Viiden pisteen vihje, siinä on viisi kirjainta ja eka on K. Eehen loppuu ja pari iitä ja yksi ärrä on välissä.
Ja sen sanan kanssa alkaa olla takahampaatkin täys.
Vuorokauden tunnit eivät meinaa piisata. Illalla, kun olisi aikaa soitella ja jututtaa ihmisiä, on jo niin ruokottoman myöhä, ettei enää tohdi soittaa.
Onhan se ajankäyttö loppujen lopuksi ihan oma valinta. Periaatteessa.
Valitettavan usein ei kuitenkaan voi itse päättää kellon juoksusta eikä omistakaan aikatauluista. Se on sitä sumplimista, sovittelua ja venymistä.
Perheen sisäinen tiedonkulkukaan ei ole ihan tarkimmilleen viritettyä. Tänä aamuna kl. 08.30 perillinen ilmoitti, että hällä olisi hammastarkastus kl. 8.00. Tänään. Sievästi oli seinäkalenteriin muistiinmerkity, mutta kukaan ei hokassut lukea merkintöjä, tai jos luki, ei sisäistänyt lukemaansa. Vastaavia esimerkkejä on turhan paljon.
Ehkä tämä vielä joskus tasottuu. Elän toivossa, että vielä tulee se aamu kun saan löntystellä kahvimukini kanssa laitumen aidalle ja kaikessa rauhassa viettää rentoa aamuhetkeä ja nojailla lämpimään hevosenkylkeen. Että kaikki työlistan ajot olisi ajettu, juoksut juostu ja soitot soitettu.
Edes yhden päivän osalta.
Ohhoh, olinpa eilen synkeissä tunnelmissa.
VastaaPoistaTänään on hieno kesäinen aamu, sininen taivas ja lämmin, leuto tuuli. Maailma on niin kaunis ja hehkeä.
Oma olo ei ihan hehkein ole, mutta kelvollinen kumminkin. Lähden aivan näillä näppäimillä kaupunkiin, piipahdan sähköpaimenkaupassa ja kurvaan taikanäpin vatkattavaksi. Muutama tunti olisi sen päälle oikeita töitä ja sitten pääsen vihdoin tarpomaan tontin takalaidalle. Voi olla, että illalla päivitän tänne sotkeneeni kilometreittäin aitanauhaa vyyhdeksi...
Perillisen synttärit lähestyvät, helatorstaina kemuilevat kavereiden kanssa, perjantaina on varsinainen Synttäripäivä (ja Suomen Suven avaus laulurinteellä) ja lauantaina, kesälomalle pääsyn kunniaksi syödään taas kakkua. Torpalle odotetaan sekä isovanhempia etelästä että Nempankin kanssa oli puhetta... haloo Nemppa? Mikä status?
Tunnustan myös, että Metsänpoika vietti eilen 2-v synttärinsä, vaatimattomasti vailla juhlallisuuksia. Poikaporukassa chillaten laitumella, eiköhän se ole niitä hevosenelämän hohtohetkiä?
Varsaakaan en ole joutanut vilkaisemaan. Päätin, että se tarvitsee nyt paljon enemmän emäänsä kuin minua sinne lällyttämään. Eli en todellakaan kuormita itseäni sillä asialla. Emä opettaa hälle näinä kuukausina paljon tärkeämpiä asioita kuin mitä minä.
Joo ja nyt sitten kesähousut jalkaan ja baanalle.
Kas vain... toiselle pienyrttäjälle kävi väsymyksen kuittaamiseksi suunniteltu varti torkkumista - joka muuttui kahden tunnin iltauniksi. On muuten sitten viimeisen päälle pirtee olo just nyt... ja kaikki illan työt tekemättä. No nyt on pirteetä yötä aikaa...
VastaaPoistaSaa nauraa...!