Eilen valittelin sitä, että kaikki huushollin tietokoneet ovat enemmän tai vähemmän varattuja. Perilliset ovat sosialisoineet läppärit ja Elli, tuo kissoista kelvottomin, makoilee työmacin näppäimistön päällä.
Meillä on semmoinen periaate, että perilliset eivät vie sen enempää läppäreitä kuin puhelimiaan yöksi omiin huoneisiinsa vaan niillä pelataan ja niitä käytetään vain valveillaoloaikana ja talon alakerrassa.
Sängyssä saa lukea tai nukkua mutta siellä ei pelata *vaikene, oi omatunto!*
Elli on nyt jostain syystä (jota voi vain arvailla...) viihtynyt useamman viikon sisällä. Ilmeisesti benjihyppy ilman köyttä yläkerran ikkunasta kuuluu kesälajeihin ja talvikuukausina joutaa lojumaan torpassa.
Elli syö ja muun ajan näyttää tympeää naamaa. Ei leiki, eikä paini frakkiherrojen touhuissa. Tuijottaa vain sama nyrpeä ilme naamallaan, käy syömässä ja tuijottaa taas ennenkuin nukahtaa. Outo, niin outo kissa.
Joka tapauksessa, kukaan ei halua metrisellä halollakaan koskea Elliin silloin kun hänen keisarillinen korkeutensa on asettautunut tietokoneen äärelle. Ymmärtäisin jotenkin, jos katti katselisi taustakuvan kaloja mutta ei, ne eivät kiinnosta enempää kuin hiekka-astialle väännetty kiäkky.
Joskus ihmisen vain on viisaampaa väistyä. Elli on just sitä katalaa sorttia, että kostoksi kärsimistään vääryyksistä se vääntää kiäkkynsä hiekkalaatikon sijasta tyynyn alle.
Tämmöistä tänään, päivä senkun lyhenee ja pimeä aika lisääntyy. Nyt talliin! Aamulla tulee eläinlääkäri rokotuspiikkiensä kanssa tehostamaan viimekuiset rokotteet. Viikko alkaa siis vauhdikkaasti, Tössetamma ei todellakaan ilahdu huomisesta...
Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!
On juu sen näkönen, et ei kannata koskee. Meillä Saara haisto kerran, et oltii käyty mökillä, ilman sitä. Meni ja kusas sohvalle, vaik ikuna ei oo muualle ku vessaasa tehny tarpeitaa.
VastaaPoistaJust, Saara on samaa kamaa kuin Elli. Paitsi me kaikki tiedämme mitä Elli tekisi jos saisi syyn... eikä kukaan uskalla koittaa onneaan. Ellin kosto on hirmuinen.
VastaaPoistaIloitsen, Iso-J lähti lenkkiseuraksi. Kielsin ehdottomasti kaikki juoksuaskeleet mutta rivakan käynnin sallin. Ja hölköttelin siinä rinnanmitan edellä. Kirkolla käytiin ja kuitattiin reilut neljä kilometriä ja 270 kulutettua kaloria ajassa 42 minuuttia.
Nyt joutais nukkumaan, hiottaa jo etukäteen huomisen rokotuskarkelot Tössen kanssa...
Homeopatia vois olla Tössetammalle suureksi avuksi isoihin elämän kriiseihin. Aine on Aconitum D-30, annos kolme pilleriä heitettynä kitusiin puoli tuntia ennen koitosta. Kannattaa kokeilla, vaikka sitä tuskin huomiseen koitokseen saat hommattua. Mutta tuleviin rokotuksiin sun muihin "toimenpiteisiin" tai tosikoitoksiin, jossa tamma pelkää henkensä edestä.
VastaaPoistaTsemppiä! Pysy ehjänä ja varjele itteäsi... pelkäävä hevonen on satasella tosivarteenotettava pideltävä.
