maanantai 29. lokakuuta 2012

Kuin kana hangessa


Aamulla maahan satoi ensilumi. Että semmoinen maanantai tällä kertaa. Eihän se lumi mikään yllätys ole, eikä siitä juuri nyt mitään riesaakaan ole. Muistelen vain sitä kolmen vuoden takaista ensilumiaamua, mikä ilo, mikä riemu!  Kirmasin pyjamanlahkeet liehuen kameran kanssa hankeen ja kuvasin torppaa ja puutarhaa kaikista mahdollisista kulmista. Oli niin kaunista, että rintaa pakotti. Siis muukin kuin äkkinäinen hangessatemmeltäminen.

Tarvinnee taustoittaa. Olimme muuttaneet tänne elokuussa ja entisen kotikaupungin rantakaistaleella ei runsaslumisia talvia niinä vuosina nähty. Loskaa ja räntää lokakuusta maaliskuuhun. Siksi iloitsin puhtaasta ja valkoisesta lumesta aivan tohkeissani.

No, kolme suhteellisen tavanomaista (=runsaslumista) talvea on jo asettanut ensilumiriemun aikuismaisiin mittoihin. Ideaalitalvihan olisi -5°C, kuivaa, kirkasta ja tyyntä, lunta maksimissaan 20 cm.
Ideaalitalvi alkaisi heti ruskan jälkeen, yhdessä yössä naps vain pakkaselle. Sopisi sulaa heti maaliskuun puolenvälin jälkeen, yhdessä yössä naps vain plussalle ja krookukset kukkaan.

*pim, olen hereillä*
Joo, ainahan saa unelmoida.
Iso-J selaa himosta tärisevin käsin lumilinkomainoksia, kova hytinä olisi moisen hankintaan. Minä luulen kuvanneeni lumen kaikki olomuodot niin moneen kertaan, että uusia näkökulmia lumen suhteen on vaikea enää löytää. Eikä paljoa kiinnostakaan.

Kanarouvat nauttivat tyynesti aamiaisensa vaikka kinttujen alla olikin uusi aine. Ennenkuin kukaan ehtii hälyyttää kananpelastuspartiot tänne torpalle, saanen kertoa, että rouvilla on vapaa pääsy sisätiloihin. Ei niitä hankeen väkisin ajeta. Ja kun kerran hengailivat ulkona, niin tarjoilin aamiaisen sinne missä kanatkin sitä odottelivat.

Hupaisa näkyhän se on kun silkkikukko seisoo mahahöyheniään myöten lumessa ja huutaa rinta kaarella aamuserenadiaan. Uusi kukko, se silokinttu, kajautti kerran korkeemman kaiun ja keskittyi sen jälkeen aamiaistarjottimen antiin.


Peetupoloinen istui tovin ja ihmetteli pikavalkaistua maisemaa. Sitten tuli koirapojalle kiirus aamuhommiin ja lumi unohtui. Kätevästi tuommoinen valkoinen pikkuinen otus maastoutuu, monet kerrat tähyilin horisonttiin mutta ihan jaloissahan se piski lopulta pyörikin.

Nasse sensijaan maastoutuu kuloruohikkoon hyvin, Peetun värikartta on ehdottomasti talvisempi. Pääasia, että jompikumpi näkyy kaivolta kotiin saakka, sillä kimpassahan ne kuitenkin pyörivät eikä vuodenajasta riippuen Näkymätön Viänänenkään kaukana voi olla. Hyvinhän koerapoejjaat ovat kimppautuneet, Nassekin on silminnähden puuhakkaampi nykyisin. Seura tekee kaltaisekseen ja ha-ha-hauskahan se on niiden kahden huiman touhuja seurailla. Paitsi silloin kun yllätän jätkät hotkimasta lampaanpapanoita tai kissojen kuiviinimemää hiirennahkaa länkyttämästä.

Tulevat näyttämötähdet, Wappu, Weera ja Orvokki viettävät vielä leppoisia lomapäiviä. Kohta joutuvat hommiin kun joulukuvaelman harjoituskausi alkaa. En tosiaankaan tiedä mitä siitäkin sopasta syntyy, ehkä lammaspataa? Nyt olisikin aika lyödä lukkoon sekä keritsemispäivä että mahdollinen pässiherran vierailu. Iso-J paljastui lihanhimoiseksi luolamieheksi ja päätti, että ensi vuonna meillä ei syödä Uusi-Seelantilaista karitsaa kun lähiruokaankin on mahdollisuus.

Huoh. Pitää kai se kovettaa luontonsa ja myöntää lähiruuan hyödyt. Vegaaniksikaan en ymmärrä ryhtyä.


