Mahdottoman surullisen näköisenä katiskanreuhka nökötti mökkijärven rantamatalassa. Miten osaakin olla? Mökkijärven surullinen katiska.
Mollisävyinen viikko alkaa olla finaalissa, eipä tätä nönnöttämistä olisi pidempään jaksanutkaan. Vieläkin on jonkinlainen jetlag etelän pikapyrähdyksestä johtuen.
Torpalla on onneksi kaikki ennallaan, kunnossa ja vakaana paikallaan. Ei sinne suuria mullistuksia kaivatakaan. Kukko Gaddafin tipulassa pikkuväki kasvaa huimaa vauhtia, tulee kiire hankkiutua sinne kameran kanssa. Eivät ne enää niin söpöjä pikkutirppusia ole, enemmänkin ne muistuttavat pieniä piipittäviä superpalloja. Kohta alkaa erottua kukonpojat kanoista ja valitettavasti kukoista luovutaan. Pataan en niitä pane, tulkoot omansa hakemaan (ja hengiltä ottamaan) ne jotka paistikukkoa kaipaavat.
Tämän kuvan otin lähinnä siksi, että siinä on koristekuusi (tuija?) rehvakkaassa mitassa. Suotuisalla paikalla nuokin kukoistavat ja kasvavat pilviä hipoviksi. Kyseinen yksilö kasvaa Kirkkonummella mökin yläpihalla, vanha kuin taivas but still going strong. Hieno puu, nyt vasta tajusin tuon kokoluokan valtavuuden.
Hevosrintamalla kaikki ihanasti ennallaan. Metsänpoika tapasi hammashoitajan ja nyt on purukalusto iskussa, hyvällä tolalla ja kondiksessa. Tammakin alkaa tasaantua kevään kuohuista, onneksi ei ole ainakaan vielä harrastanut neiti pissipää -temppuja. Minä kun olen tottunut suoranuottisiin herrahevosiin, ruunan ryökäleisiin ja siivoihin oripoikiin. Ei ole tammojen niskojen nakkelut koskaan tehneet vaikutusta meikäeläjään. Positiivista sellaista. Onneksi taisi nyt osua kohdalle kerralla täys kymppi. Tammaksi.
Näihin keväänkeltaisiin junioriosaston kuljettimiin on hyvä päättää tämä postaus. Hyvät ja aidot asiat ne vain pysyy, vuodesta toiseen. Varsinainen nostalgiapläjäys, keltaiset conssit.
Tämä viimeinen on meille Joensuun entisille nuorille, millä me kakarana kuljettiin kun ei ollut superstareja? Oltiin vissiin niin staroja itse? Norssin kansallisjalkineet vuodelta kuokka ja kivi, nyt millenniumpenskojen jaloissa. Ihanaa, nostalgiaa!
Hauskaa viikonloppua, nähdään ja kuullaan.
Tuli tuosta metsänpojan purukalustosta mieleen, onneksi hevonen on kasvissyöjä... Eilen sain rapsutuksista palkaksi mojovan ylähuulivenytyksen, hevosen leveimmän smailin. Hepan leegot on aika reteät.
VastaaPoistaJeppisjee, tasan on jeppis olo itselläkin. Ei edes leijonajoukkueen "peliesitykset" jaksa harmittaa. Tamma käytiin ruopimassa siistiksi. Jotta pääsi sitten puleerattuna heittämään itsensä kuralampeen kylpyyn, ilmeisesti sukiminen aikaansai äkillisen mutakylpytarpeen. Olisi edes odottanut meidän poistumista, rontti.
VastaaPoistaVeljekset hulluudessa kerjäävät ulospääsyä mutta tältä päivältä on pantu jätkiltä ovet säppiin. Ei siellä pellolla tarvii ihan tolkuttomasti heilua, kissankaan.
Eikä tarvii minunkaan heilua enää, taidan heittää vaakaan. Huomenna on työpäivä, busines as usual.
oooooh, matkamittariin rapsahtaa ihan just uusi tuhatluku, taas. 23000 käyntiä on jotain aivan uskomatonta. Löysin muuten tämän blogin fabostakin, joku, kenties Mr. Google, on perustanut yhteisön Hirnakan torppa. Ei ois tarvinnu :-(
VastaaPoistaTerkkuja Vierumäeltä training campiltä, tällä kertaa pallojahdissa- nastaa!!! Proshop on täynnä ihastuttavia hamosia ja vaikka vallan mitä pallojahdissa tarpeellista ja ei niin tarpeellista. Taidan sitten muuten tehdä JT:lle seuraa...pitäisi varmaan puhua jo valmiiksi juristille ja opetella sietämään poliisihuumoria. Finnair here I come! Pyyhällän maanantaina Pohjois-Karjalaan päiväseltään, voitaisiin poiketa kahville?
