Ilon kautta

Iloista Vappuaattoa kaikille Hirnakan Torpan blogin lukijoille, ystäville, kavereille, tuttaville, kanssaeläjille!

Voe hyvä ihme kuitennii

Torpan uusin ajopeli, etenee ekologisesti joskin päästömäärä riippuu kuskista. Samoin melutaso ja kuljetuskapasiteetti. Mutta sentään säänkestävä, kevyt ja ketterä.

Aamulla taisin kehuskella aurinkoisesta säästä ja keväisestä tunnelmasta. No, se oli aamulla ja iltapäivä on hyvä aika kelkan kääntämiselle. Oli just passeli keli jemmata haravat ja kuokat ja lähteä kaupunkikäynnille.

Kova tohina kaupoissa ja kauhea päivittely nakkihyllyllä! Ruoka loppuu justiinsa ja nakit meni jo. No voi voi. Ostaa sitä viereistä nakkia tai hakee paikalliselta yrittäjältä pitäjän omaa nakkilaatua.

Ei multa kyllä paljoa myötätuntoa, sympatiaa tai kaveritukea heru noille kaupassa ruikuttajille. Jos on poprillit finito niin sitten ottaa jotain muuta. Samaa suttua ne on.

Itse asiassa, vähän ilkeästi toivoisin, että ruokatehtaat olisivat lakossa pidempään. Ihmiset oppisivat kenties käyttämään luovaa soveltamiskykyä syötäviään miettiessään. Ja oppisivatkohan kenties ihan uusia asioita ruuanlaitosta, makuelämyksiä? En minä ymmärrä miten kukaan voi olla niin henkisesti vakuumiin pakattu että saa itkupotkuraivarit kun joku tietty valmisruoka sattuu olemaan hyllystä loppu.

Voe hyvä ihme kuitennii, paljonkohan se auttaa kun kassatytön päivä pilataan kiljumalla tyttöparalle nakkitilanteesta? Vaikka kuinka kauppias hoitaisi homman, ei sille mitään voi jos tehdas on kiinni ja hönöt hamstraa varmuuden vuoksi kaupat tyhjiksi. Pieni paasto olisi tehnyt kieltämättä hyvää sillekin herralle joka niistä nakeista mäkätti kassalla.

Mulla ei ole vielä aavistustakaan mitä huomenna syötäisiin. Onhan meillä grillattavat toki varattu, ei Iso-J:n perhe pihvittä ja makkaratta jää, se on kiveen hakattu.

Me voidaan toki Nemin kanssa särpiä valkoviiniä pihakeinussa (vaikka toppahousuissa) ja napsia oliiveja jos tulee vaikkapa lampaanlihakriisi tai muita ylittämättömiä vastoinkäymisiä syötävien suhteen. Aina voi soittaa Kebapkioskille ja tilata hjuva paras spezialpizza.

Seuraava operaatio ei ole kuitenkaan ruokamurheet vaan huomisia vappunaamiaisia jänskäävien perillisten petiinahdistaminen. Toinen on mangahengessä geisha ja toinen popin kuningas ;-) Toivottavasti kukaan kotipsykiatri ei nyt tee hätäisiä johtopäätöksiä perillisten roolimalleista.

Kuvassa Nassekin suurella mielenkiinnolla arvuuttelee viikonlopun ruokalistaa. Tunnustan kuvan olevan parin viikon takaa, tänään ei irronnut räpsyn räpsyä.

Palataan asiaan. Erityisen kiintoisaa olisi kuulla Majakarin kätevän emännän viimeisten edesottamusten seuraamuksista... vieläkin hiottaa kun ajattelen omalle kohdalle!

Vähän vaikeaa on virittäytyä huomiseen kevään karnevaalin oikeaoppiseen tunnelmaan. Mutta ehkäpä ei tarvitsekaan. Hyvä seura ja kiireetön hengailu on oikeastaan ihan parasta.
Ja eihän sitä tiedä mitä mielenkiintoista omatekoisen siman nauttiminen saa aikaan.... parasta pysytellä skumpassa ;-) Noh, se on huomisen hommia se.

Kovan päivän ilta

Myöhäksi menee päiväkirjamerkintä... mutta kun valoisan tunnit lisääntyvät, lisääntyvät työtunnit pihan puolella samassa suhteessa.

Aurinkoinen päivä, vaihteeksi. Totuuden nimissä on myönnettävä, että toppaliivi fleecerotsin päällä oli varsin perusteltu asunlisä, kylmästi osaa kevättuuli puhkua.

Kyseenalaistan siipikarjasäännökset toden teolla. Eihän tässä ole mitään järkeä, että kanaressukat pitää säilöä kelpo keleilläkin sisätiloihin. Jos en olisi näin nynny, olisin jo vapauttanut kanaset kuopsutteluhommiin. Onneksi Iso-J ei ole ihan niin nynny... ;-)

Kuvien lisäämiseen on näköjään tullut joku uusi koukku jota en ainakaan vielä täysin oivalla... ei päästä oman koneen albumeista hakemaan vaan tarjoaa jo julkaistujen valikoimaa.... omituista. MUOKS: no nyt toimii kuvajuttu ihan normaalisti.

Päivään on taas kuulunut sitä sun tätä ja melko paljon  muutakin. Kiva ylläri oli saada kutsu ensi viikolla olevaan tapahtumaan raviradalle, siellä on äärimmäisen kiinnostava luento. Asiasta enemmän kun asia on ajankohtaisempi.

 Piipahdettiin koulun vanhempainillassa kuulemassa uusimmat. Syksyllä koulun oppilasmäärä lisääntyy huimasti kun säästösyistä eräs pieni paikalliskoulu lopetetaan ja oppivelvolliset tenavat tulevat "meidän kouluun".

Olipa muuten eka vanhempainilta jossa oli tarjolla loimulohta (puolikas file per nassu) ja vieläpä ilmaiseksi. Menen toistekin. Karaoketanssitkin olisi ollut tarjolla mutta pihahommat kutsuivat.

Nyt on pakko vääntää vähän koodia ja tonkia esiin jokin väylä kuvien lisäämiselle. Jos nämä basictoiminnot menevät näin vaikeiksi, en tohdi videoita edes ajatellakaan...

Käyn kuitenkin ensin kurkkimassa pari mahdollista osoitetta jonne Tita on lisännyt kuvia *uteliaisuus herää*

MUOKS: Oijoijoi mikä kissannaama Titan kuvastosta pilkistikään. Valtavan hieno. Ja sininen. Ja karvainen. Onneksi on furminaattori jolla pelastetaan paljon. Tänään ruoppasin Nassereppanastakin isot kasat villoja irti. Ja pikkulinnut säksättivät innoissaan kun pesänrakennusaineita oli tarjolla röykkiöittäin.

Alimmassa kuvassa perillinen imuttaa mahlaa suoraan puusta, vähän piti alimpia oksia siivota ja mahlaahan ryöppysi kuin rännistä. Ja se edeltävän kuvan punainen nupikka ei ole hyasintti vaan ruttojuuren kasvannainen. Aika huima.

