keskiviikko 28. marraskuuta 2012

802

Tänä päivänä, vuonna 2011

Kuivin jaloin keskiviikkoon! Voiko isompaa riemun aihetta löytää? Minä en tähän hätään keksi muutakaan positiivista. No joo, viikko on jo puolessa, päivän valoisimmat tunnit alkaneet ja minulla on nyt tovi aikaa istuksia koneella ja ryystää kahvia. Iso-J kurvasi juuri kutostielle ja perilliset vein kahdeksaksi kouluun. Hevoset tekevät ulkona selvää aamuheinistään, koirat nukkuvat, kissoja ei näy mailla, halmeilla. Ihana rauha.

Kohta on syytä istahtaa itsekin kiesiin ja kurvailla kohti kuntosalia toimitettavia asioita. Aion kyllä nakata treenikamat autoon, eihän sitä ikinä tiedä jos kalenterista löytyy toinenkin vapaa tunti ja erehdyn ajamaan parkkihallin kutsuvasta oviaukosta sisään.

Niin, kumppareita ei nyt tarvita. Maassa on puoli senttiä puhdasta valkoista lunta. Ei sada, ei tuule, ei myrskyä. Taivas on toki pilvinen ja aurinko paistaa kenguruiden maahan, mutta noin muuten päivä vaikuttaa vallan suotuisalta. Ainakaan vielä ei ole tullut avokämmentä naamaan.

Pakkasta on vaatimattomat -4° joten tämähän vaikuttaa vallan mainiolta.
Taidan jättää sähköpostin avaamatta enkä kurkkaa edes facebookiin, sieltähän ne ikävimmät viestit yleensä löytyvät.

Marraskuu 2010
Kurkkasimme Iso-J:n kanssa kalentereihimme ja yksissätuumin todettiin, että tässä loppuvat viikonloput kesken. Joulua edeltävät viikonloput käyvät vähiin ja hommaa pukkaa enemmän kuin ehtii tekemään.

Minkään maailman stressikorttia ei ole aikomusta heittää pöytään. Tehdään mikä keretään ja ihmetellään tekemättömien asioiden kanssa myöhemmin. Tokkopa Joulu jää tulematta. Kortit ja tervehdykset on kuitenkin syytä huolehtia ajoissa kuljetukseen, niistä en tingi tänäkään vuonna. Muistan ne ajat jolloin värkkäsin itse pari sataa joulukorttia ja tervedystä ja postitin niitä vielä viimeisinä arkipäivinäkin.

Hullu minä. Yökaudet läträsin silkkipapereiden, mikroskooppisen pienten koristeiden kanssa, maalasin mistelinkuvia ja hevosenpäitä, leikkasin ja liimasin. Kortteja oli kaikkialla kuivumassa ja eri valmistumisvaiheessa. Toisaalta se oli hauskaakin. Aikansa kaikkea.

Lopulta armahdin itseni ja a) karsin korttilistaa b) ostin valmiit kortit c) tein vain läheisimmille kortit itse.
Nykyisin etsiskelen jo syksyllä nättejä kortteja ja kerään niitä varastoon. Itsetehdyt ovat jääneet historiaan.

Ne, jotka korttilistalla ovat, saavat kuitenkin ajatuksella valitun tervehdyksen. Velvollisuuspostituksia ei enää ole.

Elli vuonna 2011
Ja kuten kuvista ehkä näkyykin, eivät ole vuodet veljeksiä keskenään. Viime vuonna lunta oli reilummin, edellisenä ei yhtään ja silloin ekana vuotena, muuton jälkeen torppa meinasi hautautua hankeen. Tänä vuonna vähäsen.

Elli näköjään rakastaa rutiineja, marraskuussa pennut. Tämä rutiini päättyy nyt kuitenkin tähän kertaan, kolmatta marraspentuetta ei tule. En luota pillereihin, en luota mihinkään muuhun kuin eläinlääkärin toimenpiteeseen. Ja sittenkin vasta uskon kun näen itse toimenpiteen tapahtuvan.

