maanantai 30. marraskuuta 2015

Lälläslää marraskuu, se on loppu nyt!


Leffe lähihoitaja

Maanantain aamuvuoro on kuitattu ja syyslukukauden espanjan opiskelut saatettu finaaliin. Äkkiä se aika kului, justiinsahan me aloittelimme espanjan ääntämisohjeilla ja nyt jo osataan (?) varata hotellihuoneita, tiedustella onko koira tervetullut hotelliin ja valittaa tukkeutuneesta wc:sta. Monta muutakin tarpeellista juttua on toivottavasti jossain muistilokerossa.

Kieliopissa päästiin akkusatiiviin ja epäsäännöllisiä verbejä on ulkoaopeteltavissa kauhea määrä. Kun en vielä kunnolla ole kärryillä säännöllisten verbien taivutuksestakaan. Ja sanasto, sitäkin on jo monta sataa sanaa. Huoh. Tiedänpä mitä teen mahdollisella sairauslomallani, ¡Fantastico! -kirja pääsee mukaan lukemistoon. (Oli ihan pakko kokeilla osaanko laittaa espanjalaiset kiemurat nurin ja oikein, melkein onnistui huutomerkki.)

Postissa oli nopea asioida ja Kanadan paketti lähti vihdoin matkaan. Saa nähdä milloin se on perillä ja tutkiiko tulli. Ei sen puoleen, ei siellä mitään hämärää ole mutta ahneempi tullikoira saattaa lotaista kitaansa pikkuiset jouluterveisemme. Mikäli kuoren laidassa on hampaan jäljet, tiedämme virkakoiran olleen hajulla.

Postin lakkojumitteluista ei meidän kaupungin pääpostissa ollut tietoakaan, sukkelasti ja sujuvasti hoitui hommat.

Sen verran olen varautunut postilakkoihin, että kaikki mahdollinen liikkuva tavara kulkekoon matkahuollon kautta. Laskut lähetämme sähköpostilla. Saapuvilla laskuilla ei nyt niin kiire olekaan ;-)

Oscar, Massa-Ossi sievisteli pöydän alla ja oikoi töppökoipiaan. Leffe pääsi lähihoitajaksi ja alennettiin verenpainetta porukalla.


Soittelin tänään Kuopion tietäjille, puhelu meni poikki mutta asia tuli selväksi. Lääke mitä ilmeisimmin vaihdetaan, odottelen takaisinsoittoa. Pikkuisen harmittaa, että siinä meni vajaa viisi kymppiä huittusen hukkaan, ei ole Lyrica halvin lääke. Mutta toisaalta sen mukana tulee bonuksena varsin jännittäviä sivuoireita ja kohtuullisen mielenkiintoinen unimaailma.

Oman kylän terkkari ylitti taas kerran kaikki odotukset. Jätin sinne soittopyynnön ja vajaan vartin päästä sairaanhoitaja jo langalla pelasi.
Kerroin verenpainelukemani ja muut murheet. Sen puhelun aikana sain ohjeet mitata vielä toisen viikon ajan paineita, ohjeet ja lähetteen laboratoriokokeisiin ja sydänfilmiin menoon, ajan lääkärille puolentoista viikon päähän ja käskyn ottaa rennosti. Totta mooses!

Heitin sohvalle levyksi ja Leffe röhki tyytyväisenä jalkopäässä.

Ulkona on jo ihan hämärää eikä kello ole vielä kolmea iltapäivällä. Hyytävän kylmä tuuli kolistelee kattopeltejä ja riuhtoo salavien latvustoja. Jospa se viuhtoisi matkaansa ärtsyt siniset koristevalot. Ne tosin ovat kasvihuoneen katossa, mutta äkkiäkös kattoluukun kautta yhdet valot lennähtävät taivaan tuuliin eikä koira perään hauku. Kiitos Salla tästä päivän parhaasta vinkistä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Viikolle on maltillinen määrä pakkojuttuja, Iso-J tosin lähtee monen päivän reissulle ja palaa Torpalle vasta perjantaina. Siihen saakka eletään kuin pellossa ollaan talonvahteina naisvoimin.

Huomenna on jo joulukuu ja tämä viheliäinen marraskuu jää historiaan. Voi kun minä niin mielelläni siirtäisin tämän marraskuu -nimisen turhakkeen vaikka lämpimäksi loppukesän kuukaudeksi tai suloiseksi alkukesän kuukaudeksi.

Tämmöistä tänne tänään, näytämme marraskuulle pitkää nenää ja toivotamme joulukuun tervetulleeksi!

