Jos kaikki koirat olis niinkuin sä...

Hei, olen Nasse ja minulla on henkilökohtainen ongelma...

 

Olen tässä illan aikana vakavasti pohtinut Nasserekkuseni kovaa elämää. Onko se muka reilua, että kolmen kopla yhdistää voimansa ja terrorisoi sinänsä harmittoman pikkukoiran elämää?

Ei siunaaman rauhaa koiralla. Jos ei Veli Winston jonglööraile hännänalusessa, vähintään Hönö-Elli syöksyy turmelemaan ruokarauhan ja Veli Milton loikkaa niskaan uunin pankolta.

Jos koirani osaisi puhua, hän olisi taatusti kilauttanut Dr. Philille, Ben Furmanille ja Pekka Saurille. Ja pizzapepelle. Nyt minulla on syvään huokaileva, ilmeisen ylirasittunut koira lempituolini selkänojalla nukkumassa. Vaikka poistoilma ajoittain onkin sangen kitkerää, katson velvollisuudekseni vartioida koirapoloisen lepotaukoa. Olen vähän niinkuin rauhanturvaaja, piiskiipperi ;-)

Sukupuussa myös muurahaiskarhuja

Kauhukabinetti eli kattilössi tuijottaa tällä haavaa marsukanavalla iltaruokailua ja rymistelee piakkoin takaisin tupaan etsimään koirakaveriaan. Jytinä torpassa jatkuu kissojen toimesta ainakin tunnin ja sitten ne yksi toisensa jälkeen parkkeeraavat nahkansa sänkyyn, minun sänkyyni.

Noh, omahan se on valintani pitää kissojen tupailloista kiinni joten en minä valita. Hetkittäin vain käy herrasmieskoiraani sääliksi.

Ei minulla ole koskaan, yksikään koira ollut tuommoinen ihmeotus. Airedalet olivat kukin suuria persooniaan, hyvässä ja pahassa. Nasse on Kaveri, kaikessa. Ei ole vielä eteen tullut semmoista paikkaa jossa olisi koiran takia pitänyt olla sorisori. Sitä tallilla tapahtunutta heiniin kusaisua ei lasketa, oma oli hevosenikin. Ja sekä koira että hevonen selvittivät välinsä herrasmiesten tavoin.

Tekee ihan palaa kurkkuun pelkkä ajatuskin siitä aamusta, johon joskus pitää herätä, jolloin Nassea ei enää olisi. Olkoon se aamu kaukana.

Tähän sateiseen päivään ei oikeastaan mitään merkittävää kuulu. Elämän pieniä iloja on saada tupa suloisen lämpimäksi Ison Kiven lämmityksellä. Sadeillan iloja on kiireetön saunahetki perillisten kanssa.

Eikä tämäkään hetki, jolloin perilliset ovat jo uinailemassa, ole hassumpi. Edes koirantuhnut niskan takaa eivät voisi pilata tunnelmaa. Kenties vähän ilmaa..

Sänkyyn ei ole vielä menemistä, kissojen aktiviteettitaso on edelleen vaarallisen korkealla. Ei ole ihmisen verenpaineelle hyväksi yrittää nukkua keskellä kissojen temppuradan vauhdinottoaluetta.

Näillä kuitenkin mennään, hyvillä mielin.

Nähdään, kuullaan ja ollaan kilttejä, myös kissoille.