keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Sinisiä sävyjä


Laulun mukaan myrskyn jälkeen pukkaa poutasäätä.
Aamun surullisten uutisten jälkeen nuo säkeet nousivat mieleen ihan pyytämättä. Taas poistui yksi sinivalkoinen ääni taivaalliseen Big Bandiin.

Meillä pukkasi yöllisen lumimyrskyn jälkeen hautovaa hiljaisuutta, lumista pehmeyttä ja aamun lempeää sinistä valoa. Vallan kaunista talvisäätä.

Iso-J on kyllä oman sorttisensa onnenpossu. Aina kun lunta tulee paria koristehiutaletta enemmän, tyyppi lorvii jossain Helsingian byroollaan. Ja täällä pukataan lumikolaa ämmänraivolla ja helmi otsalla. Sitten kun herra saapuu kotiin, täällä on lähinnä kosmeettisia lumensiirtopuuhia.


Veli Winston osallistui lumikarkeloihin tassumerkkaamalla pihateiden suuret linjat. Kissojen loikkatiloikka -jäljet ovat hauskoja. Askel-askel-hyppy-kiemuraloikka-askel. Nasse merkkasi uskollisesti kulmaukset... Meille kaksijalkaisille (kanoja ei lasketa) jää näpertely lumentyöntimien ja lumikolien kanssa. Tosin traktori hoitaa kaikista isoimmat massojen siirrot. Hyvää jumppaa on kuitenkin luvassa.

Kuten Tita tuolla eilisen merkinnässä kommentoi, onnellisia ovat eläimet vapaan pihaliikuntansa suhteen. Nasse toki käy remmikävelyllä lähes päivittäin, pitäähän sanomalehti hakea ja koiraposti kuitata. Talvitakkia ei enää millään suostuisi pukemaan. Vaikka on niin hieno punainen Mastan talviloimi. Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että näyttää aika napakalta mahavyön kohdalta, lienee selän pinta-ala laajentunut maalaisuuden aikana?


Tämän talvisen päivän tarinat taitavat olla lähestulkoon tässä. Kenties illemmalla lumitöistä ja saunasta virkistyneenä palaan asiaan. Tai sitten en. Sen näkee.

6 kommenttia:

  1. Kaunista, puhdaasta ja pumpulista on Torpan kuvissa - tunnelmaa!

    Aloin viimeinkin siivoamaan valjashuoneesta hevosten kamoja jätesäkkisäilytykseen. Satulan varastoimista mietin - kuinka sen järjestäisi niin ettei satula kärsi... Sen pitäisi päästä orrelle roikkumaan siten, ettei nahkat kärsi. Vinkkejä? Vai myisköhän pois... hyvä länkkäri se on.

    VastaaPoista
  2. Partioharrastus on sitten kallista! Joka kolmas viikko on mun vuoro kuskata kylän ipanat partioon. Siinä jää pari tuntia aikaa odotteluun, joka tulee näköjään käytettyä shoppailuun... Enkä edes joululahjoja ostanut!

    Joensuu saanee lisää lunta, näin näytti säätieto. Kaveri Hesasta kuittasi, että lumen syvyys on siellä 51 cm. Meillä on just reilut 16 cm. Lumitöistä on selvitty sen kummemmin hikoilematta.

    VastaaPoista
  3. Jep, lumensiirtojumppaa oli tarjolla ihan kivasti. Eipä siinä mitään, puhtaassa ja raikkaassa maalaisilmassa nämä fyysisetkin pinnistelyt sujuvat ihan leikiten. Ja kolan voi aina laittaa off-asentoon kun tuuppaaja väsähtää. Jotenkin rohkenen veikata, että lunta löytyy huomennakin siirreltäväksi paikasta B paikkaan Ö.

    Mikäli nyt lumi loppuu kesken, vasta alussa oleva talvi takaa sen, että lumensiirtotöitä riittää hamalle maaliskuulle saakka.

    Osanottoni Titalle, partioharrastus on varmaankin kallista jos partsakolo sijaitsee kaupungissa. Meillä maalaislähiöläisillä ei seurakuntatalon liepeiltä löydy ostoksiin innostavia/kannustavia paikkoja joten pelkällä jäsenmaksulla selviää.

