keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Tulin vain toteamaan

Liirum laarum ja diipadaapa.
Tänään ei jaksa väkisin vääntää yhtään mitään. Se on syyskuu.

Todetaan pari viiltävää faktaa, syyskuu vaatii nähkääs veronsa. Minulla se verottaa ankarasti energiatasoja, yleistä motivaatiota ja mielenvirkeyttä. Kieli on ihan yhtä kerkeä kuin ennenkin, se ei tunnetusti hyydy pakkasiinkaan.

Autobiili on huollettu. Oli ihan aito autokorjaamo rasvamonttuineen eikä mikään kliininen labra. No tässähän pitää sitten todeta se viiltävä tosiasia, ettei minun rallibiilini mikään tietokoneohjattu katukiituri ole. Että ihan jakoavaimella pärjää. Mutta sujuvasti kulkee eteen ja taakse ja sehän riittää. Useimpiin reissuihin.

Paikallisliikennekin on todettu toimivaksi ja omalta osaltani voin lopettaa narinan syrjäseutujen alasajosta.

Pihahommissa resuttiin sen verran, että lukuisat purkit, pussukat ja nyytit joita Majakarin reissultani kotiin em. rallibiilillä kiidätin, ovat nyt istumassa toivottavasti lopullisilla asuinsijoillaan. Se, että joku väistämättä kohtaa kasvupisteensä pään ensi talven aikana, on.. noh, fakta.


Äitikultakin puuhasi kiivaasti ensin omalla työmaallaan kurittamassa lampaitten jättämiä nokkosia ja tuli sitten istutuspuuhiin. Näin se menee, toisaalla riivitään juurineen ylös maasta ja toisaalla luetaan loitsut hyvälle juurtumiselle. Hieman hirvitti seniorikansalaisen varustus, iso sirppi.

Se kyseinen sirppi on jotain Iso-J:n mummolan muinaisjäännöksiä, varressa on päiväys 23.8.1924 eli melkoisen vanha työkalu kyseessä. Still going strong. Tehty kestämään.


Naapurin isäntä kävi kertomassa, että toisessa naapurissa oli viime yönä mellastanut karhu. Ihan ehta kontio haki retkievästä omenapuusta. Oli kuulema remunnut melko tavalla. Hrrrr.... tiedettiinhän se, että näilläkin nurkilla on oma nallensa mutta että ihan pihaan tulee.

On mulla tunnetun karhunkaatajan numero ihan varuilta puhelinmuistiossa. Jos Nasse hälyyttää yöllä, ei kannata ilmeisestikään lähteä pihalle haahuilemaan. Tulkoot ammattimiehet hätyyttämään nallukan takaisin metsiinsä.

Että semmoista faktaa tälle päivälle. Liirumlaarumit jääkööt toiseen kertaan.
Tämä päivä on enää iltauutisia vaille valmis ja voin kuitata itseni vällyihin. Odottelemaan karhuhälytystä. No ei se tule... vaikka se on siellä. Jossain. Aika lähellä. Brrrrrrrh.

5 kommenttia:

  1. Huihai, sumuinen aamu. Ja viileä.
    Yöllä heräsin parikin kertaa ja automaattisesti ikkuna veti puoleensa. Vaikka miten kuikuilin pimeään, sumuiseen maisemaan, en saanut havaintoa nallukasta. Ja sepä onkin hyvä homma se.

    Tuntuupa viikko jotenkin pitkältä. Vaikka on jo torstai. Tämmöistä se on, kun Iso-J on reissussa.

    Päivälle on mukavan vähän kalenterimerkintöjä. Siivoustahan ei merkata kalenteriin, meillä ainakaan. Eräät tietää millä intensiteetillä imppa meillä ulisee, etenkin silloin kun Iso-J on kotosalla. Minun hallinnoidessani huomattavasti harvemmin. Ja lyhytkestoisemmin ;-)

    Jos nyt kuitenkin kaupunkireissun heittäisi ensiksi. Niitä laskelmiani kun jopa jotkut tahot odottavat. Ja CV:tä *silmienpyöritystä*

    Hauskaa päivää!

    VastaaPoista
  2. Tulin pikaiseen käväsemään ruokatuntia kotona ja kurkistin tännekin laskujen maksun lisäksi. Pitäähän jostain hakea hyvää mieltä, kun on ensin raskaita velvollisuuksia suorittanut :D

    Mitähän tuo yllä pörräävä poliisihelikopteri oikein hakee - varmaan pian tunnin lennellyt tuossa jotain hakien. Pitää pysyä pirtissä, etteivät laskeudu noutamaan...

    Ja nyt puolilaukkaa takaisin töihin. Niitä puuhia piisaa iltaan asti.

    VastaaPoista
  3. Ai niin... joku nainen soitti ja tarjosi kahta vanhaa aasitammaa... En ajatellut ottaa, yksi aasi tässä taloudessa piisaa :P

    VastaaPoista
  4. Nemppa karautti kotiin Kainuusta, maisemat olivat leppoisia ja Väisäsen kotilihan lämmin voileipä oli todella maukas. Pientä jännitystä*kjähkjäh* aiheutti samanaikainen virkavalta jäätelöllä Väisäsellä. Meinasin huikata onko suunta etelään vai pohjoiseen mutta lymysin vain mahdollisimman pienenä nurkkapöydässä. Aattelin että parempi olla kyselemättä, ensi viikolla yritän ajella Pohjois-Karjalassa maltilla...Titan tavoin poikkesin tänne ensin ennen töitä, täytyyhän elämässä olla Hirnakan Torppa-hetkiä.

    VastaaPoista
  5. Ahaaa, kun lotusembohetki ei enää riitä, tarvitaan järeämpää torppaterapiaa ;-)

    Ootte ihania!
    Päivän päälähetyksessä tänään mm. kissa-akrobatiaa...

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com