Nyt iltapuuhiin, Iso-J:n reissukello kilkattaa taas ruokottoman aikaisin enkä minä saa enää sen kilinän jälkeen nukutuksi :-/

MUOKKIS: http://www.hevosjalostusliitot.fi/pohjoiskarjala/fi/tapahtumat.php laitan jo nyt kuitenkin tuon linkin, ihan itsellenikin muistii ;-)

Parga on my mind

Sen verran on ollut pilvinen päivä, että kansalaisvelvollisuuteni on lykätä blogiin vähän välimerellistä tunnelmaa. Kivasti meinaa kukkia Bougainvilleakin. Ja se varsinainen kukkanuppuhan on tuo pikkuinen papana punaisten suojalehtien keskellä.

Vielä en pääse kauan kaihoamani Kriekkulan auringon alle mutta Parga pysyy paikoillaan (jos mannerlaatat suo) ja sinne pääsee vielä joskus uudelleen. Onneksi on nuo kukkaset -ja kaupasta saa niin saganagia, kalamataoliiveja ja ouzoa. Tee se itse Kriekkula on aivan käden ulottuvilla, if needed.

Kanalasta löytyi tänään yksi rottapirulainen, kaatona. Kanat seisoivat rivissä sitä ihmettelemässä ja Kullervo panikoi yläorrella. On siinä kukoksi vielä työsarkaa mutta ilmeisen lahjakas ja gentlemanni kukkopoika. Kanalassa kuitenkin rauha maassa eikä Sirkunkaan halkinaisen nokankärjen takia tarvitse höntyillä. Pitää koettaa ottaa selville vislaako Sirkku nyt ns. poikkinokkataiteellisesti kotkotuksensa ;-) *eläinkokeita*

Voin myös kertoa kansallisen terveyden valvojille että Torpan kanat ovat lainkuuliaisesti viettäneet päivän sisätiloissa. Eihän täällä nyt ihan holtittomia olla vaikka ns. Ellun kanoja ovatkin.

Tuosta taitaa näkyä paremmin Bougainvillean varsinainen kukkakin.

Iso-J piipahti savonmualla ja kotiutui hyvissä ajoin. Kiva kun on tälläinen "päiväreissuviikko", ensi viikolla sitten taas tie vie Isolle Kirkolle.

On se vaan mainio homma tuo meidän Lepakkoluola (autotalli). Siellä on hyvä tehdä sisäputsit jopa kahteen autoon kerrallaan. Ällistyttävän määrän roskaa oli uuttera mies löytänyt autostani *tiluliii-viheltelyä* Jopa kauan kadonneena olleen huulipunankin! Oikeasti on hävettänyt auton siivottomuus, ei vain saa talvella aikaiseksi. Puolustuksekseni voin mainita, ettei autosta löydy yhtään tallikuraa, hevosenkarvoja eikä haisevia loimisäkkejä, paalinaruja tai räjähtäneitä rehusäkkejä. Toistaiseksi ;-) Eipä aikaakaan kun Skodzilla on ehta peltojyrä.

Ennakkotietona uskollisille lukijoilleni voin luvata Torpan blogin laajentavan kohta elävien kuvien saralle. Seuraavaksi laitan videokameran lataukseen ja koetan opiskella myös videodatan siirtoa koneelle/blogiin. Siinä on Oscar-raadilla yskitys päällä kun Sankari Kana lehahtaa nettiin. Hurja toiveeni on saada joskus Nassen ja Bobin sikajuoksutkin talletettua jälkipolville. Mutta näistä lisää tuonnempana -teitä on varoitettu ;-)

Kohtuullisen aktiviteettirikas päivä alkaa olla plakkarissa. Tästä on oikeastaan aika helppoa kellahtaa laiskottelun puolelle. Marsuilla on puhtaat purut ja iloinen mieli, auto säihkyy ja penskat marssivat juuri saunaan. Vain koira haisee... Eikä huomenna käsittääkseni tarvitse lähteä kaupunkiin *vieno toive*

Tässä iloksesi söpöilevät posliinikukan vasta-auenneet kukat. Aika herttaisia vai mitä?
Ei maailma voi olla läpeensä kurja loukko kun näitä pieniä -ja isompiakin ihmeitä löytyy.
Tää heittäis nyt silleen lojumisasentoon ja sanois heipat. Voi hyvin -ja huomenna vielä paremmin.

Sirkku Homecoming Party feat. Kullervo Kukko

Tätä on odotettu koko päivä, kuka issekseen kuka äänekkäämmin tunteja laskien. Nyt Sirkku kuuluu virallisesti torpan muonavahvuuteen *partypartyparty* Annoin tänään yhden Avioerokanoista Sirkun vapautusrintaman puolesta. Munikoon siellä, meillä on munia nytkin yli oman ja sukulaisten tarpeen.

Kanalasta on ajettu 15 kottarikeikkaa purua ja sitä ihtiään tuleviin kasvilavoihin polttoaineeksi. Uudet puhtaat purut, puhtaat pesäheinät ja pestyt ikkunat. Kyllä nyt kelpaa Kanalan rouwain aloitella kesäkautta. Ja uuden kukon valtakautta... *partypartyparty*

Vielä eilen Kullervo veti vatsaa sisään ja näytti järjettömän laihalta. Tänään rintafileet pullottavat ja laiha kukonruippana kajautti komeat fanfaarit kevään kunniaksi. Ja näytti oikeasti paljon miehekkäämmältä *partypartyparty*

Näin sitä lakia rikotaan ja kanalaumaa ulkona pidetään... Sori hei oikeesti, ei tule toistumaan (en ota kuvia kanalan tarhasta lähiviikkona). En minä oikeasti valtakunnan vapaiden kansalaisten terveyttä tahdo riskeerata. Tässä oli kuitenkin pienoinen poikkeustilanne päällä, Kullervon saapuminen ja Urho Kukkosen lähtö oli parasta suorittaa kahdessa eri tilassa.

Urho Kukkosen parven oikea omistaja oli ihastellut laumansa kuntoa ja oli kehunut hyvin pidetyiksi kanoiksi. Eipä aloitteleva kananpitäjä voisi parempaa palkintoa saada. Kiitoksella elää kauan. Ja iloisena.

Mutta näkeehän sen nyt jumaliste sokea otsallaan, milloin eläimellä on asiat hyvin ja milloin ei ihan niin ihanasti hommat rullaa.

Ja tässä meidän musta rouva. Kaunis, vihreänhohtoinen musta kana. Hieno kuin suhupieru ;-)
Sirkku, Kullervo ja Suhis ovat nyt Hirnakan Torpan Alholaisen kanalauman perustajajäsenet. Lisäksi meillä on 7 ruskeaa tehotyttöä (Wanhan liiton kanat sekä Avioerolauma) sekä Tres Blondes, kolme laihaa blondia (Britneyt).

Näillä mennään, hyvällä sykkeellä ja aina ilon kautta! *partypartyparty*

Sää on suosinut ja jokainen sisätiloissa/autossa vietetty hetki tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta. Olo on kuin leskenlehdellä, sitä vaan kuikkii kohti aurinkoa eikä saa kyllikseen. Ei vaikka nassunahkaa punottaa ja kiristää, aika julma terdebruunis tästä vielä tulee... älkää kiltit valistako minua uv-säteiden ihoa rypistävistä ominaisuuksista. Sielu kaipaa valoa!

Voi kehno miten iloiseksi sitä voi vähäpätöinen paluumuuttaja tulla, jälleennäkemisestä kana kanssa *partypartyparty*

Tässä vielä Kullervon tämän päivän ryhtiä:

Mikäli lukijoiden sekalaiseen seurakuntaan osuu ketään kulottamisen piirinmestaria tai palokuntaan kuuluvaa, voi ottaa yhteyttä... meillä sitä olisi melkoinen pläntti käräytettävää. Itse en osaa enkä uskalla.