    Mitäs hankit??

    Itse väistelin viisaasti (ja Nempan tunkiessa jäitä pipoon) erästä houkutusta. Ei ehkä ole ihan järkevää jahdata kuihtuvaa kauneutta investoimalla yli 60 kelvollista maksuyksikköä seerumiin jossa lilluu kultahippusia?? Juu, semmoista ihmelitkua olisi kaupan ;-)

    En tiedä sitten miten valoisa vanhuus ja hohdokas loppuelämä niillä kultahippusilla tulisi. Nähtäväksi jää...

    Nekin euroset sijoitan vaikka varsavakuutukseen, taatusti varsaenergia on tehokkaampi mielenpiristäjä kuin yksikään ihoa elähdyttävä liemi. Siinä on sentään yksi kokonainen hevosvoima ja se on minun matematiikallani hitosti paljon stydimpi kuin joku kultahippueliksiiri.

    Itse asiassa, mitä iloa kenellekään tuottaa kultahohdetta säteilevä iho pystyyntylsistyneessä kehossa?

    Joo, tämä pystyynnukahtava ihmisenkuvatus siirtyy nyt elvyttäville kauneusunille Höyhensaarten suuntaan. Pyykkikone jatkakoon lauluaan, virittelen sitten aamulla kuivamaan ne, joita ei nyt jaksa ootella.

    VastaaPoista
  4. peeäs, ei kai kukaan nyt oikeasti jäänyt siihen käsitykseen, että minä olisin tylsistynyt. Ei ei ei. En vain nyt jaksa ajatella selkeämmin. Saatika ilmaista itseäni älykkäämmin ;-)

    Vastuu luetun ymmärtämisestä siirtyi lukijalle siinä vaiheessa kun SINÄ klikkasit tämän blogin auki...

    VastaaPoista
  5. Juu MINÄ klikkasin blogin auki ja näin hienon sielunmaiseman, kiitos siitä.

    Kultahippuset jääkööt keräilijöiden haaviin... kauneus on eniveis katoavaista ja rypyt ynnä läski ikuista. Pitää satsata kestäviin juttuihin... :D

    Minä ostin kaksi v.2011 taskukalenteria ajanvarausten hallinnointiin, farkut, 5 t-paitaa töihin, verkkarihousut (töihin) 5 kiloa lanttuja (joulun lootiin) pari kiloa porkkanoita (lootiin kans) pullon Seagrams viskiä (hyvää... maistettu on) ja aski vihreetä LM:ää.

    Nämä vietyäni autoon muistin, että lanttujen lisäksi piti muistaa ostaa leipää. Palasin kauppaan ja ostin riittävästi leipää ja varalta kissanruokaa. Sitähän menee aina ja tasaiseen. Minulla oli siis kaksi asiaa, mitä piti muistaa...

    Kuinkahan pahaksi tämä dementia vielä ehtii.... ajan varmaan puoliväliin kotia ja muistan sen toisen kauppa-asian?

    VastaaPoista
  6. Hihittelen Titan dementialle, muistithan sinä molemmat: leivän ja viskin! Eihän ihminen muuta tarvitse kuin leipää ja lämmintä. Viski lämmittää.

    Minä aloitin aamun ehtaan jyväjemmarityyliin, karautin aamutuimaan Agriin ja nyt auton perä notkuu purupaalien ja kananrehusäkkien painosta. Kirsikkana kakussa on tötsällinen ihmevoide Tummelia.

    Että se niistä kultahipuista. Ja kutakuinkin kultahippuliemen hinta luiskahti osuuskaupan ahnaaseen kitaan. Mitäpä sitä ei ihminen kanojensa puolesta tekisi?

    Oudon lauha ilma oli aamusta, pakkasta nihkeät 6. Nyt tovi töitä ja kenties kahvitauon aikana jotain päiväkirjamerkinnäksikin kelpaavaa...

    Ai joo, meillä taitaa olla hevosenpoikaselle nimiehdotukset valmiina. Riippuu kumpi sieltä nyt tulee, pontevasti potkii.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com