Näennäisen rauhallista

Ankkalammikon tyyneys

Päällisin puolin elämä Torpan mäellä on tyynen rauhallista. Eivät lyö laineet ankkalammikkomme tyvenessä. Mutta voin kertoa, että pinnan alla kihisee ja kuplii. Siitä joitain mainintoja tuonnempana.

Lämpötila on nyt noin +27°C varjonpuolen mittarissa. Onneksi pieni vilvoittava tuulenviri käy satunnaisesti joltain kulmalta. En valita. Hammasta puren, mutta en valita. Johan minä koko viime kesän ja syksyn valitin säiden epäreiluulesta. Talvi oli helppo. Ei pitkiä pakkasjaksoja ja lunta sopivasti. Kevät oli kitsas mutta nyt tämä kesä hyökyy päälle järjettömällä voimalla.

Kaikki kukkii. Lumipalloheisi ja juhannusruusu posahtavat täyteen kukkaan hetkenä minä hyvänsä. Omena varistaa jo terälehtiä, sireenit kukkivat täysiä, tuomi meni jo.
Pihlaja aloitti pari päivää sitten.

Raparperi kasvaa kohti korkeuksia ja tuohon kuvan oikeaan reunaan, syreenin eteen on tarkoitus koota paahteisen paikan kasveja jotka houkuttavat perhosia. Tita voi heittää ostoslistan kommenttilootaan, sinulta se irtoaa ihan heittämällä. Kiitos jo etukäteen.

Kuten jo aiemmin mainitsin, remontti alkaa. Yllättäen ja pyytämättähän tämäkin tuli, ihan niinkuin sille eräälle pääministerille faksi. Meillä ei ollut irangate vaan ihan ehta shitgate.

Torpan takaosa, jossa ns. henkilökunnan ovi (etuovesta kuljemme lähinnä vain silloin, kun olemme menossa ihmisten ilmoille), muuttuu työmaaksi. Kaikki puretaan pohjia myöten. Valusta alkaen kaikki kerrokset uusiksi. Lattialämmitys, pinnat, kaikki. Pitäisi valita kaakeleita, kaapistoja ja muita juttuja. Enää pitäisi löytää jostain se inspiraation lähde josta ammentaa ideat tähän äkilliseen ja yllättävään asioiden käänteeseen. Shit happens.

Minulla ei ole minkäänlaista visiota, ei harmainta aavistusta siitä, millaisen sisäsaunan ja apukeittiön tahdon. Pukkaa suorituspaineita ja armotonta löntystämistä pitkin paikallisten raksayritysten käytävillä. Onneksi olen yleensä nopea päättäjä, tiedän kyllä kun se oikea kaakeli tai kaappi löytyy.

Remontin arvioitu kesto työnjohtajan mukaan on noin 3 kk.
Ainoa lohtu tässä on se, ettei parempaan vuodenaikaan olisi voinut sattua. On pihasauna, on pyykkikone ulkorakennuksessa ja suihku Äitikullan huushollissa. Takapihan taverna muuttaa torpan eteläpäätyyn, kuvassa näkyvien omanapuiden liepeille.

Keskiviikkoaamuun mennessä koko takaosan laajennus pitää tyhjentää, siirtää sisäsaunan kamat ulkosaunalle, siirtää pakastin, pyykinpesukone ja noin miljardi pienempää tavaraa kaapistoista muualle. Opettaa kissat käyttämään etuovea ja miettiä tarkoin missä on kissojen ruokailunurkkaus jatkossa. Kaikenlaista pientä.

Sitten aloittavat piikkausvehkeet ilolaulunsa. Tupaan tuleva väliovi sinetöidään ja kuulema jotenkin alipaineen avulla varmistetaan, ettei purkupöly tule tupaan saakka. Onneksi on vakuutusyhtiön valitsema rakennusliike joten mikään tässä remontissa mahdollisesti pieleen menevä asia ei ole meidän (taloudellinen) päänsärkymme. En silti manaa, en. Toivon sekä suotuisia ilmoja, että reippaita työmiehiä. Ja joutuisaa töiden etenemistä.

Tänään aamulla pihalle vyöryi tämmöinen härveli. Siellä kaivettiin imeytyskenttä auki, vaihdettiin maa-ainekset ja uudet putket.

Iso-J kertoi, että jannu teki kirurgin tarkkaa työtä, nätisti ja siististi. Kaivausalueelle Äitikulta kipaisi viskomaan unikon- ja muiden kesäkukkien siemeniä, ihanasti kaikki vaan sekaisin.