VastaaPoistaOoooh... hieno tuija! Joko tuolla pääset eroon tuija-angstista? On se vähän erilainen kuin Esbolaisten rivareiden pihoilla :D
VastaaPoistaLaitahan rapsutukset minultakin hevosille! Ja Canuuna sojottamaan kohti kanaparvea - jos saa esittää toiveita...
Minä vedän piiitkään ja syvää henkeä selvitäkseni viikonlopun hommista. Äitienpäiväiltana otan kuusen juurelle lasin viskiä kaveriksi, taputan itseäni olalle "hyvä tyttö" ja vietän hiljaisen hetken. Mutta siihen asti painetaan menemään apinan raivolla. Kohta A: siivousta. Kohta B: leipomista. Kohta C: ruoanlaittoa isolle porukalle. Siinä se viikonloppu sitten sujuikin.
Voi Nelson parkaa. Ajolisenssittä elo on ilmeisen tuskallinen elämänvaihe. Poliisihuumori on aivan oma taiteenlajinsa ja varsinkin lupahommiin ne kaikkein pahimmat koiranleuat näyttävät hakeutuvan. Hengittele vaikka paperipussiin piiiiitkiä ja raaaaauhallisia henkäyksiä ennenkuin menet korttiasi luovuttamaan.
VastaaPoistaMutta sulle jää sitten runsain mitoin aikaa palloralliin ja muihin mukaviin ajanvietteisiin. Eikä terassikautena tarvitse pohtia logistisia yksityiskohtia, kumijalkahan on aina palveluksessa.
Titalle virtuaalinen hatunnosto, hirvipaistinko laitat? Laiskuri-minä EN siivoa, EN kokkaa ENKÄ kestitse tänä viikonloppuna. Iso-J hoitaa kaiken paljon kätevämmin. Grillikausi on jo alkanut. Ja koska vietän päiväni työmaalla, ei imurointihommelitkaan paljoa ahista.
Tänään lupaan ja vakuutan ottavani canuunan mukaan kanalaan.
Mitä tuohon tuijakuvaan tulee, eiväthän nuo meidän selkosilla noihin mittoihin kasva?
Hirnakka - kyllä kasvavat tuijat isoiksi myös meidän oloissa. Ainakin täällä vitosella hautausmaalla on julmetun suuria tuijia. Mikä sitten lienee lajike... tuskin smaragd tai brabat.
VastaaPoistaLiian ihana päivä siivota ja leipoa sisällä... aivan liian ihana. Tää jos mikä vaatii selkärankaa. Eli en ole vieläkään saanut laitettu tikkua ristiin siivojen eteen ja munat vartoo kennossaan vatkaajaansa.
Minäpä sain pikasiivot tehdyksi ja kyllä oli totisesti tarpeen vaikka vapuksi vasta hyvin siivottiin. Talvella pääsee kyllä paljon helpommalla siivouksien suhteen ja kyllähän tuo pissa-Liisa oman lisänsä soppaan tuo.
VastaaPoistaSeuraavaksi pitäis varmaan pakata vähän kampetta ja viedä Pikku-pissis kasvattajalleen hoitoon. Likka hoitaa nää kaksi muuta ja aamulla sianpierun aikaan noustaan omalta kentältä jonkinvärisin siivin ilmaan ja lennähdetään Riikaan pariksi päiväksi. Täytyy kyllä sanoa että hyvään saumaan ja tarpeeseen tulee!
Hyvää matkaa Savulle!!!! Nauti keväästä Riikassa.
VastaaPoistaÄitienpäivä alkaa olla melko valmis. Vielä tälle iltaa kuorin huomiset muusipotut ja täytän kakkupohjan loistavaksi täytekakuksi. Huomiselle jää lohen lykkääminen uuniin ja salaattien teko sekä tietty se muusin valmistus. Sitten serveeraan koko seurueen arvovaltaisia mummoja :D Mummot rulettaa! Ihana kun saadaan käydä yhteiseen pöytään nauttimaan ja viihtymään. Joskus ei ole enää mummoja - vaan on muistot!