maanantai 15. lokakuuta 2012

Tuli talvi, halla


Aamun nousevan auringon valossa oli jotain poikkeavaa. Sankka sumu kiemurteli jäisen maan yllä ja punakeltainen auringonvalo kultasi kaiken. Se oli sitten pakkasöiden ensimmäinen koeponnistus. Ja pakkasöitähän piisaa seuraavien kuukausien aikana monta ja vielä monta lisää.

Mittarissa luki -2,2°C ja yöllä on toki ollut enemmän.

Kultaisen valon hetki oli valitettavan lyhyt ja kuinka ollakkaan, kamera ilmoitti tarvitsevansa uuden akun. Tässä siis klassinen "olisittepa nähneet mikä pääsi karkuun" -tilanne. Olisin niin mielelläni esitellyt upeita valotutkielmia mutta kun ei ollut onni myötä niin ette pääse näistä taidonnäytteistä nauttimaan.

Eilen illalla alkanut inhottava toispuoleinen vatsakipu ei ole laantunut kunnolla vieläkään. Näin ollen tämä ensimmäinen syyslomapäivä menee vähän kuulostelun merkeissä. Tuskinpa se mitään vakavampaa on.


Niin, syysloma. Tuo iänikuinen probleema. Koululaiset ovat koko viikon kotosalla ja tietysti toivoisivat jotain kivaa tekemistä (lue: matkustelua, ostosreissuja). Meillä aikuisilla taas on ihan vaan arki ja yrittäjän lomapäiväthän tiedetään. Koetetaan nyt jotain kehitellä, katse kääntyy oitis kohti hevosia. Niitä joutilaita heinämahaisia möllyköitä jotka norkoilevat tarhassa juuri sen näköisinä, että joutaisivat hommiin.

Kipsin näivettämä käsi on näköjään ihan toimivassa kunnossa jo. En tosin tiedä, mistä saan itselleni sen sisun, että tuuppaan kätensäkatkoneen perillisen uudemman kerran poninsa kyytiin.

Luulen, että teemme jonkun päivänkeikan lähialuematkailun merkeissä ja ehkä loppuviikosta sukua ja perhettä pyrähtää pikalomalle.


Eilinen sunnuntai meni hyvin pitkälti lepuuttamisen merkeissä. Mietin kyllä, että pitääpä nyt viimeistään siirtää portailla kesänsä viettäneet pelargonit, oleanteri ja muut kesäherkut talvisäilöön seinän toiselle puolelle. Jotenkin se sitten jäi ja aamulla sain ihastella pystyynjäätyneitä pelargonejani. Onneksi niitä on useampi kymmenen pyttyä ja samoja lajikkeita on viettänyt kesänsä porstuan ikkunallakin. Vähän niinkuin varmuuskopioina olen niitä älynnyt hajauttaa eri paikkoihin.

Päivä näyttää kuolivatko ne kertalaakista vai vieläkö joku jossain elpyy eloon.
Yksi laatikollinen porkkanoita jäi yöksi pressun alle pihalle ja Äitikulta totesi niiden olevan nyt pakasteporkkanoita.

Talvi yllätti, kirjaimellisesti! Täytyykin yrittää pitää huolta, että talvi ei yllätä renkaanvaihdon suhteen ja huolehtia piikkikumit kiesin alle hyvissä ajoin.


Hevoset olivat luonnollisestikin pörhäkkäinä jäisen ruohon kutittaessa kavionpohjia. Soosipossu riemastui huomatessaan tarhan juomaveden saaneen jääkannen. Suurta hupiahan se jäänsärkeminen ja lätäköitten polkeminen on aina tuottanut, eikä tämä meillä asuva pikkupoika ole muita kummempi.

Tössetamma värisytti nahkaansa ilmeisen järkyttyneenä säätilassa tapahtuneesta muutoksesta. En kuitenkaan ole vielä nähnyt tarpeelliseksi aloittaa loimitusta. Sadeaamuja varten vein pestyt sadeloimet talliin valmiiksi, mutta toppanutut ja yövällyt saavat luvan odottaa todellista tarvetta.

