Olen avoimen kateellinen Mummo-Justiinalle. Se käänsi selkänsä ja vajosi vielä vähän syvemmälle nojatuolin selkätyynyn uumeniin. Justiina vaipuu viikko viikolta syvempään talvihorrokseen tai sitten se kertakaikkiaan vanhuuttaan unohtaa herätä aamuisin, toteaa iltapäivällä asiaintilan ja päättää skipata ylösnousun kokonaan.
Joka päivä joku meistä käy tökkäämässä sitä varovasti, eihän sitä tiedä milloin tuosta vanhasta rimppakintusta lähtee se viimeinenkin elämä. Toivottavasti se päivä on vielä kaukana. Tuommoinen alati nukkuva ja silloin tällöin ruokakupille hortoileva kattivanhus on loppujen lopuksi melko hellyttävä otus. Eikä sillä ole mitään isompaa vaivaa eikä kipuja, kunhan vain köpsehtii issekseen ja torkkuu päiväkaudet.
Tämä maanantai on ankeudessaan omaa luokkaansa. Ulkona juuri ja juuri plussalla, sen verran, että taivaalta tulee jotain märkää tihkua. Perilliset raahustivat kouluun ja minä yritän vimmaisesti herätellä itseäni, tänään olisi taas kaikenlaista hommaa hoidettavana. Eräs pahuksen tärkeä paperi lähti Iso-J:n mukana käymään Isolla Kirkolla joten sille asialle en voi nyt mitään. Paitsi odottaa. Onneksi vain tiistaihin saakka.
Tuntuu niin kummallisen hiljaiselta, torpassa ja tallissa. Lampaiden möykkään on jo niin tottunut, että korvia vihloo tämä nyt vallitseva hiljaisuus. Silloin kun ne ovat kotosalla, määkiminen saa verenpaineen tappiin alta minkään tunnetun aikayksikön. Kyllä minä ymmärrän, että nälkä pistää mekastamaan, mutta jos elukka makaa märehtimässä heinäkasan päällä, silloin ei ole nälkä. Silloin mölytään ihan mekastamisen ilosta.
Voisiko joku ylempi taho kertoa lampaille, että niiden määkiminen ei ole suoranaisesti musiikkia minkään elollisen korville? Opettelisivat vaikka jodlaamaan. Eikun hetkinen. Kuka jaksaa kuunnella jotain M.A.Nummisen ja viranpuolesta epävireisen pirunviulun vonguntaa? Joo, pitäkööt lampaat äänensä ja minä iloitsen näistä muutamista hiljaisista viikoista kun ne ovat muualla.
Nyt ei huvittais mikään, yhtään, mutta pakkohan se on tähänkin viikkoon ryhtyä. Vielä kupillinen kahvia, sitten päivän hommien kimppuun. Torpassa olisi niin suloinen lämpö eilisen lämmityksen ansiosta, että tuntuu aivan ihmisrääkkäykseltä lähteä tuonne harmaaseen ja märkään ulkoilmaan. Se on kaamos nyt.
Onks pakko vaikkei haluu?
Ole sinä vähän reippaampi, missä lienetkin!
PeeÄäs: Nabiha: Mind The Gap
VastaaPoistaPirteyttä pirttiin :)
Itse olen saanut niin monta hyvänmielen tuulahdusta Torpan tapahtumista, että lähettelen nyt lempeitä tuulia ja kaamoksenkestävyyttä sinne ittään !
Täällä ei mitään uutta, tyhjensin pankkitilini matkatoimiston laskuun ja nyt alkaa vimmattu tammikuun puolenvälin odottelu.
Silloin kadotaan pariksi viikoksi Thaikkulan lämpöön. Koko perhe !!! Sillä tiedolla jaksan rämpiä tämän pimeän ajan läpi ihan ketterästi : )
No vähän samaa kysymystä pohditaan täälläkin. Vastaan yleisellä tasolla. On pakko.
VastaaPoistaJos määkiminen on refleksi, eikä lampaat voi sille mitään. Jos ne itsekin inhoaa ääntänsä?
OP
Nita, kiitos kultaseni.
VastaaPoistaOloni parantui ihmeesti kun löysin itseni kuntosalilta. Mulla on varmaan joku autopilottiasetus joka ohjastaa sinne lähes jokaisella kaupunkireissulla. Se toki pannaan maanantain piikkiin, että totesin unohtaneeni pyyhkeen kotiin. Treenin jälkeen luonnollisesti.
Oi te onnelliset, saatte aurinkotankkausta oikein kunnolla!
OP, niin kai se on. Pakko.
Ja sinä saat aina minut ajattelemaan asiaa uudelta kantilta. Niinkuin nyt lampahia. Jospa ne ressukat parkuvat surkean äänensä takia?
Luin jokin aika sitten (= pari vuotta) dekkarin "Murha laitumella", ja se sai minut ajattelmaan lampaita uudella tavalla.
VastaaPoistaVoi, mistä tummoisia autopilotteja saa ostaa? Itse otan aina automaattisesti suunnan sänkyyn tai sohvaan, horisontaalisesti.
OP
Mulle taas nousee mieleen Silence of the Lambs ja Hannibal Lecterin mairea hymy. Hyh olkoon.