Joku ehkä ihmettelee mitä otsikko tarkoittaa?
Julkaistujen päiväkirjamerkintöjen määräähän se meinaa. Jumalaton määrä. Kahdeksansataakaksi kirjoitusta. Ilmeisesti minulla ei ole mitään itsekritiikkiä, lähes kaikki on kelvannut julkaistavaksi.
On siellä jokunen helmikin joukossa, suurinta osaa en tunnistaisi omaksi tekstikseni jos saisin luettavakseni ns. sokkona.

Koettakaahan kestää, seuraavat kahdeksansataa tekstiä odottavat vain julkaisupäiväänsä.

Kippis ja kulaus (jäähtyneellä kahvilla) sille ja kohti uusia seikkailuja!

Velikullat arestissa





14 kommenttia:

  1. On se Ellille ittellekki paree, et se steriloidaa.

    Pojat lantsuissa on vallan mainio kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli sitä aikaa kun ne roistot mahtuivat arestiin :D Nykyisin jos moista temppua yrittää, se mene samalle osastolle kuin hk:n sinisen tunkeminen prinssinakin kuoreen.

      Poista
  2. Kaunis tuo eka kuva,vahnat puut ovat kuvauksellisia, joka asussa.
    Niin kuin ilmeisesti saapasjalkakissatkin ;)

    Täällä sataa jotain valkosta. Heikosti vielä,mutta valitettavasti ennusteet lupaavat reippaampia sateita illaksi. Ei olisi väliksi.
    Niinkuin aiemmin olen jo sanonut, mulle sopii ihan hyvin ettei aina ole kesä ja helle,kunhan olisi aurinkoista ja +20 astetta lämmintä ...
    Mukavaa keskiviikkoa Torpalle, tämä juhlistaa omaansa kaivamalla imurin esiin. Voi tätä villakoirien määrää,mistä näitä oikein tulee ? *alistunut huokaus*

    VastaaPoista
  3. Jee, eikä sitten lopeteta kesken kirjoittamisen.
    Voi Elliä, riistät äitiyden ilot kattipoloiselta. Veljeksethän ovat ns kastraatttilaulajien kuorossa, kollien konsultteja jo.

    Olisipa kiva kokea sellainen tavallinen talvi, lumet tavalliseen aikaan, ja sulais normaalisti pois, ei liikaa lunta, ei liian vähän, ei pelkoa mustasta joulusta, ei liian kylmää, muttei liian lämmintäkään ja muutamat revontulet.

    OP

    VastaaPoista
  4. Mä olen ratkaissut korttiongelman sillä, että en lähetä joulukortteja. Yksi stressi vähemmän. Kaikki sukulaiset ja tuttavat tietävät tämän, joten ei tarvitse ahdistua mitenkään siitäkään, että itse saa kortteja.

    Hyvän määrän kirjoituksia olet saanut aikaiseksi. Meikäläinen on ihan nöösi tässä hommassa. :D

    Ja ehkä se on fiksua steriloida Elli niin ei tule marraskuu ylläreitä enempää.

    Täälläkin sateli jota lumentapaista aamupäivällä, mutta luvattua "myräkkää" tai "kaaosta" ei vielä ole näkynyt. Koirilla oli aamulla pompulat tassunpohjissa eli siinä nollan pinnassa oli keli. Ans kattoo ny, mitä tulee...

    VastaaPoista
  5. Onnittelut hurjasta tekstimäärästä, tuo lukema on huima. Pikku pakkasesta näin koiraihmisenä iloitsen myös, tänä aamuna oli ensimmäistä kertaa -2 astetta. Ah ja autuus kun lenkin jälkeen ei ollut sitä tassu - ja mahanalusta rumbaa, koirakin tykkäsi. Velikullat ovat perin veikeä näköisiä mutta Elliä voi kohta vituttaa..

    VastaaPoista
  6. Elli käy vain ottamassa kaatokännit ja ihmettelee kaljua mahaansa ja siinä olevaa vetskaria vähän aikaa.