Iso-J alkaa kohta lähestyä kotitorppaa, aivan salettiin kiertää kanalan kautta tsekkaamassa Sirkun ;-)
Jotain häikkää Sirkun nokkaan on reissussa tullut, aivan kuin se olisi jotenkin sälöillä... täytyypä guugletella nokkahoitajaa, eiköhän semmoinenkin ammattikunta jostain löydy.

Nyt ihan muihin puuhiin, palataan illemmalla. Adios.

Kuovin pit-stop

Tässäpä aamun realiteetit puoli yhdeksän maissa. Kerrassaan komea, talvinen aamu! Eilinen harmaus oli muisto vain, nyt paistaa ja räikeimmällä valolla. Hitaan aamun ja downshiftauksen nimissä vietin piiitkän tovin perehtyen viikonlopun lehtiantiin.

Eipä tuolla lumen keskellä olisi juuri mitään saanut tehdyksi. Mielenrauhaa toki herui roppakaupalla. Kyllähän se ihmiskurjan väkisin tyyneksi ja rauhalliseksi vetää kun luonto näyttää kuka on pomo ja määrää työn tahdit -ja aikataulut. Aivan turhaa hosua vielä orvokkeja purkkeihin, ei niiden aika ole vielä. Söpöilkööt kukkakaupan hyllyillä vielä silmänilona.

Tässä on tämän vuodenajan kukka parhaimmillaan:

End of part 1 -to be continued (pukkaa kanabisnestä...)

No niin, jatketaan taas... Oli vähän tilanne päällä. Nyt Urho Kukkonen, Turha Kakkonen, Patarouvat ja Sirkku ovat poissa. Sirkku tulee huomenna takaisin koskapa tarjouksemme vaihtokanasta on hyväksytty. Palkitsevaa oli huomata kuinka Patarouvat ja kukot eivät enää mahtuneet samaan kuljetushäkkiin jossa ne tänne tulivat. Sen verran oli rouvilla perät pulskistuneet ja kukot rotevoituneet, että piti hakea pahviboksi kuljetusväline kakkoseksi.

Nyt meillä on oma kukko. Ja yksi musta ikioma nuori maatiaisrouva. Kukko on Kullervo ja hyvin viriili. Viime syksynä kuoriutunut -ja nyt jo kanan selässä *rolleyes*

Sitten se Kuovi. En minä itseasiassa ole ollenkaan varma onko tuo Kuovi. Mikä lie uivelo. Mutta reteän pitkä nokka kaverilla kyllä on.

Oli niin mukavan näköinen tepastelija eteläpellolla että oli pakko jalkautua vattupusikkoon ja papparatsata moinen kulkija. Tästä on kuitenkin rantsuun jonkin verran räpyttelymatkaa linnullakin eli ei ihan jokapäivänen vieras pitäisi vesilinnun olla, näillä kunnahilla. Oli ilmeisesti varikkokäynnillä kaverinsa kanssa ja viihtyi hyvin.

Tänään on lisäksi jemmailtu multiin eilisiä ja aiempia ostoksia, myös ne huiman kokoiset pioninjuurakot. Oli oikeasti työlästä löytää riittävän suuria ruukkuja pionin tilapäismajoitusta varten. Onneksi muutama löytyi ja pienoisen jätkänshakin jälkeen sopivat astiat jokaiselle. Pytty juurakkoa myöten.

Tuossa osa tämän päivän ruukutuksista, pionit vasemmassa ylänurkassa olevat kaksi isoa ruukkua sekä puulaatikossa neljä pienempää. Muut on mitälie sätöksiä -ja ne kärhöt.

Nassekin sai taas rallikaverin kun Bob tuli kirittämään. Ihanan rento ja väsähtänyt koira meillä, ei jaksanut uutta kukkoakaan ihmetellä, nosti koipea ja löntysti takaisin tuvan sohvalle elpymään.

Ei tältä päivältä taida nyt oikein järjellistä kokonaisuutta syntyä, liian paljon kaikkea sälää. Mutta kertakaikkiaan oikein vaiherikas ja mukava pyhäpäivä. Sopivasti kävi kahviseuralaisiakin, sää suosi ja illan kruunuksi pikkuneidin sininen salonkikin valmistuu aivan näillä näpyköillä. Vielä vihonviimeiset listat seinään tsup-tsup -naulaimella ja se on siinä!

Palataan kanavalle kommenttien merkeissä myöhemmin, kenties.

Simasaavi räntäsateessa -se on kevät!

Hirveällä forssilla tämä päivä on kiitänyt mutta paljon on aikaansaannoksiakin.

Ihan ekaksi kuitenniin Päivölän aurinkoisimmalle mäelle onnittelut terveen papereista. Kiitosta ja Ylistystä vähän sinne sun tänne ja pitkää ikää Ihan Ykkösparhaalle VeeÄrrälle. Nyt kun se inha huolen aihe on poissa, voikin keskittyä jännäämään sitä wausakkaa... tai wausukkoa ;-)

Tuulalle onnea uudelle kotihoitajan urallesi, iso palvelus ystävällesi. Ja kiitos kun muistutit punkkikäsittelystä, pitääpä tullata ampullivarasto ja tarvittaessa täydentää sitä apteekissa. Jokainen punkki on liikaa *brrrrh, puistatus*

On muuten vaikea valita kuvitusta tähän päivän merkintään. On vähän asennevamma... kas kun räntää sataa viistoon ja vaakaan, välillä on maa valkeana ja sitten seuraava vesisadekuuro pieksää sen maanmultiin. Ja seuraavaksi pukkaa jalkarättiä päin nassua. Varsinainen kasvohoito kuorintoineen ja tehokosteutuksineen ;-) Onneksi ei tiedossa ole mitään syväkuorivaa happosadetuhkanaamiota.

Joka tapauksessa, simat on saavissa tekeytymässä Wappua varten ja ensimmäisen kerran (tänä vuonna) itsehillintä romahti taimikaupassa... jostain syystä minulla on kolme erilaista valkeaa loistokärhön pätkääkin tuolla istutettavien varastossa. Joka täyttyy pe-pe-pelottavaa tahtia. Milläs klinikalla sen itsehillinnän reseptin voikaan uusia?

Yläkerrassa kolisee ja paukkuu, Iso-J ja pikkulikka ähräävät laminaattia paikoilleen. Kovin tulee sievä huone laventelinsinisine seinineen... kuulostaa muuten rajummalta kuin onkaan. Sopii hyvin tumman lattian ja valkean kanssa. Aikamoinen kakofoniahan siitä sitten tulee kun kaikki mangapehmot ja hellokittyt on levitelty ympäriinsä ja seinät tapetoitu hevosjulisteilla. Mutta se ei ole minun huoneeni joten en puutu asiaan. Antaa lapsen iloita ekasta omasta huoneestaan, en raaski pilata sitä mäkättämällä värikarttojen nyansseista. En kyllä itsekään niistä tajua enempää kuin sika sateliitista mutta äitien kai kuuluu ainakin olla tietävinään?

Äitikulta lekottelee saunassa ja jos minä istun tässä vielä yhtään pidempään, alkaa päivän puuhastelu vaatia veronsa ja pilkkikisat pääsevät vauhtiin ;-)

Menen kuskaamaan rempparoskia ja koetan löytää jonkun kuvan tähän väriksi.

