Sitä saa mitä tilaa??

Niin, kuka tunnustaa tilanneensa tämän lumentulon? Tässä mittakaavassa? Kaikki kerralla, hetitoimituksena?

Olen kuulustellut kaikki neli- ja kaksijalkaiset tällä säänkurittamalla mäellä eikä kukaan tunnusta rakastavansa tätä ylenpalttista lumentuloa. Pientä pakkasta, koristelumet joulunseutuun ja kevät heti perään, niin on sovittu ja toivottu. Kuka on se kyy povella?

Koirillakin käy ulkoleikit jo työstä, naamat ja tassut lumikökkäleistä helisevinä ne äheltävät hangessa, Peetupökäle pötkii minkä tappijaloillaan pääsee ja Nasse loikkii vielä yllättävän ketterästi. Kohta Nassekin joutuu ottamaan mittarimatotyylin, sen jossa koira etenee nylkyttämällä.

Vähän sama kuin pikkujoulujuhlinnan uuvuttama tonttu etenee kotiaan kohti voimien ehdyttyä otsanahkaa rypistämällä.
Hyvä puoli tässä on se, että a) tassut pysyvät puhtaina vaikkakin lumisina b) koirat ovat oikeasti väsyneitä kun pääsevät sisään c) sitä hemmetinmoista rapaa ei näy missään.

Lumi kurittaa kaikkia, niin mäkättimiä kuin pitkänaamojakin. Kanoista hönteimmät hyppelehtivät vieläkin ulkona, fiksuimmat touhuavat kananhommiaan sisätiloissa. Kukko, se Savolainen Silokinttu, kävi parkaisemassa kiekunsa kanalan rampilta ja luikahti takaisin sisään. Siellähän kanarouvat ovat kätevästi polkaistavissa, ei tarvitse heltta hiessä jahdata kanarouvaa ympäri isoa ulkotarhaa.

Puutarha on nyt kuvauksellinen. Enää pitäisi keksiä uusia lähestymistapoja ja kuvakulmia. Tässä paljastuukin se huima ero oikeasti hyvän kuvaajan ja minun välillä. Toki meillä on kalustokin eri luokkaa mutta vehkeistä huolimatta, taiteellista silmää luovasti käyttävä kuvaaja löytää aina uusia kuvakulmia. Meikälikka seisoo valokuvauskone kädessä ja näkee aina sen saman maiseman.

Jos minulla olisi paljon aikaa (ja rahaa), osallistuisin oitis jonkinlaiselle luovan näkemisen valokuvauskurssille. Tai mikä parempaa, palkkaisin yksityisopettajan joka taluttaisi tätä sokeaa valokuvauksen upeassa maailmassa ja avaisi silmäni näkemään kaiken sen ainutlaatuisuuden ja upeuden jota luonto ja lähipihakin tarjoilevat.

Nämäkin ruusunmarjat, pihlajanmarjat ja saunanpenkit on kuvattu sataseitsemän kertaa. Tässä siis vielä kerta kiellon päälle ja tämänpäiväiset versiot.

Avasin tirppabaarin, nyt alkoi lintusilla terassikausi. Melko mukavasti tinttejä onkin jo löytänyt lintulaudan kattaukselle. Yksi punatulkku on bongattu myös. Ne muut ovat kuulema kilometrin päässä erään Kertun pihalla, siellä ne pyörivät eivätkä muille pihoille vilkuile. Hyvin uskollisia lintuja näköjään.

Tästä ruususta oli kuva viime viikolla. Nyt se on pakastekukka. Odotan kovasti jälleennäkemistä ensi kesänä, lupaan ottaa monta kuvaa ja saada ehkä joskus aikaan ruusun vuosi -kuvasarjan.

Lumisateelle ei näy säätiedotuksenkaan mukaan loppua. Kaikki ne paikalliset sadekuurot osuvat just tismalleen tälle mäelle.

Koska kukaan ei kuitenkaan tunnusta lunta tässä mittakaavassa tilanneensa, katseet kohdistuvat niihin, joita aina ensimmäiseksi epäillään ja jotka ainakin englantilaisen kirjallisuuden perusteella osoittautuvat valitettavan usein syyllisiksi kaikkiin kolttosiin ja ilkitöihin.

Hovimestari sen teki!
Katsotaanpa millä ilmeellä Pupunaamaiset Veljekset Hulluudessa vastasivat syytöksiin!! Yes, case is closed.

Rattoisaa Keskiviikkoa, missä lienetkin. Jos liikut lähimailla ja kaipaat hyötyliikuntaa, piipahda pihaan. Lumikola löytyy entiseltä paikalta. Minä lähden nyt kaupunkiin!