tiistai 10. toukokuuta 2011

Toipilas toipuu


Ei tänään mieli mettä keitä, eipä tosiaan. Minulta on tänään puolentoista tunnin puurtamisen jälkeen irroitettu kaksi viisaudenhammasta, purukalustoni viimeiset lajiaan. Ensimmäinen, yläleuan kapistus oli ns. kohtuullisen helppo homma, lähti kohtuullisen väännön jälkeen yhtenä kappaleena. Päässä rutisi ja ryskyi mutta käsittääkseni mitään olennaista, hampaan lisäksi ei irronnut. Se, että päässä nyt pätkii ja jumittaa, johtuu ymmärrykseni mukaan lääkityksestä.


Alaleuan vaaka-asentoon juurtunut piiiiitkäjuurinen olikin sitten ns. kovempi pala purtavaksi. Käsittääkseni Herra Hammaslääkäri käytti kaiken kalustonsa ja taitonsa irtikeplotteluun. Kolmeen kappaleeseen mokoma hammas piti pilkkoa ennenkuin mahtui tulemaan kolostaan. Onneksi en nähnyt minkälaisilla sivuleikkureilla sekin tehtiin, täysi työ oli pysyä tajuissaan.

Nyt on ikenet täys ristipistokirjailun tikkejä ja mojova turvotus. Pää surisee stydien särkylääkkeiden takia enkä todellakaan kanna vastuuta kirjoitelmistani tänään. Kuvia on sentään jokunen.

Olisi kiva tietää mikähän tämäkin on? Hyasintti?

Huomenna pitäisi punnertautua töihin, ei tässä pitkää saikkua ole mahdollisuutta pitää. Jännittävää nähdä minkämoinen mustelma poskeen kehittyy vai auttoiko kylmäpakkaus. Onneksi urakka on nyt takana ja koko ilta aikaa lojua soffalla parantumassa.

Pakastetut mansikat ovat aivan ykkösevästä. Niitä voi imeskellä, tulee sokeria ja veren maku peittyy. Mitään lämmintähän tänään ei saa juoda eikä syödä. Outoa kyllä, nälkä nävertää kaikesta huolimatta!

Onkohan tämä rikkakasvi? Nimisäle puuttuu :-(

Äitienpäivänä saimme kuulla käen kukunnan ja nähdä kuinka päivän aikana Karjalan koivikot muuttuivat hennon kellansävyisestä kevään vihreiksi. Lämpöä riitti ja pihahommat edistyivät kiitettävästi. Helpollahan täällä tänä keväänä päästään kun isoimmat hommat saatiin viime keväänä ns. alta pois.

Seuraavaksi olisikin työlistalla aitaustalkoot. Aloittamista vaille valmis sekin urakka.


Äitikulta tapasi lahjalampaansa ja piti näkemästään. Ilme oli molemmilla yhtä muikea. Keritseminen on enemmän kuin ajankohtaista joten tuleepahan sekin puuha tutuksi.  Jotenkin tuntuu, että näitä uusia taitoja pääsee nyt opettelemaan ihan jatkuvalla syötöllä. Pysyypähän ihminen virkeänä.

Tammalla jatkuu karvanvaihto aina vaan. Metsänpoika sen sijaan alkaa jo olla siisti sekä sileä. Perhesovun nimissä ns. kreivin aikaan, hallakon karvoja on pirun hankala saada naamioiduksi auton sisäverhoiluun mätsääviksi.


Tässä kuvassa tamman majapaikan pihaa, arboretum siinä ihan äärellä. Metsänpojan tallilta tuli aamulla viesti, siellä on tähän kauniiseen päivään syntynyt hieno pitkäkoipinen tammavarsa. Seuraavana jakaantumisvuorossa on pikkuinen tähtipyrstötamma ja vielä kolmattakin odotellaan. Siinä onkin jo ihan siisti setti varsalaidunporukaksi. Toivottavasti kaikilla varsoilla on onni myötä ja pitkä, terve hevosenelämä edessä.

Omalla pihalla kukkii ja kukoistaa, päivä päivältä enemmän. En oikein tiedä miten päin olisin ollut kun varovasti kurkkasin Jouluruusujen kulmaukseen ja löysin lukemattomia nuppusia. Kyllä, helleborukset ovat talvehtineet komeasti. Katsokaa nyt näitä pikkuisia, eivätkö olekin suloisia? Ai eivät... noh, koreampiakin on toki nähty mutta omassa lajissaan, minun mittapuullani ovat vallan herkkiksiä.