Elli on selkeästi suuri ajattelija. Kesät hiiriä ja talvet elämää suurempia pohdintoja. Onnea Tössen kanssa, toivottavasti kaikki menee ilman isompia kommelluksia.
VastaaPoistaPs. Kiitos silikonisista mielikuvista, toppas aamupuuron syönti kummasti ;)
Tähän silikonihommaan valaisua: laittakaapa googlen kuvahakuun sanat old lady with silicones ;-)
PoistaJuu laittakaa vaan jos haluatte valvoa ensi yön, silmiänne kirvelee taatusti :D
PoistaMeillä käytössä homeopaattiset lähes vaivaan kuin vaivaan. Rokotuksen edeltävänä päivänä ja kahtena päivänä rokotuksen jälkeen kannattaa antaa niin hevosille, koirille ja kissoillekin Thujaa, joka ennaltaehkäisee rokotusvaurioita.
VastaaPoistaOlen annosteluna käyttänyt hevosilla 5 pilleriä liotettuna 2dl vettä, annos 10ml. Helppo antaa ruiskulla suuhun. Säilyy myös n.kaksi viikkoa jääkaapissa.
Kissoille ja koirille 2 pilleriä kahteen desiä vettä ja 5-10ml. Suosittelen! :)
Heidi, keneltä sä hommaat nuo tropit? Mulle ne tilasi yksi tuttava mutta nopeita toimituksia en valitettavasti hänen kauttaan saa.
PoistaNo niin, hevosiin on tuikattu piikit ja Peetukin sai omansa. Soosipossu ei korvaansa lotkauttanut eikä Peetu mutta Tösse ei ollut ollenkaan niin yhteistyöhaluinen. Lopulta saatiin kuitenkin annos nahkan sisään. Kukaan ei loukkaantunut eikä ruhjoutunut, tuskin edes tamman mieli. Lääkäri jätti kuitenkin mulle harjoittelukappaleeksi yhden ruiskun neuloineen niin, että voin sitä esitellä tammalle ja lähestyä sitä piikki kädessä ja yksinkertaisesti hälventää ajanoloon pelon. Puolen vuoden kuluttua tuikataan taas ja sitä ennen pitää saada homma haltuun.
VastaaPoistaNäitä homeopaattisohjeita lukiessani muistin, että mulla ON kyllä ko. aineet hankittuna mutten niitä muistanut.... Aconitumia on D12 -laimennoksena, pitäisi kai hommata tuo D30 ja samalla Thuja, mikä vahvuus Heidillä?
No, tästäpä on hyvä lähteä tarpomaan marraskuista maanantaita eteenpäin. Koetan saada hetkittäin läppäristä pitävän otteen ja kirjoitella kuulumisia.
Tuo D30 on hyvä "kotiapteekki" laimennos, sillä selviää oikein hyvin. Thuja siis myös D30.
PoistaJoensuusta saa ihan luontaistuotekaupasta. Itse tilaan Hakaniemen apteekista, on parempi valikoima. http://www.circlumfarmasia.fi/
Kiitti Heidi, hain tänään Aconitum D30:stä Lifen hyllystä. Ja seuraavalla Helsingin reissulla haen Hakaniemestä lisää. Sieltä saa varmasti myös paljon hyviä neuvoja.
VastaaPoistaArnica d30 olis toinen tosi hyvä kotiapteekkilääke. Aina ne otukset ruhjoo jotain kinttuaan tai muuta uloketta. Arnicaa käytetään mm. lihasruhjeisiin, nyrjähdyksiin, leikkausten yms. jälkeiseen toipumiseen.
VastaaPoistaPimeys pohjanmaalla on syvä. Tähtitaivas ja kelmeä kuu vähän yrittävät valaista, mutta musta maa imee kaiken vähäisenkin valon. Tule Joulu kultainen... ja sen perään kevät!
Arnicaa mulla on myös. Taitaa olla näitä D12 versioita. Pyh. Pitää siirtyä vahvempiin aineisiin.
VastaaPoista