Kanalan väkikin oli hieman kohmeessa, onneksi vain kuvaannollisesti. Johan täällä olisi kohta kananvapautusrintamahipit pelastamassa kituvia elämiä jos kanat olisivat pakasteina. Uusi kukko, se jolla ei ole vieläkään virallista nimeä, viritteli lauluaan ja ryki kurkkuaan melko kauan kunnes se jodlasi heleät kiekaisunsa. Eivätpähän naapuritkaan koisi turhan pitkään, kukkotriomme huolehtii herätyksistä. Yritän olla huomaavainen naapuri, enkä päästä kiekujia ulos ennen kahdeksaa.

Jodlaamisesta tuli mieleen se yksi huima itävallanihme, Baumgartner. Seurasimme suoraa lähetystä ja kieltämättä uskomattoman tempunhan se tyyppi teki. Jos suojelusenkelit eivät olisi olleet töissä, maailma olisi saanut todistaa itsemurhahyppyä online.

Redbull näköjään seisoo mainossloganinsa takana, se antaa siivet!


Eilisen ansioihin voi lisätä vielä sen, että esikoisperillinen oli Nasseparan kanssa junior handler -treeneissä. Nasse sai pistää tassua toisen eteen ja palauttaa koiranäyttelyliikehdintää mieleensä. Olen todella iloinen, että ilmeisen mieluinen uusi harrastus on löytynyt.

Kunhan Peetullakin on kaikki rokotusleimat passissa, alkaa myös pentukoulutus ja agilityharjoittelut Nassen kanssa tämän näyttelyharjoittelun lisäksi. Kaupungissa on koirakerholla sisätreenihalli joten talvikaan ei tuo taukoa harjoitteluihin.

Eikä tuleva talvikaan näin ollen suo ylimääräistä vapaata meidän kuljetusvastuullisten vanhempien arkeen. Minä voin aina yhdistää näihin koirakeikkoihin omat juoksulenkkini joten tavallaan lyön kaksi kärpästä samalla lätkällä.

Nyt lyön vielä yhden latauksen kahvia pannuun ja koetan sitten päättää tuleeko tästä päivästä sairastamispäivä vai jotain ihan muuta.

Pirteää maanantaita, missä lienetkin!







9 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia, varsinkin ruusu ja tuo alimmainen....hmm..kukkanen. Toiseksi ylimmäisessä auringon kelmeä valo kuvaa hyvin niitä kylmiä aamuja jolloin mittari on tuolla kolmenkympin tienoilla. En voi mitään sille mutta vihaan talvea yli kaiken. Toivotaan että vatsakivut häipyvät, eikö sen kohtalon pitäisi suoda ihmiselle edes yksi päivä jolloin ei särje jotain paikkaa? Jotenkin ei ainakaan omalta kohdalta aina tunnut siltä. Koiruuksille terveisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo alimmainen "kukkanen" on muistaakseni Kaukasian törmäkukka, mulla on niitä sinistä ja valkoista versiota. Näyttävät viihtyvän riihen kulmalla hyvin.

      Vatsakivuille nenäkkäästi tuhahdellen kurvailin kaupunkiin ja ähelsin salilla jalkaohjelmani. Kipu jäi jonnekin matkan varrelle. Nyt vähän kiristää mutta eiköhän se iltalääkkeillä laannu :D

      Lavuaarissapestävät piskit pääsivät tassupyykille. Pidin niitä ulkona niin kauan, että eivät ennen aamua ole tinkimässä ulos. Selviän vähemmällä pesemisellä. Nasse seisoo pestäessä kiltisti kuin hevonen, Peetu yrittää livistää. Kostoksi leikkasin siltä näädältä kynnetkin. Oppiipahan talon tavoille.

      Poista
  2. Ai hitsi, teille iski jo talvi!
    Meillä ei vielä ihan pakkasille ole päästy, vaikka olenkin jo useampana iltana arponut, että nostaisinko uusia kukkanuppuja tekevän sääkukan sisään vai en. Vielä en ole nostanut...

