Juhannusta juhlimaan

Ruuhkat alkavat rauhoittua ja armas suvi suloisemme palasi taas lämmöllä ja auringolla muistuttamaan kesän riemuista.

Viikko on ollut vauhdikas ja toisaalta ihan mitäänsanomaton.
Remontti jäi eilen siihen vaiheeseen, että kaivaukset on nyt valettu umpeen ja pikabetoni olisi periaatteessa valmis seuraaviin toimenpiteisiin.

Remppafirma dokumentoi näköjään koko ajan mitä missäkin vaiheessa tehdään ja mikä on tilanne ennen seuraavan aloittamista. Valo- ja videokuvaa on taltioitu kaikissa työvaiheissa. Hyvä niin.
Betonin alle jäivät huolella väsätyt eristeet, kaapelisto ja varmaan paljon muutakin. Ja betonin päälle jäivät Veli Winstonin lämpystämät tassunjäljet. Pitäähän se valukin leimata. Meillä asian hoitaa kissa.

En ole vieläkään oikein päässyt yli kamerajärkytyksestä. Onneksi Äitikullalla on lähes käyttämätön pikkuinen canonpokkari jolla voi kuvailla kohtuullisen stabiileja kohteita. Niinkuin nyt näitä pioneja.

Kamerajärkytys on kieltämättä Kipeä Asia ja se sattuu sieluun saakka. Oikeasti tuli paha mieli. Yhyy.
Ensi viikolla selvinnee vakuutusyhtiön kanta siihenkin asiaan ja jos hyvin käy, pääsen kamerakaupoille ennen Hispaaniaan lähtöä. Olisi kieltämättä samperin ankeaa lähteä sinne pelkän pokkarin ja puhelinten kameroiden varassa.

Tiedän, että monet tekevätkin niin, mutta minulle kuvaaminen on jollain tapaa harrastus, vähän niinkuin toinen luonto tai ainakin tottumus.

Purin turhautumista eilen pitkään fillarilenkkiin ja mieli vähän tyyntyneenä mietiskelin asioita saunassa.
Terapeuttinen puhelinistunto mökkeilevän Nempan kanssa tuli tarpeeseen.

Enää ei oikeastaan tunnu missään. Pesto on tekeytymässä, kohta marinoin lihat ja laittelen monta muuta asiaa tekeille. Iso-J:n vanhemmat ja veli tulivat jokunen tunti sitten. Hyvä että tulivat, nyt on toiveissa saada savustettua lohta ruokapöytään. Apella on savustamishomma hanskassa ja lisäksi hän on piirikunnan paras muurinpohjalettujen paistaja.

Eilen oli pientä kahakanpoikasta marketin perunalaarilla. Saatiin kuitenkin niin reilut satsit, että piisaa isommallekin porukalle. Pöytään istahtaa illemmalla vähän yllätysvieraiden muodossa myös Iso-J:n aikuinen tytär ja Kelpo Vävy.

Tänään sovittiin hevosten kesäsulkeisista ja ne lähtevät Torpanmäeltä 1.7. Ehditään parina päivänä käydä niitä moikkaamassa ja sitten jäävät pariksi viikoksi työleirille. Yhtään ei harmita. Minä kaipaan vähän lomaa hevosista.

Kaksi vuotta ja yhden kuukauden ne ovat täällä olleet ja nyt tulee tervetullut irtiotto.
Tiedän, että ilahdun varmasti ihan kyyneliin saakka kun näen ne tutut pitkänaamat seuraavan kerran. Se on sitten joskus tulevaisuudessa se.

Tähän ei oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin että eläkää nätisti juhannuksenakin, missä lienettekin.
Varovaisesti vesillä ja siivosti sisätiloissa.

Tämä ihana ikivanha perinneruusu vanhan mummolan mailta tuoksuu taivaalliselle.
Kesän tuoksu.

Life is good!

PeeÄäs:
toivotan lämpimästi tervetulleeksi uusimman lukijani, Heidin. Mistäs tiesit tänne tulla?