Hei ajanpyörä, nyt höllää tahtia ja sitten seeeiiiiss!
Minä en pysy kyydissä, en millään.
Naapurin rouva, 78 v soitteli iltapäivällä ja kutsui huomenna meidän mäen porukan kahville. Valitteli kiireitten lisääntyvän vuosi vuodelta. Kenties huomenna keksimme viisaan ratkaisun siihen miksi aikakin saa siivet? Energiajuoma-aikakausi, pikakelauksena?
Eilisen aamu-usvassa oli kuitenkin ripaus pysähtyneisyyttä. Kasvu on nyt ohi. Ja raikas syyskesän aamukaste antaa upeita sävyjä yrttimaan uhkeuteen. Ajatella, että tuossa kasvoi vielä vuosi sitten metrinen tura ohdaketta, nokkosta, horsmaa ja mitälie shittikasveja.
Iso-J on matkalla kotiin. Kurvailee nyt jo loppusuoraa, kenties jossain Savonlinnan tällä puolen. Ja on hyvä että tulee. Perilliset, niin tottuneita reissuvanhempiin kuin ovatkin, kaipaavat kuitenkin koko ajan sitä poissaolevaa. Neljäs päivä on oikeastaan aina pahin, niin matkalaiselle kuin kotona odottavillekin. Sen jälkeen taas alistuu odottavan kohtaloon.
Olen tainnut löytää miljoonabisneksilleni kirstunvartijan. Se päivän ansioksi luettakoon. Kovaan ääneen. Juna on lähtenyt liikkeelle ja taitaapa puksutella ihan kiinnostaville raiteille. Uteliaana hyppään kyytiin -mutta pidän käsijarrun sijainnin selvillä. Better safe than sorry -kuten viisaat sanovat.
Viikonlopulle on mukavaa ohjelmaa luvassa. Katsotaan nyt kulkeeko kamera mukana, kaikenlaista sitä saattaa linssin eteen osuakin.
Olisin kyllä toivonut saavani äskeisen pihalla mölynneen idiootin lärvin etsimeen. Joku viskoi omenilla etuovea?!! Kieltämättä vähän säikäytti, tässä kun saa melko rauhassa elellä vaikka ihan kunnossapidettävä yhdystie tuosta tontin rajalta kulkeekin, bussit ja kaikki.
Espoossa sitä tottui kaikenmaailman hiippareihin, mutta että täällä rauhan tyyssijassa! Noh, viinaa myydään täälläkin vapaana hilluville pösilöille ja itärajan takaa karummatkin hönöt saavat röppönsä. Kelpaa sitten kylillä ördätä *nuttura kiristyy*
Loppuillaksi en kaipaa enempää koiran hälytyshaukkua.
Lillanpillan-Lellielli reipastuu päivä päivältä, nyt pieni purjehäntä tepasteli yläkerran makuuhuoneissa tutkimusmatkoillaan. Ei piittaa koirasta juuri mitään. Mutta inhoaa korvalääkkeen laittoa. Kukapa ei.
Taidanpa syventyä telkkarin kyseenalaiseen antiin. Ei tässä nyt nukkuakaan osaa.
Heh... ihan nauratti tuo kommenttisi, että kasvukausi on ohi. Kurkista vain penkkeihin... rikkaruohot pirulaiset jatkavat kasvuaan tasan siihen asti, että maa jäätyy. Sitä minä aina vain ihmettelen!
VastaaPoistaMutta mahtavan yrttimaan olette saaneet siihen ohdakeviidakkoon. Respektiä!
Kiitokset Ellin kuulumisista! Korvatipat on vain pieni välivaihe, vaikutus on lopullinen. Ainakaan meillä ei ole tarvinnut uusia pentuajan käsittelyä.
Nyt pitää alkaa rusikoimaan Maestron selkää kuntoon. Se kävi pelaamassa lentopalloa ja tuli kotiin vähän kenossa kesken pelin. Täytyne tehdä jotain asian eteen. Moido!
Jahas, matkamittari on 11300 -lukemassa. Viikko sitten Tita kuittasi lukeman 11001 eli viikossa 299 hittiä. Se tekee ueamman kymmenen päivää kohti.
VastaaPoistaVieraskirjaa en osaa ihan tuosta noin sipaista, laittakaa satunnaisetkin kävijät joskus terkkuja. Olis kiva. Oikeasti.
Oivoi, toivottavasti Maestro nyt oppii, urheilu vaarantaa terveyden!
VastaaPoistaYhä vain valvon, ja Iso-J:n ajovaloja pihatieltä haen. Tulis ny...
Kissaheittiöt pudottelevat puisia koristekissoja alas uunin ylätasolta, ei mahdu samalle uuninpankolle koristeet ja kotielvikset. Lillanpillan-Lellielli uinailee oikein tyytyväisenä keränä Junioriperillisen tyynyllä, Hello Kitty tyynyllä luonnollisesti.
Ja rikkaruohot niistetään vielä kerran talvea vasten maatumaan. Sitten saavat pärjätä omillaan.
No tuliko se Iso-J?
VastaaPoistaMulla on kurssipäivä takana, samoin sen jälkeiset pienet nokoset. Nyt pannukahvilla boostattuna mietin mille alkaisin. Painelen kuitenkin pihalle. Pari heisipensasta odottaa maahanpanijaisia. Pitää tarkastella että mihin laitan.