MUOKS: Joo, Nasse kivelle ja räpsy päälle. Kävelin sateessa "nummilla" eli potkiskelin kulottunutta heinää tulevalta "kesätarhan" alalta, laitumeksi kutsuminen on ehkä liian suureellista. Tuo paikka on tontin alarajalta, vanhan savusaunan paikkeilta. Siellon hieno pihlaja ja aimo keko vanhoja kiviä pinottuna. Oikea rytöpesä.

Nyt on muuten maa valkeana... koskahan alkaa hiottaa oikeasti?
Ja vielä pakkasyö tulollaan, se voi olla aamulla pikkusen pliukkaana tien pinnat. Onneksi mun nelipyörävauhtivaunu on vielä talvikumeissa, sillä pääsee huomenna asioita toimittamaan jos fjördi tapansa mukaan lipsuttelee vaikka ojaan.

MUOKS Vol.2:
täähän on kuin tilkkutäkki, parsittu vähän sieltä sun täältä. Oli pakko käydä korjaamassa typoja *irvistys* ja lisätä vielä tuo penkkini sateessa -kuva.

Tuhkasta noussut

Heipparallaa. En tiedä oliko tuhkapilvi vai mikä mutta wanha kunnon migreenihän se petiin kellisti yli vuorokaudeksi. Vaan nyt on jo kohtuullisen kelvollinen  olo. Ottaen huomioon syömättömyyden ja kahvittomuuden, olo on kuitenkin jo melkein voittoisa.

Enkä muistanutkaan miten täydellisiä kohmeiset mansikat ovatkaan ällötysellotuspahoinvoinnin riuduttamalle ihmiskurjalle. Niitä sitä raskausaikanakin meni useampi kipollinen. Sopivan makeaa, sopivan kirpeää, sopivan kylmää ja pahoinvointi selättyy mansikka kerrallaan.

Tämmöiset kukannuput bongasin työhuoneen amppelista. Eiköhän tuo ole jonkin sortin posliinikukka? Osuva nimi ainakin nuppuvaiheessa.

Jäätiin Nassen kanssa kahden. Perilliset ovat partioreissulla, nuorin tosin pitää hakea yöksi kotiin. Ei reppana uskalla jäädä yöksi. Siellä kun on ulkohyyskä aika kaukana kämpästä eikä pieni parka uskalla yksin sinne yöllä mennä. Luonnollisesti pelkää että sattuu vahinko. Ja että muut sitten nauraa. Voi reppana. Ikinä ei ole tähän mennessä vahinkoja edes sattunut. Mutta se mokaamisen pelko....

Tuohon nyt on aika vaikea mennä järkeä puhumaan tässä vaiheessa. On vissiin joku semmoinen ikäkausi jolloin vessajutut nyt vaan ovat noloja. En lähde Herra Keijo Tahkokalliolta kysymään, oletan että tuokin murhe tuosta hoituu kun aika kuluu. Jos tulee pahakin trauma, tulevaisuuden Dr. Philille on sitten työsarkaa.

Kuulema vielä nolompaa on se, että lähtee kotiin yöksi mutta jos vaihtoehtona on märkä makuupussi niin parempi tulla kotiin. On se joskus raskas taakka pienilläkin harteilla. Hän on kuitenkin noin hyväksi harkinnut ja kunnioitan sitä -kun ei minulla ole parempaakaan ratkaisua. En ainakaan vähättelylinjalle lähde, hänelle se nyt vaan on totisinta totta oleva asia eikä vähättelemällä mitään hyvää aikaansaa.

Sekä eilen, että tänään sää on ollut varsin harmaa -ja kolea. Kaukana keväisestä. Mutta nythän on kuitenkin vasta huhtikuu, jos nyt ihan realiteetit yrittäisi pitää mielessä.

Iso-J on vasta lähtenyt kotia kohti joten vasta puolilta öin vanha sotaratsu karauttaa pihaan. Oli ihan fiksu teko käydä autopajalla tsekkaamassa outo kolina eturenkaasta, väärillä pulteilla koko setti kiinni, eivätkä olisi kestäneet kotimatkaa. Kyntöhommiksi oli menossa autoilu hetkenä minä hyvänsä. Siitä ei yleensä hyvä heilu, varsinkaan moottoritienopeuksissa... Oli taas suojelusenkelit koko parven voimin mukana matkassa. Huoh. Vaikka se Iso-J on jo melkoinen rämä, on hän silti varsin kelpo mies ;-)

Nyt vielä pari sievää klapia pesään ja sitten kanalaan hyvää mieltä tankkaamaan. Nilkkukana on toipunut hienosti ja klenkkaa jo toisten tahdissa ihan reippaana. Sulkasato ilmeisesti tekee tihutöitä kanaparassa samanaikaisesti. Mutta onnekas helttapää vältti fiskarssin, siitä voi oikeastaan kiittää migreeniäni. Niin että molemmat, minä ja kana, noustaan (kuvaannollisesta) tuhkasta entistä ehompina!
Luoja hulluistaan huolen pitää -ja kiva niin.

Tämmöistä tänään, leppoisaa perjantai-iltaa sinne missä lienet.
Ja taitaapa muuten kuuden tonnin maaginen raja napsahtaa ihan näillä näppäimillä rikki. Ou mai gaad!

Siipi maassa -tai sitten ei

Reissussa rispaantunut perhonen lepuutteli auringossa. Aika väsähtäneet siivet, ei käy vastaanväittäminen. Kummasti noilla näytti läpsyttely ja liihottelu sujuvan joten ei kai tuosta tarvinne eläinlääkärille soittaa.

Kanalassa on sitten vähän kurjempi tapaus. Siellä yksi ruskea tehotyttö, Avioerokana, roikottaa vasenta siipeään ja arkoo vastenta jalkaansa. Yritin kyllä tutkia varovasti mutta kanan fysiologia on hieman vieraampi tieteenhaara, enempi niitä kauppa-aineita tuli opiskelluksi...  joten jätin lastoittamatta tai kipsaamatta. Asettelin kanarouvan varovasti yhteen pesään, ei siitä ehkä olisi ollut orrellayöpyjäksi vaikka päällisin puolin näyttikin ihan virkeältä.

Katsotaan nyt jos on aamulla yhtään parempi. Mikäli ei, joudun vissiin tilaamaan naapurin sedän fiskarssin varteen. Minä en lähde tällä tietämyksellä kanalta henkeä näpistämään. Siinä voi käydä niin, että kanalle jää henki ja mulle tulee käteen pipi.

Tässä sitten pötköttelee tanskantuliaiset. Aika julppeita juurakoita, joskus nuo kukoistavat ja rehottavat täydessä loistossaan... toivottavasti mahd.pian. Penkkiäkään ei vielä ole.

Titan kettu oli ängennyt samaan laatikkoon parit Särkän kuvastot. Tulkitsin duplikaatin olevan Äitikullalle joten se toimitus on perille saatettu. Ja Äitikulta aivan liekeissä. Hyvä kun malttoi irroittaa otteensa saunassakäynnin ajaksi. Särkälle tulossa Tilaus.

Eilisen kommenteissa oli Titalta vallankin viisaita sanoja elämän hyvistä ja aina vaan paremmiksi muuttuvista asioista.  Se, minkä näitä elämän parhaita asioita yhdistää, on niiden arkisuus.

