Päivä perheelle

Tämä lauantai joka alkaa käydä melko vähiin, on mennyt ihanasti perheelle.
Aamusta pöräytettiin isommalle kirkolle eikä paluumatkalla auto kalvennut yhtään itänaapurin shoppareiden kieseille, lastin perusteella. Lidlin pihalla piti jo tuumata miten kaikki mukaan tarttunut asetellaan kyytiin.

Nyt meillä on mm. tarvikkeet kolmeen keppihevoseen! Ja se on aika hieno homma.

Kotona torpalla kissat toimivat kunnollisina tullimiehinä ja askaroivat autossa ettenkö sanoisi antaumuksella. Hassuja pieneläimiä.

Tässä oli jo hupailun makua, koiran kyytiboksi herätti iloa, huomatkaa Winstonin häkinrakosessa roikottama takajalka... "kato mä melkeen yllän pohjaan" Ja Milton konsultoi.

Milton kunnostautui sen onnettoman riihenvalloitusreissunsa jälkeen ja retuutti kotiin ekan päästäisensä. Jyrsijä sekin. Pointsit Miltonille. Winston harrastaa ilmeisesti jotain hiirten salakuljetusta, en oikeastaan tahtoisi löytää jemmaa... :-(

Iltapäivällä piipahdettiin lähinaapurissa ja se oli hieno reissu. Ansaitsee joskus oman tarinansa. Katri-rouvalla on 54:n vuoden historia näillä kunnailla ja tietää paljon myös meidän talon historiasta. Puolisonsa on jo 7. sukupolvi samalla asuinpaikalla.

Meille tulee heiltä luumupuu, semmoinen sortti joka on tullut joskus vuonna Bobrikow Sortavalasta ja jota ei valmisteta enää. Pienet tummat hedelmät. Maistiaisia saanen parin viikon sisään. Kuulema rusinaakin makeampia!

Hedelmäpuut kuuluvat muutenkin näiden mäkien historiaan, on kuulema ollut aina erittäin suotuisat olot kasvatella kaikenlaisia kotkotuksia. Hyvä homma. Oikein hyvä.

Muutamasta nyt jo nimettömästä omenalajikkeesta tilasin poikaset ja sovittiinhan me meidänkin uniikkiompun varmuuskopion ottamisesta. Otetaan usempi. Jos vaikka joku kiinnostuu elvyttämään lajiketta.

Maistoinpa elämäni ekan kerran mustikkakukkoakin. Erikoista mutta makoisaa.

Meille esiteltiin myös erittäin laaja puhelinmuseo sekä näiden mäkien perintöä erinäisten tarvekalujen muodossa. Meidän torpalta lähtöisin oleva hieno vanha Singerikin oli niin kauniisti tallessa.

Kovasti toivoisi naapurin vanha isäntä näkevänsä vielä näillä mäillä hevosia, lupasi suotuisan laitumensa meille. Ja vuokrana on kuulema hevosten rapsutteluoikeus. Diili!!

Illan kruunasi kesän viimeisiin väistämättä laskettava grillausilta ja pihasauna. Leppoisat löylyt ja tähtitaivas. Paljon lyhtytulia ja kaikki aika niiden ihasteluun.

Nyt syksyn eka paisti odottaa Ison Kiven lämpöjen tasaantumista ja uuniin pääsyä.

Minäkin menen ihan just muhimaan tuulenraikkaisiin vällyihin.

Life is good!

Huomenna on ohjelmassa autoilua Lieksan korkeille vaaroille, Iso-J on tipukuumeessa ja saanut vainun... lataanpa kameran akut ihan varuilta.  Onneksi autossa EI ole vetokoukkua vielä...

Palajan raportoimaan kunhan ehdin. Elämällä voi herkutella, kokeile vaikka.