PoistaAutopilotteja kuntosalille ei voi ostaa. Ne asentuvat aikanaan itsestään. Minulla on kaksi hyvää motivaationnostattajaa täällä kotona, hevoset joilla en voi/saa ratsastaa ennenkuin minut todetaan riittävän hyväkuntoiseksi siihen hommaan. Sangen epäreilua. Mutta toisaalta, kyllä se potutti kipupolilla kärvistellä kun joku hemmetin syvällä oleva lonkankoukistaja/mikälie tulehtui ja suuttui niin, että vasta kahdella piikillä rauhoittui.
Mun mielestä ei oo pakko jos ei haluu. Niin kuin mä en nyt haluaisi mokailla tälle päivälle yhtään enempää. On todellinen maanantaiden maanantai. :-/
VastaaPoistaVanhat elukat on hassuja. Tosiaan elämä menee siihen, että suurin osa ajasta nukutaan ja joskus käydään huojumassa ruokakupilla. Eikös ihmisillä ole päinvastoin, että sitä vähemmän nukuttaa mitä vanhemmaksi tulee?
Joo, nukkua ja hortoilla ruokakupin suuntaan, sitä ne vanhan kissan päivät ovat. Nyt on Justiinamummolle asennettu vähän haastetta ruuanhakumatkoihin. Peetun takia tuvan toiseen oveen on asennettu lapsiportti ja myös vanha ruippana joutuu loikkaamaan siitä yli. Ketterä on vielä, taitaa vain esittää sokeaa vanhusta.
PoistaJustiina on viisas vanha rouva; se on huomannut että torpassa on nyt junioreita jotka vievät kaiken huomion. Näin se saa olla rauhassa ja nauttia elämästään. Mitä lampaisiin tulee, niin käy äänittämässä niiden määkimistä ja hiljaisin hetkinä laitat tulemaan vanhaa kunnopn mölyämistä - tietysti vain täsmäannoksen verran. Maanantait ovat perseestä. Tänään olisi kyllä ollut virtaa ja motivaatiota mutta joduin teipattavaksi ja sitten yksi kokous pilasi lopunkin päivän. Tsemmppiä siine Torpalle (vaikka iltahan nyt jo on)
VastaaPoistaEi hemmetti, en äänitä mölyä. Kaupunkireissuilla voin poiketa katsomaan mokomia mäkättimiä joten saan sieltä äänihoitoa ikävänkarkoitukseen.
VastaaPoistaIhan vain ilkeyttäni kävin vielä kipaisemassa iltalenkin, askelsin juoksulla 36 minuuttia ilman massiivista sydänkohtausta, ilman huimausta, ilman kylkeenpistämistä, ilman äkkikuolemaa. Hyvin mä vedin. Mutta vasen kinttu on ilmeisen rasittunut, jalkapöydän alueella, ilmeisesti jossain varpaaseen menevässä luussa on nyt jotain katalaa tekeillä. Vetelin siihen hevoslinimenttiä ja huitaisen tilkan valkoviiniä ääntä päin, ihan vaan maanantaille pitkää nenää näyttääkseni!
Hevoslinimentti on hyvää, mulla on Tallipoikaa ja sitten sellaista saksalaista hyytelöä - se tekee gutaa!
PoistaHorsepoweria minäkin laitan yleensä, eiliseen kipuun kylläkin ihan Feldeneä. Kipu meni pois.
PoistaNo niin. Olet selvinnyt maanantaista. Onnittelut. Minä tein saman suorituksen. Nyt pitää vetää henkeä ja ottaa vastaan tiistain haasteet. Kerron niistä lisää kunhan voin. Mutta hammaslääkärissä käynti kuuluu agendaan. Se on kammotuksen paikka minulle. Mutta selviä hampaan paikkaukssta kuin miehet. Hyperventiloiden. Sen jälkeen urhokkaasti töitä ilta kahdeksaan asti.
VastaaPoistaVoi TIta, hammaslääkärin penkissä hyperventilointi on vihonviimeistä puuhaa. Yleensä siellä on rento kuin rautakanki, operoihan hammaslääkäri sangen herkässä tilassa. Itse olen onnistunut rauhoittumaan jo, vuoden takainen viisaudenhampaiden poisto oli varsinainen korkeakoulu. Hammaslääkärillekin tuli hiki, se vähän pelotti :D
VastaaPoistaIlmeisesti haasteet ja uutiset liittyvät kyläaktivismiin? Tsemppiä siihen.
Turhaa oli pelko. Hammaslääkäri tarkisti leegot ja totesi, että harjaa soft-harjalla, laita kerran viikossa fluoripitoista hammastahanaa ohuelti kohteeseen A (=alkava reikä) ja katotaan toukokuussa asiaa uudestaan. On kuulemma kokeilun väärti, että homma korjaatuis itestään, kuin että paikataan. Jotenkin mä sitte suostuin siihen. Hoitaja oli nääs jo puudutusruisku kädessä siinä näkökentässä. Loputkin leegot tarkastettiin ja rapattiin vähän hammaskiveä. Olin suunnattoman huojentunut poistuessani. Puuuuuuuh!
VastaaPoistaJa kyllä, haasteet liittyvät kyläaktivismiin. Tuloksia odotellessa. Sitten uutisoidaan jos on uutisoitavaa.
Sain Tita meilisi ja vastasin pikaisesti. Hyvältä kuulostaa :D
VastaaPoista