Ne eivät ole luksusta sanan kaupallisessa merkityksessä, ne ovat jokaisen saatavilla kohtuullisin ponnistuksin jos ja kun ihmisellä on a) herkkyyttä b) järkeä c) aikaa tajuta parhaimmat aarteet ympäriltään. Yleenstä ihmiskurja älyää asioiden arvon vasta kun ne on vaarassa menettää. Tai kun niitä ei enää ole.

Isävainaa sanoi usein, että ihminen onnellisimmillaan silloin kun on hönössä ja kihloissa. Naimisissa ja kohmelossa herääminen on kuulema pahinta ;-)

Aivan pian lähden parantelemaan raihnaista kroppaani saunan lempeisiin löylyihin. Heipatihei ja silleen, näillä mennään.

Maasta se pienikin pinnistää

Tämmöinen pikkuaurinko pinnisteli mullan läpi valoa kohti, varsin kaunis versio krookuksesta.
Tietenkään en ole kirjannut ylös lajiketta... vaikka niinhän jokainen pihaansa antaumuksella ruopiva paluumuuttaja tunnollisesti tekee. Mie oon uutuuden jäykkä vielä -näissä hommissa ;-)

Iso-J kurvasi puolen päivän aikaan kuutostielle ja ohittaa parhaillaan Heinolaa, suunta etelään siis. Kerta kerralta pahempi marmatus -Ison Kirkon Ilot eivät enää houkuta.

Savulle piti muuten mainita, tässä mitä ilmeisemmin pukkaa lähiviikkoina keikkaa aika lähelle teidän kulmia. Laitatko mulle hirnakka@gmail.com osoitteeseen viestin, laitan paluupostissa asiasta enemmän. Koska maailma on osoittautunut vallan pieneksi paikaksi, on hyvin todennäköistä, että kutakuinkin Savun naapurissa olisi tarkoitus visiteerata.

Tänään puhutaan blogin kuvituksena kukkaiskieltä, hyvityksenä parin aiemman päivän nillitykselle ja harmistukselle kanarouwain koppileirityksen jatkumisesta. Vieläkin on niin kauhean noloa mennä kanalaan kun monta syyttävää silmäparia tuijottaa kysyvästi. Ja se pulina... oh dear.

Se, joka sanoo kanaa tyhjäpäiseksi kotkottajaksi, kertoo enemmän itsestään -ja viheliäisistä ennakkoluuloistaan jaloa kanasukua kohtaan. Kana on yllättävän ilmeikäs eläin. Eihän kanan silmät tai katse nyt sinällään mikään söötti ilmestys ole.

Mutta kun kana puhuukin ruumiinkieltä. Ei jää epäselväksi kuka on touhukas ja mikä on homman nimi kun kanarouvan puuhasteluja hetkisen seuraa.

Entäs kukko sitten... jos kevään sekoittamaa oripoikaa ei lasketa, on touhukas kukko mitä machoin ilmestys. Tepastelu, pöyhistely ja tanssiminen on samaan aikaan sekä huvittavaa että traagista katsottavaa. Kiiltävä korea höyhenpuku ja komeat pyrstösulat, hehkuva heltta ja jalo nokka. Mikä ryhti... Kukko on upea otus. Ikävä jää kun Urho Kukkonen ja Turha Kakkonen matkaavat pois.

Täytyy nyt toivoa oikein vimmatusti, että olen jemmamunia huolella kiännellyt ja oikein säilönyt. Ja että niistä jonain päivänä pilkistää meidän ikiomat maatiaiset. Kenties saadaan Pikku-Sirkkukin <3

Niin joo, taas kanat sekoittivat ajatukseni.... nämä pelargoniat ovat nyt kukassa etukuistilla. Ilmeisen hyvin ovat talvehtineet kun jokaisessa ruukussa majailee tanakka ja virkun näköinen pelakuu. Nämä kaksi kaveria ovat nyt kukassa iänikuisen pinkin Mårbackan lisäksi. Tuo ylempi lohenpunainen ihanuus on joku Hagalandetin (puutarha Inkoossa) erikoisuus, Äitikullan aarre.

Tämä punainen on ihan perusräikeä mutta luotettavasti talvehtiva -ja kukkiva tapaus. Mikäli valkea Mårbacka kukkii, voin katsoa talvikauden sujuneen nappiin. Sillä ärsyttävän hankala Röda Herrgårdkin elää ja voi hyvin.

Meni vähän hifistelyksi, nää mummonkukat vaan ovat niin hauskoja.  Ja mullahan on tätänykyä varsin jännittävät harrasteet; kanoja ja mummonkukkia. Noh, onneksi tilanne -mitä ilmeisimmin palautuu normaaliksi lähiaikoina, tulee sitä jännitysmomenttiakin tähän eloon ja torpan arkeen.

Illan agendassa lukee listojen maalausta. Vapaaehtoisia? Anyone? Halooooo?

Motkotusta

Tässä Urho Kukkosen tuima tuijotus sinne, missä typeriä asetuksia veivataan.

Kanalassa käy pulina ja mäkätys on melkoinen kun sinne yrittää huoltohommiin mennä. Parasta on varata pullaa mukaan, koska rouwia ei niin vain kauranjyvillä lepytelläkään. Munaavat onneksi entiseen tahtiin ja niitä käänneltäviä munasiakin on jo yhdeksän jemmattuna. Kymmentä aion paapoa povellani kunnes se hautova kana saapuu, vaihdan vain aina tuoreempiin sitä mukaa kun niitä pikkuisia Alholaisen munia pesistä löytyy.

Kaunis kevätpäivä melkein koko päivän, nyt saatiin ihan vähäpätöinen roiskaus lumihiutaleita, muistukseksi varmaankin kevään kuuluisasta oikuttelusta.

Sirkkukin lähettää terveisiä!

Äitikultaa piti oikein hillitä, oli niin kovin tuohtunut kanojen puolesta. Mutta on se toki ymmärrettävä, ettei zoonoosien ja muiden tarttuvien tautien kanssa ole pelleileminen. Jos tästä torpanmäeltä lähtisi pandemia jylläämään, ei kukaan muistaisi iloita siitä, että kanaset saivat nauttia kevätauringosta.

Jostain syystä en tuota äskeistä lausetta pysty vakavalla naamalla edes loppuun kirjoittamaan, omalla tavallaan varsin utopistinen skenaario. Vai mitä?

Tuotantoeläimet, ne jotka päätyvät lyhyen elämänsä jälkeen marinaadiliejuun ja asiakasomistajien lautasille, onkin syytä suojata mahdollisimman hyvin. Ruokamyrkytyksiä aiheuttava tauti voi tulla salmonellana rehuista tai huonon hygienian takia jälkikäsittelylaitokselta ja se on valitettavasti todennäköisempää kuin todennettu lintuinfluenssa.

Yksityisten kananpalvojien terapiakanat, lemmikit ja kotikotkottajat eivät ole mielestäni kansallinen terveysriski.

Noh, tämä on pelkkää jupinaa ja arvelua.
Siirryn remppa-avustajaksi tuonne pientä pintaremonttia -osastollemme. Kohta alkaa klikitiklik -laminaatin klikkailu. Kunhan maalit on ensin sudittu seiniin ja kattoon. Ihana vaaleansininen unelma ;-)
Vi hörs, moi!

Asetusten mukaisesti

No niin, nyt voivat EU-tarkkailijat sun muut virkaatekevät henkäistä helpotuksesta. Kanalauman ennenaikainen ulkoilu on lopetettu torpankin mäellä.