Menee kyllä makrolinssi hankintaan. Heti aitaustarvikkeiden jälkeen.




Nyt on syytä ottaa hetki lepoa. Ja sitten lisää kylmiä mansikoita. Rankka iltapuhde luvassa, särkyä, parkua ja hammasten kiristystä luvassa! Henkiinjäämisennuste on kuitenkin suotuisa joten eiköhän tästä toivuta.

5 kommenttia:

  1. Voi viisuri tätä elämää. Lojun yhä vaan soffalla ja olen sivistynyt mm. vesisikojen elämästä. Liviltä tulee hömppähäitä ja ruokaohjelmia ja mulla on kauhea nälkä. Lapsoset kantavat äidille pakasteesta mansikoita ja koettavat kestää ruikutustani.

    Heti jos nousen ylös, alkaa haava vuotamaan ja jomottava kipu pääsee pintaan. Kohta olen semmoisessa särkylääkepöllyssä että äly lähtee :-(
    Ja huomenna pitäisi kyetä töihin... ei hyvää päivää tätä hommaa!

    Mutta mulle on varattu nyt Iso-J:n hierojalta aika, hää oli luvannut katsella sitä hermopinnejuttua hellin kätösin. Ja voihan se olla, että kolmihermosärky hellittää kun hampaan juuret ei paina enää mihinkään. Valoa tunnelin päässä.

    Nettiäkään jaksa selata, perhana! Minnuu niin korpee tää tämmönen *heristelee nyrkkiä soffanpohjasta*

    VastaaPoista
  2. Samallai juttu oli mul ku V nyhtäs mun viisurin pois. Yöl meinasin tukehtuu veree.....

    VastaaPoista
  3. Stana... meni pitkä runoilu bittitaivaaseen.

    Lyhyesti uudestan... eka on hyasintti, toinen Corydalis solida eli kiurunkannus. Anna levitä - ihana kevään airut, joka tosin kuihtuu kesken kesän.

    Jätän kirjoittamani osanottoselitykset nyt vaille yhtä syvää käsittelyä. Osanotto vain. Selviät hengissä.

    Lampaiden keritsemisestäkin oli neuvoja, mutta jos et niitä tarvi, niin olkoot.

    VastaaPoista
  4. Ja nythän en sitten uskalla nukkua yöllä, vähintään tyynynivaska pitää asetella selän taa. Etten vereen hukkuisi.

    Sain vasemmata suupielestä tungettua kitaani muutaman prinssinakin, kylmänä luonnollisesti. Kohta voi ottaa yöksi jytymiittisärkkärin ja painella petiin. Onhan tässä soffanpohjassa tänään jo köllittykin.

    Tita, voisko se hyasintti olla jotain jouluhyasintin taantuneita jämiä? Niitä meinaan pyöri nurkissa edelliseltä joululta ja taisin jotain jemmata tuohon liljapenkkiin. Ei voi muistaa. Kuten ei voi tietää mistä kiurunkannuskaan tuonne on putkahtanut. Melkoisen surkean varjoisan paikan on löytänyt, saas nähdä miten hälle käy.

    Ja kyllä, kyllä minä kuule tarviin myös keritsemisneuvoja. Joten hushus kirjailemaan, teksti hiireen talteen ja painat lähetä-nappia. Taidat olla tältä päivältä tattis, luin toisaalta työpäiväsi pituudesta.

    Seijan usutin samalle kanavalle köynnöskuusaman leikkauspulmissa.

    Ja Nempalle piti sanomani, kiitos eilisestä kahvitteluseurasta. Oli mukava nähdä, vaikkakin ruokottoman pikaisesti. Röllimunat lienevät perillä?

    VastaaPoista
  5. Nemppa kiittää Röllimunista, perille päästiin Venäjä-peliä autossa kuunnellen, ilman poliisihuumoria:)) Olen syvästi myötätuntoinen, oikein vilunväreet iskevät kun ajattelenkin viisaudenhampaiden poistoa..Hugs Hirnakka, koeta nyt vain toipua kuntoon!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com