Toipilas toipuu

Ei tänään mieli mettä keitä, eipä tosiaan. Minulta on tänään puolentoista tunnin puurtamisen jälkeen irroitettu kaksi viisaudenhammasta, purukalustoni viimeiset lajiaan. Ensimmäinen, yläleuan kapistus oli ns. kohtuullisen helppo homma, lähti kohtuullisen väännön jälkeen yhtenä kappaleena. Päässä rutisi ja ryskyi mutta käsittääkseni mitään olennaista, hampaan lisäksi ei irronnut. Se, että päässä nyt pätkii ja jumittaa, johtuu ymmärrykseni mukaan lääkityksestä.

Alaleuan vaaka-asentoon juurtunut piiiiitkäjuurinen olikin sitten ns. kovempi pala purtavaksi. Käsittääkseni Herra Hammaslääkäri käytti kaiken kalustonsa ja taitonsa irtikeplotteluun. Kolmeen kappaleeseen mokoma hammas piti pilkkoa ennenkuin mahtui tulemaan kolostaan. Onneksi en nähnyt minkälaisilla sivuleikkureilla sekin tehtiin, täysi työ oli pysyä tajuissaan.

Nyt on ikenet täys ristipistokirjailun tikkejä ja mojova turvotus. Pää surisee stydien särkylääkkeiden takia enkä todellakaan kanna vastuuta kirjoitelmistani tänään. Kuvia on sentään jokunen.

Olisi kiva tietää mikähän tämäkin on? Hyasintti?

Huomenna pitäisi punnertautua töihin, ei tässä pitkää saikkua ole mahdollisuutta pitää. Jännittävää nähdä minkämoinen mustelma poskeen kehittyy vai auttoiko kylmäpakkaus. Onneksi urakka on nyt takana ja koko ilta aikaa lojua soffalla parantumassa.

Pakastetut mansikat ovat aivan ykkösevästä. Niitä voi imeskellä, tulee sokeria ja veren maku peittyy. Mitään lämmintähän tänään ei saa juoda eikä syödä. Outoa kyllä, nälkä nävertää kaikesta huolimatta!

Onkohan tämä rikkakasvi? Nimisäle puuttuu :-(

Äitienpäivänä saimme kuulla käen kukunnan ja nähdä kuinka päivän aikana Karjalan koivikot muuttuivat hennon kellansävyisestä kevään vihreiksi. Lämpöä riitti ja pihahommat edistyivät kiitettävästi. Helpollahan täällä tänä keväänä päästään kun isoimmat hommat saatiin viime keväänä ns. alta pois.

Seuraavaksi olisikin työlistalla aitaustalkoot. Aloittamista vaille valmis sekin urakka.

Äitikulta tapasi lahjalampaansa ja piti näkemästään. Ilme oli molemmilla yhtä muikea. Keritseminen on enemmän kuin ajankohtaista joten tuleepahan sekin puuha tutuksi.  Jotenkin tuntuu, että näitä uusia taitoja pääsee nyt opettelemaan ihan jatkuvalla syötöllä. Pysyypähän ihminen virkeänä.

Tammalla jatkuu karvanvaihto aina vaan. Metsänpoika sen sijaan alkaa jo olla siisti sekä sileä. Perhesovun nimissä ns. kreivin aikaan, hallakon karvoja on pirun hankala saada naamioiduksi auton sisäverhoiluun mätsääviksi.

Tässä kuvassa tamman majapaikan pihaa, arboretum siinä ihan äärellä. Metsänpojan tallilta tuli aamulla viesti, siellä on tähän kauniiseen päivään syntynyt hieno pitkäkoipinen tammavarsa. Seuraavana jakaantumisvuorossa on pikkuinen tähtipyrstötamma ja vielä kolmattakin odotellaan. Siinä onkin jo ihan siisti setti varsalaidunporukaksi. Toivottavasti kaikilla varsoilla on onni myötä ja pitkä, terve hevosenelämä edessä.

Omalla pihalla kukkii ja kukoistaa, päivä päivältä enemmän. En oikein tiedä miten päin olisin ollut kun varovasti kurkkasin Jouluruusujen kulmaukseen ja löysin lukemattomia nuppusia. Kyllä, helleborukset ovat talvehtineet komeasti. Katsokaa nyt näitä pikkuisia, eivätkö olekin suloisia? Ai eivät... noh, koreampiakin on toki nähty mutta omassa lajissaan, minun mittapuullani ovat vallan herkkiksiä.

Menee kyllä makrolinssi hankintaan. Heti aitaustarvikkeiden jälkeen.

Nyt on syytä ottaa hetki lepoa. Ja sitten lisää kylmiä mansikoita. Rankka iltapuhde luvassa, särkyä, parkua ja hammasten kiristystä luvassa! Henkiinjäämisennuste on kuitenkin suotuisa joten eiköhän tästä toivuta.