Ei tullut paluumuuttajan mieleen, että kanasten ulospäästäminen olisi kiellettyä ellei peräti rikollista. Kuka näinä tuhkasateiden ja sikaflopp...flunssien aikana jaksaa muistaa monen vuoden takaista tipunuhaa.? Noh, meillä ei riskeerata joten nyt loppui Rouwasväen terassikausi. Seuraavan kerran ulkorampin poistumisluukku aukeaa 1.6.2010.

Asia tuli tänään ilmi kun saatiin päiväkahviseuraksi aikaansa seuraava ja valveutunut ihminen. Äkkiähän se tieto sitten Maa- ja metsätalousministeriön ohjeistuksesta löytyikin. Pitääpä lisätä MMM:n tiedotteet ns. seurattaviin sivustoihin.

Aivan asetusten mukaisella hartaudella emme ole pyhäpäivää viettäneet. Otettiin nyt vihdoin se tapetinpoistourakka työn alle. Nuorimman perillisen huoneen seinistä löytyi vanhaa paperitapettia kahdessa kerroksessa ja oli kieltämättä varsin työläs se kitkuttaa irti, hioa seinä maalattavaan kuntoon ja tasoitella skrubut. Mitkään ns. normaalit konstit eivät näitä tee-se-itse -liisterillä seinään juntattuja tapetinriekaleita poista. Minullakin oli aseena erikokoisia lastoja, omat kynnet ja ällistyttävät pitkät hermot.

Lattialla oleva kyseenalaisen kuosinen muovimattokin lähtee samassa poistossa. Valitettavasti tuossa huoneessa ei ole vanhaa lankkulattiaa, joudutaan toistaiseksi tyytymään laminaattiin.

Huoneessa ei lisäksi ole yhtään ns. ehjää tai säännöllisen muotoista seinää joten aikamoisia luovia ratkaisuja saa pähkäillä mm. vaatesäilytyksen suhteen. Satu T:n luona käydessäni älysin rekki-idean... voisi vaikka toimiakin. Joka tapauksessa, kaikki standardikalusteet voi unohtaa.

Päivä on suosinut sisähommia. Aamulla maa oli valkea kuin ensilumen aikaan. Yhtään ei mieltä kohottanut. Koko päivän on väliin satanut, paistanut, tuiskunnut, pyrynnyt ja sulanut. Ja nyt vaihteeksi tuulee. Ilmeisesti tuuli työntelee sateet syrjemmälle mutta tuo sen sijaan kylmää ilmaa, *puistatus*

Onneksi autossa on vielä talvikumit, en lähtenyt hötkyämään renkaiden vaihdossa kun vähän veikkailin näitä yllärisäitä tulevan.
Jeh, nyt voi kohtuullisen hyvällä omalla tunnolla keskittyä pyhäillan puuhiin. En tosin vielä tiedä kuinka pystyn kohtaamaan kanalan väen syyttävät katseet kun terassin luukku pysyy aamulla kiinni....
Laki on laki ja kaikille sama.

Onnenpäivä

Siis OO-ÄM-GEE, nyt on ilon, riemun ja juhlan päivä.
Viime syksynä kadonneeksi kirjattu, äärimmäisen tunnearvokas "vuosirenkaani" löytyi:

Tuota korua on Iso-J uskollisesti täydentänyt vuosittain. Viime syksynä koru katosi. Espoon Iso Omena myllättiin kutakuinkin katosta kellariin, oma piha tutkittiin en-kerro-mistä lainatulla metallinpaljastimella ja  muutenkin etsintään uhrattiin aikaa, vaivaa ja paljon harmituksen kyyneleitä.

Mutta tänään rakas koruni oli kimmeltänyt pihalla aamupäivän auringon valossa ja Iso-J oli enemmän kuin iloinen sen löytäessään. Kieltämättä itselläkin on ollut hymy erittäin herkässä. Tra-la-la... :-D

Onnellisilta vaikuttivat myös Patarouvat kuopiessaan seinänsivulta lämpimän heikkakuopan. Rouvat kylpivät antaumuksella ja Sirkkukin kartoitti maastoa. Aamukahvissa on kieltämättä oma erityinen hohtonsa kun sen saa hörppiä pihakeinussa ja seurata samalla kanatarhan aamuäkseeräystä. Aika lunkia menoa siellä on, eivät turhia höntyile. Urho Kukkonen klunksuttaa merkkiäänillä rouville nokintapaikkoja ja Turha Kakkonen koettaa jallittaa jonkun rouvista syrjemmälle lemmenhetkeä varten.

Tänään oli oikein suotuisa ilmapiiri pohdiskella erästä tiettyä Sopimustakin. Iso-J:kin on varsin hövelinä joten eiköhän tässä päästä sanoista tekoihin.

Kyllä elämä nyt antaa parastaan.
Suoraan sanoen, oli jo aikakin ;-D

Mutta toisaalta, ei mitään osaisi arvostaa jos kaiken saisi sormia napsauttamalla -tai jalkaa polkemalla. Hitaasti kiiruhtamalla ehtii funtsailemaan asioita moneltakin kantilta.

Se on vain parasta uskoa, että kaikki tapahtuu aikanaan ja parhaassa järjestyksessä kun vain malttaa odottaa.

Hyviä hyrinöitä sinullekin, minä poistun haravoimaan omenatarhaa.

Perjantai, eikä tunnu missään

Tuommoista nupikkaa pukkaa aitan nurkalla. Tuosta kehkeytyy äärimmäisen nopeasti kolmatta metriä korkea ruttojuurikasvusto. Ja tämä kuva on otettu männäviikon keskiviikkona, nyt nupikoita on paljon ja ne ovat venyneet kymmensenttisiksi.

Eikä muuten ollut mitätön havaintoni viime syksyltä; missä ruttojuuri siellä ei myyriä ;-)

Tänään ei sää suosinut, vettä on tihuutellut ja muutenkin ankeanharmaata. Just sellainen päivä, joiden takia huhtikuuta moititaan julmaksi kuukaudeksi. Oikeastaan ankeudesta puuttui vain se, että taivas olisi työntänyt viheliäistä tuhkasaastetta kurjien kulkijoiden niskaan.

 Ja mikäpä osuvampi päivä hammashuollon vuositarkastukseen. Totuuden nimissä on tunnustettava, että edellinen vuositarkastus oli joitakin vuosia sitten. Joten sielläpä sitä taas palattiin synnintuntoon kun hammashoitaja otti aina vaan järeämpää raspia käyttöönsä. Käykää hyvät ihmiset avaamassa kitanne hammashoitajalle ennenkuin tarvitaan timanttiporaa hammaskiven poistoon.

Suuresti katuvaisena varasin ajan isoon röntgeniin jossa hankalimman viisaudenhampaan asento tutkitaan *UIKS* leikkausta silmälläpitäen *UIKS* Ja kesäkuussa kiskotaan pois toinen viisuri *UIKS* Mikä hitto mua oikeasti vaivaa? Kuka hullu menee vapaaehtoisesti oireettomien viisureiden poistoon?? Ilman nukutusta??