Mitä tulee tähän kaivurikuskiin, olipa sangen mukava nuorimies. Omistaa kolme tuommoista härveliä ja on työn jäljestä päätellen tehnyt jokusen keikan ennenkin. Suuren kiitoksen kera saattelimme hänet työmaalta pois. Sen verran on pakko hehkuttaa, että lasku oli noin 15 % siitä summasta, jonka arvelimme joutuvamme maksamaan.

Sama heppu tulee joskus tuonnempana avaamaan tallipihan ja kaivamaan auki tallin takaseinustan. Tallipiha salaojitetaan ja laitetaan soralle (tai jollekin) ja takaseinusta puuhastellaan uusiksi.

Ihmeen rauhallisin mielin tässä odotellaan rempan alkua. En minä oikeastaan jaksa hosua tai etukäteen hermoilla, mitäpä se auttaisi. Antaa ammattimiesten hoitaa hommat.

Onhan tässä sekin hyvä puoli, että noin kahden viikon ajan olemme kokonaan pois remonttihommista. Suoraan sanoen, yhtään ei harmita se reissu, vaikka muutakin rahanmenoa olisi.

Viime viikko katosi jonnekin. Hevoset tuli kuitenkin raspatuksi ja rokotetuksi, ilman mitään hässäkkää. Minä taisin olla ainoa joka hätäili siinäkin hommassa. Unohdin sopia kengittäjän kanssa visiittiaika, se on pakko hoitaa tänään.

Koulut päättyivät, ainakaan Perillisten osalta ei tarvitse olla suuremmin huolissaan.
Esikoinen lähtee Norssiin näillä pohjilla:

... ja Nuorempi pääsi luokalta näillä ansioilla.
Nuo paperit käyvät meille kalliiksi. Olemme nimittäin joskus hellämielisyyden hetkellä luvanneet jokaisesta kiitettävästä kympin raakaa setelirahaa (kolikot eivät kuulema kelpaa). Valitettavasti Perilliset tulkitsivat asian niin, että kokeiden kiitettävistä maksetaan kymppi SEKÄ todistuksen kiitettävistä sama taksa. Auh.

Nämä meidän Perilliset ovat pahempia kuin terroristit, näiden kanssa ei voi edes neuvotella. Diili mikä diili eikä siitä lipsuta, capiche !

Lauantaina ehdimme vielä yksiin lakkiaisiinkin ja kun en aiemmin ehtinyt enkä muistanut, niin nyt toivotan mitä lämpimimmät onnittelut kaikille tänä keväänä koulunsa päättäneille, ammattiin valmistuneille, lakitetuille ja muille ansioituneille oikein hyvää kesää.

Jonain päivänä viime viikolla sain sovitella persaustani Iso-J:n vara-autoksi nappaamansa Subarun penkkiin. Pikaisten koekurvailujen perusteella voin taas kerran todeta, että sillä autolla on mun luonto. Sopii käteen ja persaukselle niin hyvin. Eihän tämä toki Imprezalle tai Legacylle pärjää mutta olisi mitä järkevin valinta minun tarpeisiini.

On röyhkeää ja ahnetta havitella näissä olosuhteissa uutta autoa, mutta kukaan ei kiellä haaveilemasta. Joskushan ne haaveet käyvät toteenkin.

Persauksista puheen ollen, tänään on aika viikottaisen perstreenin. Esikoinen ja Peetu menevät tuttuun tapaan koirakouluun ja minä vietän aikani hyödyllisesti ahertamalla kolmiosaiseksi muutetun treeniohjelmani hanuriosaa. Siinä joutuu täti kyykkäämään oikein ajatuksella. Ja tunteella.

Vieläkin tuntuu käsivarsissa ja ryntäissä edellisen treenin lievä väsymys. Ei paha tunne millään muotoa.

Uskaltaisin veikata, että melkein keskenäni saan siellä äheltää, opiskelijat toipuvat eilisitä bileistään, osa on lähtenyt kotipaikkakunnilleen ja muut lojunevat rannoilla nauttimassa tästä trooppisesta säätilasta.

Tämä tällä kertaa. Onhan tämä melkoista silppua, sotkua ja hässäkkää. Ajatus katkeaa vähän päästä eikä oikein mihinkään ehdi keskittymään. Kamerakin vetelee viimeisiään. Jospa tämä tästä vähitellen asettuisi vähän iisimpään suuntaan. Ainakaan koulu ei nyt muutamaan kuukauteen sanele aikataulujamme.

Mukavaa sunnuntain jatkoa, missä lienetkin!