuntosalia. Tänään kirjasin henkilökohtaisen ennätykseni, lankkupidossa rikoin viiden minuutin ikioman ei-kyllä-mee-ikinä -rajani. Meni se, eikä edes ihan viimeisillä voimilla tikistämällä. Hiki kyllä kirveli silmissä ja muutama pisara tipahti ajanottolaitteena toimineelle puhelimellekin. Mutta joka pisara oli vuodatettu ilolla.

Joo, halvat ovat hullun ilot.

Huomenna aamulla lähdetään ennen sianpieremää puskemaan kohti Savon synkeitä korpia. Mukana kyydissä Peetu ja yksi kasvattajan koira. Pakko ottaa nokkakärryt mukaan sillä mitenkään hirmuisesti ei nappaa kahden koirahäkin kantaminen ties minkä taipaleen takaa. Enkä ole ihan varma, saako Esikoinen talutettua molemmat koirat, voipi olla, että mun täytyy kasvattaa kolmas handu koiraa varten.

Mitään ennakko-odotuksia meillä ei ole, kaikkihan se on otettava minkä tuomari antaa. Voihan se olla ihan vaan kiitos ja näkemiin -keikkakin.

Toivottavasti ei sada ihan koko aikaa, tässä alkaa vähitellen nutturassa levä kasvamaan.

Torpanmäellä kaikki hyvin. Paitsi sade.
Nyt hevoset talliin ja sitten saunan kautta huilimaan. Näinä valkeina ja valoisina iltoina sitä vaan ei oikein osaa asennoitua yöhön ja ihan epähuomiossa tulee valvottua yli puoliyön.

Tänään on pakko pitää joku roti ja kellosta huoli. Muuten tulee huomisesta ankea.

Mukavaa perjantai-illan jatkoa, missä lienetkin !

PeeÄäs: kävin vuosihuollossa shiatsuhoitajalla. Hän ei meinannut tunnistaa samaksi ihmiseksi. Ja kuulema kroppakin tuntui ihan erilaiselta kuin viime keväänä. Noh, iso muutos on tapahtunut ja henkinen taakka on huvennut monen muun taakan myötä aina vaan pienemmäksi. Pitää iloita nyt. Ei tätä iätkaiket jatku, sanoo pessimisti. Joka ei pety.