Noh, onhan se kaikki kotiinpäin kun leegot tulee taas kuntoon. Seuraavaksi varmaan jo proteesia sovitellaan. Iso-J on jo vuosia veikannut, että meitsin proteesit louskuttavat iltaisin tyhjäkäynnillä, vesilasissa käy loiske ;-)

Ennen ja jälkeen kuvasarja kertoo karua tarinaa avohakkuista. Olen muka-tunnistanut tuon puskan rusopajuangervoksi. Noh, netistä luin että se sietää voimakasta alasleikkuuta. Saas näkee oliko netti tällä(kään) kertaa oikeassa vai miten tässä mahtaa käydäkään. Toisaalta, tuossa on niin julppea kukkanpenkin paikka pilattu villiintyneellä rytöpuskalla että sietääpä vähän avohakkuuta suorittaakin.

Tuo välikuva omentarhan reunasta antaa suuntia herukkapensaiden muodonmuutoksesta sekä myyräkekotilanteesta :-/ Äitikultahan se siellä ahkeroi.

Kyllä tämä kohta alkaa perjantaita muistuttamaan -kunhan pääsee ensin saunaan huuhtomaan päivän tuskanhiet pois. Yksi perillinen lähtee Joensuuhun yökylään ja Nassekin nukkuu makoisasti, oli taas sikajuoksun iltaravit ;-)

Heipati!

Muuttolintuja

O-ou, tänään se sitten iski tajuntaan. Meidän Alholainen kanalauma ja molemmat kukot lähtevät lähipäivinä omaan kotiinsa :-(  Sirkku kuuluu muuttolintuihin *buhuuhuuu, snif*

 

Kanatrokari (naapurin setä) toi jyväsäkin ja kertoi kanojen lähtevän pian. Minulle iski hätä, ei ole vielä hautomakonetta ja omat tipuset tekemättä. Naapurin setä lupasi tuoda meille hautojakanan ja kukonkin jotta saadaan oma lauma luomutuotannolla alkuun. Heti aloitettiin munien kerääminen.

Siitosmuna on kokonaan toinen juttu kuin ruokamuna.Siitosmunat säilytetään reilun viikon ja ujutetaan kanarouvan alle. Joka hautoo 21 vrk ja sen jälkeen emännöi lapsilaumaa. Siis ideaalitilanteessa. Monta asiaa voi mennä pieleen mutta eihän ikuinen optimisti semmoisia mieti.

Joten juu, nyt kerätään ja huolella säilötään viileähkössä tilassa pieniä beigejä ja valkoisia (Sirkun) munasia, ne ovat tällähaavaa Torpan Kruununjalokivet. Nassen pallit on syrjäytetty ;-)

Hirmuinen ikävä on jo nyt, olemme pitäneet kaikkia kanoja kuin omiamme ja suorastaan kiintyneet Sirkun, Urho Kukkosen, Turha Kakkosen ja Patarouvien laumaan. Mokomat hemmotellut helttapäät. laiskat munijat ja juntturat.

Jää meille toki Vanhan Liiton rouwat sekä Avioerolauma. En tiedä ihan varmaksi ottaako Vanhan Liiton Rouwain oikea omistaja kanasensa itselleen mutta nämä Avioerokanaset olivat matkalla pölkylle, jäivät siis meille henkeään pitämään.

Mutta tätähän se on. Eläimet ovat meillä vain lainassa. Joku talven, joku vuoden, jotkut onneksi pidempään. Luopuminen on aina vaikeaa. Tai pikemminkin opettelu elämään ilman eläinystäviä.

Päivään on toki kuulunut paljon muutakin. Ensimmäiset neljä leskenlehteä helottavat aitan aurinkoisella seinustalla ja lentokentät kiinni tuhkasateen takia. Kaikkea sitä näkee. Onneksi Iso-J tuli ehjänä kotiin.

Nämä kaverukset osaavat ottaa ilon irti pienistäkin asioista. Kaverin karvainen ahteri kelpaa hyvin tyynyksi -tuumii Justiina. Patsymummon elämänlaatu on nyt huomattavan paljon parempi.

Aamurutiinit alkavat nyt munien kääntelyllä. Kyllä vain. Paljon sitä on paluumuuttajan opeteltava mikäli oman kanalauman meinaa saada ;-)

Huoh, eihän se auta. Life goes on ja silleen. Ja hyvä niin.

Kukka asiakaspalvelulle -taas kerran

Ja tässäpä kevään ensimmäinen pelargonian kukinto, ojennettuna vilpittömästi kiitollisena Telekarelian Helpdeskiin. Juuri noin toimii ammattitaitoinen asiakasneuvoja.

Puheluun vastattiin kolmannella kilahduksella ja vaikka nettijumi ei heistä johtunutkaan, ystävällisesti ja asiallisesti opasti tunpelon takaisin webworldiin. Eikä edes hihittänyt käteensä vain hymy äänessä oli ihan aitoa. Olen autettu, kiitos!

Tunnustan muokanneeni kuvaa nostamalla valoja, silti tuo hento pinkki punerrus jää vain aavistukseksi. Tuon enempää en kuvia rouhi. Ja tuon voi Sarkkakin siellä fotarikurssilla opetella.

Ja koskapa sain sihteerikkötehtävät toistaiseksi hoidettua, on aika ottaa kahvimuki käpälään ja käydä katselemassa rastaiden puuhia pihamaalla.
En tiedä ehdinkö tänään tätä kummempaa updeittausta tehdäkään.

Nassessa olisi ainesta vainukoiraksi, ainakin seisonta ja tarkkailuasento on kuin lintukoiran mallisuoritus. En tiedä vaaniko koira perhosta vai hirvenpapanaa.  Vahti kuitenkin.

Ihan ilkeyttäni en ryysää tänään kauppaan haalimaan yhtään mitään.
Pikainen silmäys pakastinten antiin kertoi että hengissä säilytään lauantaihin saakka ;-) Eikä paastopäivä meille aikuisille tekisi ollenkaan pahaa.
Myötätunto kaikille lakkolaisille ja provosoimatonta perjantaita niin lakkoileville kuin töihin meneville.

Palataan kun ehditään -adios!

MUOKS: http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/el%C3%A4inklinikka_valmistuu_kes%C3%A4ll%C3%A4_6119332.html  Lähin klinikka on tähän saakka ollut käsittääkseni Laukaalla. Tämä tulee tarpeeseen.

Toinenkin myönteinen paikkakunnan uutinen löytyi, Karjalantalosta tulee Töminätalo ;-)

Tekniikka tökkää

Johan nyt on takkuinen, suorastaan tukkoinen tämä Telekarelian tarjoama nettiyhteys. Telekarelialla ei pääse itse asiassa mihinkään. Ihan yhtä jumissa kuin junat etelä-Suomessa. Onneksi on Soneran kämäinen simkortti jolla sentään pääsee nettiin, huimalla kännykkänopeudella ;-)
Kuvaa on aivan turha lähettää, siihen menee tunti.

Hieno aurinkoinen päivä tänäänkin. Tuuli kävi kylmän puolelta mutta auringossa ON jo lämpötehoja, huomattavastikin. Ehdin muiden kiireiden ohessa vetäisemään Raivaveitsellä (miniviikate) pari rusopajuangervoa matalaksi ja kuritin myös tiensuuntaista tontin rajaa, niitin joutavia vatunversoja pois näkymää rumentamasta. Ja tottakai äkkinäinen sai rakonalun kämmeneen *OMG* Ja en oikeastaan haluakaan tietää mitä koppakuoriaisia ja perhosen toukkia hiuspehkoon tänään takertui, saunassa tuntui kuin harakanpesää olisi selvitellyt.