    Odottelen lumisadetta, mutta se muistaa ensin etelää. Eiköhän se tännekin joskus ehdi.

    Subarusta tusahti kumi. Onneksi ilmat pihisivät ulos vasta kotipihalla. Minä en muuten ajanut sillä autolla... mutta olen nyt motissa kotona. Maestro lähti Ouluun asioitsemaan ja minä lämmitän leivinuunia, takkaa ja makaronilaatikkoa.

    Elämän arki on sen parhautta!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Partapappa-Timo, Salla, OP, S, Peppone ja Tita! Ihanaa kun jaksatte kommentoida. Antakee myös vähän vihiä mistä minä kirjoittaisin, mitä kuvaisin? Jotenkin tuntuu, että olen tämän elämämme leväyttänyt tänne niin monta kertaa, että uusia näkökulmia totisesti kaipailtaisiin.

    Lunta on nyt sentti, se oikeastaan passaisi. Pääasia, että on kuivaa ja vähän valoisampaa. Koirien alustapesutkin ovat toistaiseksi tehty. Hevoset tuulettuvat nyt niin hyvin kun eivät haudu sadeloimen alla. Välillä ne piehtaroivat lumessa ja aivan ilmeisesti nauttivat nahkansa ja turkkinsa ilmavasta olosta. Nakuilu on näköjään hevosista kivaa :D

    Revontulia kaipailen minäkin, viime talvena oli muutamat tosi komeat. Muutenkin OP:n näkemys ideaalitalvesta on likipitäen identtinen omani kanssa. Maaliskuussa saisi jo sulaa joutavat lumet pois, huhtikuussa kaipailen jo krookuksia.

    Tänään oli puuhapäivä, liikutin yli 19000 kiloa rautaa. En toki yhdellä nostolla mutta äkkiä niistä pirunsarjoista kertyy. Pikkuisen hymyilin vinoon kun jälkeeni jalkaprässiin mennyt MIES vähensi vastuksia. Katsoi kyllä pari kertaa minua, painopakkaa ja taas minua. Tein 4 x 18 x 60 kg, yhdellä jalalla. Ja sama vasemmalla.

    Muilta osin päivä meni ihan vituralleen. Esimerkiksi yksi resepti, minä ja kelakorttini olemme olleet viimeaikoina kukin eri paikkakunnilla. Tänään minä ja resepti olimme jo apteekissa mutta kelakortti Lappeenrannassa. Muutenkin yksi jos toinen asia unohtui, jäi tekemättä (minusta johtumattomista syistä, enimmäkseen) tai muuten vaan jumitti puolitiehen.

    Torpalla sentään homma toimii, tupa lämpeni ja nyt olisi saunakin passeli. Huomenna uusi yritys apteekkiin ja siitä suorilta lääkärille. Taidan palkita itseni huomenna(kin) tekemällä toisen puoliskan salitreenistäni.

    Ja kyllä, jokavuotinen vääntö ulkovalojen määrästä on ajankohtaista. Iso-J haluaa paljon ja värikkäänä, minulle riittäisi vähempikin. Valoletkua EI tule eikä vilkkuvaloja. Mutta jonkun hemmetin lediporon se on nyt näköjään ostanut. Kuskoot koirat sen poron pimeäksi!

    Hus akka saunaan! *poistumus*


    VastaaPoista
  8. Sano isäntämykselle, että valoletkut aiheuttaa migreeniä ja muutkin sellaiset kammotusjouluvalot. Itse asiassa ajatuskin letkuvalosta saa migreenin aikaiseksi.

    Itse tykkään siitä verhomaisesta, varsinkin, jos sen verkon saisi tuommoiseen englantilaisen Georgian house - asumuksen korkeisiin ikkunoihin.

    Minusssa asunee pieni Monk.

