Hei hei sun heinilles

Käsi pystyyn kellä alkaa kuvan perusteella soimaan päässä Kolmannen Naisen biisi jossa lauletaan "... ja se yksi joka kahvitunnilla, kertoi nähneensä heinikossa kissapetoja..."

Veli Winstonhan se siellä, kissapeto pahinta raggarilaatua. Tänään se tolvana istui eteläpellolla, kummun korkeimmalla kohdalla (vesisateessa) ja tuijotteli kaukaisuuteen. Mitä liikkuu kissan päässä, sitä sopii arvailla. Ajatukset olivat kuitenkin jossain muualla kuin kotipellolla.

Tikit on nyt siivottu suusta ja vähitellen uskallan tuulettaa (hillitysti) onnistuneelle hammasleikkausoperaatiolle. Taisin selvitä hengissä!

Varpuspariskunnan kesämökki 

Tämä pönttökuva siivittääkin meidät kaupunkilaispöntön heinänosto-ongelmiin. Olin mielestäni oikein hyvissä ajoin liikkeellä kun aloitin tomerasti tilailemaan heiniä ensi talven tarpeiksi, parille hevoselle ja parille lampaalle. Törmäsin muuriin. Ne on kuulkaa meidän selkosilla hevosheinät vaikeasti saatavaa tavaraa. Helpompi olisi ostaa torilta hevonen kuin hevosille heinät paikallisilta tuottajilta.

Ovat myyneet tulevatkin satonsa isoille talleille ja pari irtopaalia saattaisi herua. Osa tekee vain oman tilansa tarpeisiin ja osa myy vasta keväällä ylimääräiset pois.

Sitä paitsi, heinäntuottajillakin on ihan oma sisäpiirislanginsa. Yksi puhuu kanttipaalista, toinen pikkupaalista, kolmannella maksipaali. Kuivaustapojakin taitaa olla yhtä monta kuin sanojaa. Ja irtoheinä, säilöheinä, niittoheinä. Pellosta myydään pystyä ja jollain olisi kuulema jossain lato josta saisi hakea kuormittain.

Ihanpa tosissaan, yllättävän nihkeää on nyt tämä alku. Mutta kyllähän minä ne heinät hommaan. Laitan vaikka ilmoituksen lehteen ja pyydän tarjoukset. Mitä tahansa toissavuotista silppua ei hevosille kannata lähteä syöttämään, se minkä hevosten heinässä säästää, sen tuplana maksaa eläinlääkärille...

Koska blogin lukijoissa lienee hevosellisiakin paikallisia, ottakaa ihmeessä meilissä yhteys ja kertokaa jos on tietoa hyvän hevosheinän hankintapaikoista.

Taivaasta löytyi vesihanakin, nyt on luonnon pölyiset kasvot kirkastettu ja kaikkialla on ihana tuore vihreys. Ja paljon kukannuppuja. Kuvan lipstikkakin kasvaa töhinällä ja on ihanan vahvat aromit. Pitääpä tarjota marsupojillekin maistiaiset. Kohta nekin pikkuiset pääsevät vihreälle.

Torpalla on asiat muuten mallillaan. Mutta ihan mullinmallin. Äitikullan poissaolo on liian outoa. Perilliset joutuvat tänään olemaan omillaan jokusen tunnin koska Iso-J on reissun päällä ja minä töissä iltaan saakka. Onneksi saatiin sukulaistäti päivällisseuraksi ja läksyjen kuulustelijaksi, ei tarvitse penskojen ihan issekseen toljailla.

Nyt sen oikeasti vasta huomasi, miten onnekas sitä on kun torpalla on periaatteessa aina aikuinen paikalla. Helppoa, huoletonta ja kätevää kun ei ole tarvinnut säätää jokaista menoa erikseen.

Patsymummo on syömälakossa, väärä tarjoilija ja aivan liian vähän huomiota. Toivottavasti ei ikäväänsä kuole, kelpo kissa. Mustat Veljekset parkuvat surkeana mummolan ovella ja ihmettelevät kun eivät pääsekään mummon herkuille. Nasseraasu makaa surkeana yksin tuvassa, tottunut menemään päivähoitoon Äitikullan luokse.

Onneksi tämä on vain väliaikaista ja viikonlopuksi saadaan seniorikansalainen takaisin.

Nyt on syytä keskittyä sekä työntekoon että soittolistaan. Tiedossa vielä yksi heinäntuottaja, veikkaan että tyhjä arpa sekin. Ensi talven polttopuut on sentään hoidossa.

Taivas varjele mikä sieltä tulee...