Meinasin tähän loppuun yhtä hassunhauskaa videoklippiä mutta kun ei nyt passaa Bloggerille niin ei sitten. Verenpaineet kihahtaa tappiin jos pitää ruveta säätämään jotain giffejä.

Hellurei, missä lienetkin!

Joulusukka miun maun mukkaan 






8 kommenttia:

  1. Luojan kiitos marraskuu on juurpian ohi. Joulukalenterin luukuista on kiva laskeskella milloin päivä alkaa pitenemään (eikä välitetä siitä, että siihen asti ne valohetket lyhenee....)

    Päivän extremen jälkeen levittelin kuivaheinää valkosipulipenkkien katteeksi. Siinäpä kauriille oivallinen kattaus, olikin hyötymaa poljettu jo valmiiksi pienillä sorkilla :(

    Tommoiset glögi/sangriasukat olis kyllä tooosi nastat ja ah niin jouluiset!

    Vesisateen keskeltä heipatukset kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaan kiitos ja ylistys -kuoroon liityn minäkin. Se, että pimeys vielä kolme viikkoa sakenee, ei oikeastaan haittaa, sillä sitten alkaa sydäntalvi ja päivä pitenee. Jotenkin se talvi on helpompi sietää kun on kunnolla lunta. Tätä märkää mustaa pimeyttä ei kestä kukaan.

      Eiköhän pistetä askartelupaskartelukerho pystyyn ja värkätä sukat, itselle ja lahjoiksi asianharrastajille? Ehkä optimaalista kokoa ja virtausta kokeillessa kuluu muutama tonkka inspiraatiolientä, mutta jonkunhan se on uhrauduttava yhteisen hyvän nimissä :D

      Heipati hei, täälläkin sataa. Jotain töhnää.

      Poista
  2. Sain kolmisen vuotta sitten välilevynpullistumiin - issias hermon valtavaan kipuun Lyricaa. Se auttoi, mutta teki nupin sekavaksi. Päädyttiin takaisin Panacodiin, silläkin näkee 'kivoja' painajaisia, muttei koukuta niinkuin Lyrica.
    Ole tarkkana oireiden kanssa! Toivottavasti saat apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, vertaistukea sieltäkin.
      Hermosärkyyn taitaa olla yksi ainoita (?) lääkkeitä ja kun hermosto on niin herkkä, oireet joko helpottavat tai kipu toisaalla pahenee.
      Onneksi tämä on minulla vain väliaikainen vaihtoehto eikä sekään kiveen hakattu.

      Pönölle terkut ja laitahan joskus kuvia maalaustöistäsi.

      Poista
  3. Hirnakka, ei kestä kiittää! :) Minkä sinä sille voit, jos tuuli murusesi laikkavalot mukanaan vei? ;)
    Oikeastaan näin pikimustan pimeän aikaan valo kuin valo on piriste. Kunhan se valo ei välky. (ja no joo, ole sininen;))
    Ihana ajatella että pahin syksy on jo takana. Joulukuu karkaa kuitenkin käsistä ja sitten eletäänkin jo kevätlukukautta. Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitänpä silti. Ja nyt kun eletään joulukuuta, voivat tontutkin touhuta kaikenlaista, jos meille osuu joku sabotööritonttu niin eihän sille voi mitään.

      Heti helpotti henkisesti kun siirryttiin joulukuulle.

      Kivaa viikkoa sinne etelään !

      Poista
    2. Mahdollista on myös, että jänekset ja myyrät nakertavat johdot poikki. Niillä voi olla outoja mielihaluja erityisesti sinisiin valoihin. ;-)

      Minulla muuten ei ole enää puhelinnumeroasi, sillä työpaikan puhelin vaihtui ja uuteen uudenmerkkiseen, ja vanhat yhteystiedot eivät suostuneet siirtymään pilveen ja sitä kautta uuteen puhelimeen.
      Kuvitelin kyynistyneeni iän myötä jo aivan tarpeeksi, mutta jostain syystä jätin vanhojen yhteystietojen oman varmuuskopioinnin ajatuksen tasolle. Nyt haalin vanhoja tietoja (ne jotka ehdin tallettaa puhelimeeni katosivat kertaalleen uudelleen). Saattaa tulla luonnonvalintaa. Tekniikka #@¤½§!

      /Anu

      Poista
    3. Hyvähyvä, jänis, myrsky ja myyräalibeilla voin tuhota ne pahuksen läikkävalot :D

      Lähetän sulle privana numeron, kilauta viimeistään sitten kun on torikahvien aika. Meillä on pari uutta kahvittelupaikkaa, mm. Vesikioski jonka pullavohvelit ovat kuulema taivaallisia.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com