Voe hyvä ihme kuitennii

Torpan uusin ajopeli, etenee ekologisesti joskin päästömäärä riippuu kuskista. Samoin melutaso ja kuljetuskapasiteetti. Mutta sentään säänkestävä, kevyt ja ketterä.

Aamulla taisin kehuskella aurinkoisesta säästä ja keväisestä tunnelmasta. No, se oli aamulla ja iltapäivä on hyvä aika kelkan kääntämiselle. Oli just passeli keli jemmata haravat ja kuokat ja lähteä kaupunkikäynnille.

Kova tohina kaupoissa ja kauhea päivittely nakkihyllyllä! Ruoka loppuu justiinsa ja nakit meni jo. No voi voi. Ostaa sitä viereistä nakkia tai hakee paikalliselta yrittäjältä pitäjän omaa nakkilaatua.

Ei multa kyllä paljoa myötätuntoa, sympatiaa tai kaveritukea heru noille kaupassa ruikuttajille. Jos on poprillit finito niin sitten ottaa jotain muuta. Samaa suttua ne on.

Itse asiassa, vähän ilkeästi toivoisin, että ruokatehtaat olisivat lakossa pidempään. Ihmiset oppisivat kenties käyttämään luovaa soveltamiskykyä syötäviään miettiessään. Ja oppisivatkohan kenties ihan uusia asioita ruuanlaitosta, makuelämyksiä? En minä ymmärrä miten kukaan voi olla niin henkisesti vakuumiin pakattu että saa itkupotkuraivarit kun joku tietty valmisruoka sattuu olemaan hyllystä loppu.

Voe hyvä ihme kuitennii, paljonkohan se auttaa kun kassatytön päivä pilataan kiljumalla tyttöparalle nakkitilanteesta? Vaikka kuinka kauppias hoitaisi homman, ei sille mitään voi jos tehdas on kiinni ja hönöt hamstraa varmuuden vuoksi kaupat tyhjiksi. Pieni paasto olisi tehnyt kieltämättä hyvää sillekin herralle joka niistä nakeista mäkätti kassalla.

Mulla ei ole vielä aavistustakaan mitä huomenna syötäisiin. Onhan meillä grillattavat toki varattu, ei Iso-J:n perhe pihvittä ja makkaratta jää, se on kiveen hakattu.

Me voidaan toki Nemin kanssa särpiä valkoviiniä pihakeinussa (vaikka toppahousuissa) ja napsia oliiveja jos tulee vaikkapa lampaanlihakriisi tai muita ylittämättömiä vastoinkäymisiä syötävien suhteen. Aina voi soittaa Kebapkioskille ja tilata hjuva paras spezialpizza.

Seuraava operaatio ei ole kuitenkaan ruokamurheet vaan huomisia vappunaamiaisia jänskäävien perillisten petiinahdistaminen. Toinen on mangahengessä geisha ja toinen popin kuningas ;-) Toivottavasti kukaan kotipsykiatri ei nyt tee hätäisiä johtopäätöksiä perillisten roolimalleista.

Kuvassa Nassekin suurella mielenkiinnolla arvuuttelee viikonlopun ruokalistaa. Tunnustan kuvan olevan parin viikon takaa, tänään ei irronnut räpsyn räpsyä.

Palataan asiaan. Erityisen kiintoisaa olisi kuulla Majakarin kätevän emännän viimeisten edesottamusten seuraamuksista... vieläkin hiottaa kun ajattelen omalle kohdalle!

Vähän vaikeaa on virittäytyä huomiseen kevään karnevaalin oikeaoppiseen tunnelmaan. Mutta ehkäpä ei tarvitsekaan. Hyvä seura ja kiireetön hengailu on oikeastaan ihan parasta.
Ja eihän sitä tiedä mitä mielenkiintoista omatekoisen siman nauttiminen saa aikaan.... parasta pysytellä skumpassa ;-) Noh, se on huomisen hommia se.