    OP

    VastaaPoista
  9. Ja niin vielä piti sanomani. Onnittelut liikutetusta raudasta. Olisin ollu tosiaan kiva nähdä tämä mies-ihmisen ilme. Ja jotkut kehtaavatkin sanoa meitä heikommaksi sukupuoleksi. PAH (puhinaa ja verenpaineen nousua)
    OP

    VastaaPoista
  10. Kiitos OP. Olen samaa mieltä. Kaikesta.
    Espoossa naapurilla oli marraskuusta lähtien sininen valoletku ovikaaren ylle silleen huolimattomasti heitettynä. Sammutti valot pääsiäiseksi, sentään. Välillä tuntui, että asuin kepabbikioskin naapurissa. Toisaalla loimotti vilkkuva joulupukki. Joskus teki mieli käydä kivittämässä ne ikkunahirvitykset.

    Siinä minun Wellnes-tikussani on semmoisia jänniä seurantajuttuja. Kokonaismäärä, liikutetun raudan, on nyt yli 400tuhatta kiloa ja se tikku on ollut mulla reilun kuukauden. Aika huimia lukemia. Jos verrataan tekemäni työmäärä New Yorkin maratoniin, olen nylkännyt suunnilleen 4th Avenuelle ja Tour De Franceen verrattuna olen alkunousuissa.
    Joskus tekniikasta on todella paljon hupia.

    Toivottavasti hupia riittää myös siihen lihaskunto- ja mobilisaatiotestiin. Se häämöttää parin viikon päästä.

    Se Mies muuten oli vähän hintelä, kintut kuin tipilinnulla. Mikälie hippi. Verkkareissa näytti mieheltä. Mutta silti :D

    VastaaPoista
  11. Vetäisin tänään talviverhot kaapista. Jalo ajatus oli saada ne ikkunoihin. Eivät ole vielä... sain paperisekasotkusta pengottua omat ja firman laskut maksuun. Ja tehtyä laskutuksen. Sitäkään ei kukaan ole hoitanut muutamaan kuukauteen. Ilmankos tilillä rahat vajuvat huolestuttavasti. Tarttis tehrä jottain tuolle paperien järjestykselle. Systemaattisesti.

    (tosi kova homma tämmöiselle luovalle hullulle...)

    VastaaPoista
  12. Haa, oli tänään mieletön kiusaus muistaa Hirnakkaa erinäisillä sipulikasvien mukuloilla Amsterdamin lentokentältä mutta koska onnistuin jo salakuljettamaan liian suuret kosmetiikkapakkaukset käsimatkatavaroissa, en uskaltanut osteskella enää sipuleita ja mukuloita mutta ihastuttava oli tuo puoti, toden totta, puhumattakaan Amsterdamin kukkakaupoista, joita tutkailin taksin ikkunoista. Loppupelissä oli hyvä että en uhannnut kohtaloa, koska koneesta puuttui kapteeni, uskokaa tai älkää, jä lähdimme pahoin myöhässä kohti Pariisia. Järjetön turbulenssi ja juoksulenkki kahden terminaalin halki noin, ihan ilman urheiluvarusteita, ja kiittelin kovin että Finnair oli myöhässä:)Ja jälleen lisää turbulenssia niin että ei edes kauppa-autoa puoleentoista tuntiin. Ilmeisestikin tuon ilmailuun joten huonoa karmaa... pitäisikö Nemin mietelauseen mukaan ryhtyä lentämään noita koneita itse:) alkaapi pikku hiljaa vaikuttaa siltä, että saatan päättää päiväni lentokonekaappauksessa, ilmakuopassa tai jotain, niin huono tämä karma on matkailun suhteen.Terkkuja kaikille Torpalla toivottelee Uneton Plazassa. p.s perjantaina jollakin ping-pong-yhtiöllä aamulla kohti Poria- pelottaa jo etukäteen.

    VastaaPoista
  13. Voi sua Nemppakuomasein. Sipulikasveja voit toki tuoda mutta vähän suotuisampana ajankohtana. Sulla on ihan riittämiin tekemistä ihan tuossa matkustamisessa joten älä härnää kohtaloa enempää ylilastin kanssa.

    Pääsitkö Poriin? Varo ettei ne paa sua siellä koriin ja vetee korissa pitkin Porin torii.... :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com