    Ja todellakin, heliumpallo vei korkeuksiin ja tyyppi hyppäsi. Ei paljoa päätä voi paleltaa kun moisen homman teki.

    Koitahan päästä vatsapöpöstä eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. S, aion juuri tältä istumalta siirtyä portaille ja keräillä syväjäähdytetyt pelargoniani talteen. Aamu näyttää onko minulla läpeensäpaleltuneita kompostikappaleita vai vieläkö tyrkkii elonhönkää.

      Vatsapöpöä ei, Luojan kiitos, ole vielä ainakaan. Tämä on jotain muuta. Yritin salilla jalkatyöskentelyn avulla syrjäyttää jäytävän kivun ja taisin onnistuakin.

      Kuinka ollakaan, samoilla laitteilla heilui yksi täysin kaheli salipeikko. Ähki ja puuskutti kuin mörkö ja hikosi kuin ravihevonen. Teki aivan käsittämättömiä revityssarjoja niin että kinttunsa kramppasivat. Eihän se voi olla terveellistä?

      Minua on koko päivän askarruttanut minne se heliumpallo katosi, laskeutuiko se maahan kapselin kanssa vai lähtikö avaruusromuksi? Pitää koettaa hakea täsmätietoa. Mutta nyt Mission Pelargonium...

      Poista
  3. Arvaa vain, Hirnakka, kuinka moni äijä repii itsensä rikki salilla... Joillekin kohtuus on aivan liian vähän.

    Sinulta saamani Mårbacka taisi saada nyt viimeisen voitelun yöpakkasissa. Jäi meinaa multakin ulos pelakat kera parin orkidean... ja pakkasta oli vain -0,5. Koitan elyvyttää pelakuut, josko vielä vihreetä kuitenkin pukkaisivat.

    Mua niin ihastutti tuo sun kuva jäätyneistä auringonkukista aamuvalossa! Kuin menninkäisiä, maahisia tai jotain muita sellaisia. Jäätynyt ruusu on aivan upea, mutta noi auringonkukat kutkuttelee mielikuvitusta jännästi!

    VastaaPoista
  4. Tita, ne auringonkukat olivat tavallaan aika puistattava näky. Nöyränä, kallellakukinnoin ne katsovat etelään, läpeensä kylmenneinä.
    Hiljaisen majesteetillisina jäivät katsomaan kesän perään. Tuli surku.

    Eilen porstuaan keräilemäni pelakuut näyttävät olevan vielä hengissä. Äläkä huoli, minulla on Mårbackasta monta varmuuskopiota sinunkin tarpeisiisi :D

    Sateinen aamu ei mieltä ylennä. Onneksi nuoremman perillisen luokkakaveri tuli pariksi päiväksi ja playstationissa riittää pelattavia pelejä kaikille kolmelle.

    Tuosta miehisestä riehumisesta vielä on todettava että kohtuus on joillekin todellakin tuntematon käsite, joidenkin mielestä lihas ei kasva ellei sitä särje :/

    VastaaPoista
  5. Matkahuollon mukana kulkee tuoksuva Rahtipussi. Pitäis olla huomenna tai ylihuomenna siellä. Antoisia hetkiä! Mukaan oli printattu kirje, joka sitten jäi kotia. Skannaan sen ja laitan sun sähköpostiin. Pöljä en tallettanut...

    Varapanos Mårbackaa otetaan kiitollisuudella ensi kesänä vastaan. Eiköhän jollain ilveellä osuta yksiin. Jäi tämä välivuosi nyt täsä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kuomasein! Yritän parhaani mukaan monistaa ne kynsilaukat talven ja kesän aikana. On se kumma, että chilit ja muut turkinpippurit kasvavat aivan holtittomasti ja peruskaura niinkuin nyt sipulit ja muut naattikasvit jäävät pelkäksi puheeksi. Vaan nyt tuli totinen yritys!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!