Kanat ovat siirtyneet kesärytmiin. Aamulla marssivat ulos, käyvät munaamassa ja tulevat kiireesti takaisin ulos tonkimaan tarhaa. Se onkin nyt muutamassa päivässä myllistetty ja veivattu kertaalleen nurin. Kyllä kana on paras maanmöyhennin. Ja lannoittaa samalla. Illalla kiipeävät takaisin sisäkanalaan ja suoraan orsille. Koko lössi on orsilla ennen iltayhdeksää! Ilmeisesti raitis ulkoilma käy kanankin kunnon päälle :-)

Huomenna toivottavasti pelaa yhteydet sinne ja tänne, tänään jäi monta hommaa rästiin takkuavan netin ja sähköpostin takia. Äkkinäisempi ärsyyntyisi, minä en taida jaksaa. Väsyttää tämä raitis maalaisilma, taidan ottaa lehtipinkan mukaan ja siirtyä vaakaan.

Tervetuloa lukijaystävä Nemi

Tohtori Koiran aina empaattinen -ja melkein pyyteetön- vatsaanot... noh, vastaanotto on odottanutkin sinua. Lämpimästi tervetuloa, t. kummikoirasi Nasse (lahjusten toivossa)

Ja sitten ihmisväen terveiset:

Hahahahhaa, tervetuloa Yztäwä Nemi!!! Kanarouvat elävät kiivasta terassikautta.
Laitanko sulle ihan oman skumppabaarin kanatarhaan vai käykö hönömpi seurapiiri ;-)

Toisaalta, kyllä meidän kanalassa on paremmat bileet ja isommilla munilla pelataan kuin Areenan takkabaarissa HIHS:in aikaan konsanaan. Gluubenissahan oli viinibaarit kiinni taukojen aikana -ja auki kun radalla tapahtui. Swedish non-logic. Lämpimästi tervetuloa torpan touhuihin. Talikko käteen ja mättämään ;-)

Puoli kuuta peipposesta

Eilinen sinitaivas on nyt vain muisto -ja valokuva. Taivas on harmaassa pilvessä ja kenties antaa sadettakin. Yhtään en pistä kosteammasta ilmasta pahakseni, on helpompi hengittää. Sen takia minä sitä turverulettia eilen hosuinkin, ei vielä kesän aika ole. Joten pionit piiloon ja muillekin peitto niskaan. Kyllä ne sillä tallessa ovat ja kukkivat kun on oikea aika. Nyt voi vielä tulla lumet ja pakkasetkin joten antaahan kevään tulla omalla tahdillaan.

Aamuun toi väriä ponteva peippokoiras joka hyppelehti pihalla erittäin innoissaan. Tähän saakka on ollut vain äänimerkkejä, nyt ihan näköhavaintokin. Tosin minä nyt en aina erota käkeä talitintistä joten huteralla pohjalla on lintubongailu pelkän äänen perusteella. Ja tottakai minä pinnat tarkistan lintukirjasta -ettei tule leijutuksi aiheetta... Mutta aamun peiposta ei ole epäselvyyttä. Otan kuvankin jos suinkin kohdalle osuu.

Iso-J kurvasi aamuyöllä baanalle ja alkaa olla lakeuksilla nyt. Hivenen säälittää, mutta minkäs teet. Työ vie miestä. Tällä viikolla ajoreittikin on aikamoista siksakkia mutta joskus näin. Työtä on listaksi asti itsellekin  eikä melkoisilta ajokilometreiltäkaan voi välttyä,  joten tästä vain päivän hommia ja haasteita kohti. Moido.

MUOKS: Pitihän mun kyylätä kameran kanssa muutama tovi jotta sain peippokoiraat kuvaan. Likaisen klasin läpi zuumasin ja nuo kaksi kaveria jäivät kiinni itse teosta. Muita visertäjiä tältä päivältä mm. rastaat ja kiurut. Suoraansanoen illan viserryskonsertti on jo aikamoista mölysinfoniaa. Mutta erittäin ihanaa. Ja eka sääskiparvi tanssi laskevan auringon säteissä. Nyt loppui tirppojen pähkinäruokinta, tuolla on yllinkyllin evästä. Mahdollinen takatalvi on sitten ihan toinen juttu.

Niin pihalla

Jos tästä kevätpäivä kaunistuu, on se jo absurdi. Ja täysin yliampuva. Tänään oli kaikki balanssissa. Aurinko, leuto tuulenviri, lämpö. Muutama rento nokkosperhonen lepatteli pihalla ja sai iltapäivään mennessä paljon kavereita. Ja mikä sirkutus pihapuissa. Oj då! Ihahhhaanaa ;-)

Koskapa juniori oli kipeänä ja poissa koulusta, voin keskittyä oikein tarmolla pihahommiin. Junnu retuutti simalekkereitä työmaalta toiselle ja avusti milloin missäkin. Kas kun kuumetta ei ollut ja mieli pirteä, miksi istuttaa lasta sisätiloissa dsliteä takomassa? Valohoidossa elpyi niin, että huomenna on jo koulukuntoinen.

Äitikulta kuritti vadelmarivistöjä, minä reuhasin turvepaalien ja kompostikärryjen kanssa ja Nasse, tuo koirista mainioin, hääräsi uutterana. Kuvassa koira on hanhikkipuskan juuristossa, siellä oli joku pelästynyt hiiri kotikolossaan ja sinnikäs koira kyttäsi vieressä häntä heiluen. Kettutytön sielu kettukoiralla... niin Nassea.

Iso-J piti kansliapäivää -ja hengaili kahvitörppönsä kanssa pihalla. Ilmeisesti harmitti kun kukot saivat lekotella auringossa ja hän joutui paperipainiin.

Turha Kakkosella on pientä inflaatiota peräsulissa mutta se ei nuoren kukon harteita paina. Usko omiin kykyihin on vankkumaton ja sehän on terve piirre nuoressa kukossa.

Pihatarhaan ei montaakaan kortta vihreää ehdi kasvaa, niin ponnella kanarouvat kuopivat maankamaraa.

Ja se on nyt sillä lailla, että torpan tyttö hinaa turpeella kuorrutetun ja kompostilla koristetun habituksensa saunan lämpöön. Iso-J lähtee aamuneljältä puskemaan maamme poikki kohti Seinäjokea.
Pitäisi rauhoittaa torppa yöunille ihan ihmisten aikaan.


Ai joo, sen verran on nuorempi perillinen jo metsittynyt, että hauskuutti itseään pitkät tovit pihakoivun alla ja pyydysti mahlapisaroita kielelleen. Muutama lumenränsistämä oksa oli pakko leikata ja se mahlahan ryöpsähti ulos. Luonto on huikea!

Tuota matkamittarin lukemaa ei voi kuin epäuskoisena katsoa. Käsittämätön lukema.... Onkohan Hirnakan torppa niin nolo blogilukemisto, että moisesta hämärähommasta tietyissä piireissä visusti vaietaan... ;-) Blogien seiskapäivää, kukaan ei tunnusta lukevansa mutta myyntiluvut kertoo jotain ihan muuta... Touché!

Mutta eihän se auta, kiva kun tätä jaksetaan seurata -vaikkei mitään kirjallisuuden Nobelia olekaan näillä eväillä luvassa. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että päivitystahti hieman hidastuu, ihan pihalla on niin kiva olla. Mutta kassellaan... Heippa tältä päivältä.