Viime viikolla oli puhetta (pulinaa kommenttiosastolla) hevosenlihasta ja hevosen jatkokäytöstä sen jälkeen kun henki on pollesta poistunut. Onhan se tosiaan kummaa, että hevosenlihaa kyllä haluttaisiin lihatukkuihin ja sitämyötä liinapöytiin, mutta sen sinne saanti on tehty lainsäädännöllä lähes mahdottomaksi.

Olisi syytä keskustella itsensä kanssa tämäkin asia selväksi, valitettavasti jonain päivänä on päätös tehtävä. Jokaisen hevosenomistajan. Enkä nyt tohdi härnätä kohtaloa, kunhan pohdiskelen vain, tämä tiedoksi kohtalolle, turha paiskoa niitä kuumia kiviä meikäläisen suuntaan. Tämänhetkisen tietämykseni valossa toivon, että omat hummat voidaan saatella vihreille laitumille nätisti ja tuskatta. Haudataan tontin alalaitaan tuomen alle. Kaikki 500 kg hyvää lihaa. Minulta nimittäin jäisi oma hevonen syömättä.

Tiedän, ajatteluni on tekopyhää ja ties mitä. Ei se kuitenkaan auta ensimmäistäkään afrikkalaislasta vaikka miten söisin omat elukkani. Jos joudun hevoset kuoppaamaan, lupaan lähettää SPR:n kautta satasen per heppa nälkäänäkevien lasten hyväksi. Satanen lienee lähellä sitä hintaa jonka hevosenruhosta maksetaan.

Se on kuitenkin ehdottomasti huutava epäkohta, että hevosenlihaa ei saa markkinoille koska teurastamot eivät niitä huoli. En ole perehtynyt asiaan enkä tiedä perusteita. Vähän sama juttu sen lannanpolton suhteen. Ennemmin viedään lanta ongelmajätteen kanssa poltettavaksi kuin annetaan hyötykäyttää tilojen omassa lämmitysjärjestelmässä.


Nämä pitkänaamat torkkuivat päiväunillaan autuaan tietämättöminä ajatuksistani. Saivat nutut niskaansa kun aamulla ei tiennyt millainen päivän säästä kehkeytyy. Sateinen ja tuulinen päivä on meilläkin loimipäivä. Nyt tosin paistaa aurinko joten loimet voi nakata narikkaan.

Pitkää ikää ja terveitä työvuosia, niitä toivon omille ja kaikille muillekin hevosille.

Pari sanaa sunnuntaista.
Paljon pientä puuhaa ja askaretta ja vähän työntynkääkin on kuitattu päätökseen. Ulkovalaistusta on lisätty, hiipparit ja hipinluikut eivät nurkissa notku, täällä on valoa kuin tivolissa. Autohallin katos tuli valmiiksi ja monta muutakin rojektia.

Takalaitumen tolpat ja nauhat ovat vielä paikoillaan mutta esimerkiksi kukkaistutusten ruukut on nyt kannettu aittaan ja torpankulman vesisaavi tyhjennetty ja viety talviteloille. Kuin myös grillit. Siirryttiin sisämakkarakauteen. Eipä sillä, kyllä saunatuvan takassa kärvennetty kabanossi ajoittain maistuukin. Peräti makoisalle.

Tallin heinävarastokin on putsattu uusia suurpaaleja varten. Pikkupaaleja ei luojan kiitos ole enempää, noiden viimeisten paalien laatuluokitukseen tarvitaan runsain mitoin mielikuvitusta ja vaaleanpunaisia laseja, hitunen arvostelukyvyttömyyttäkin auttaa. Kymmenen pahiten pölyävää paalia kärräsin sovulla ulkolatoon, pannaan niitä vaikka valkosipulipenkkien katteeksi.

Suurpaaleissa on onneksi superhyvää heinää jota hevoset syövät enemmän kuin mielellään. Ja jota kehtaa hevosen eteen kantaa. Tuossa kuvan etualalla näkyy kaksi ikeakassillista täyteentungettuna heinää. Tuommoinen kassillinen per pitkänaama on hyvä satsi, kerta-annokseksi. Joku puhuu porvoonmitasta, meillä on ikeamitta.

Pitäisi hommata talliin vaaka ja punnita päiväannokset. Toisaalta, puutarhatonttuhevosten ruokinta ei ole ihan niin pilkuntarkkaa puuhaa kuin aktiivikäytössä olevien.

Hyvässä lihassa ja tyytyväisiä ovat eivätkä hypi tasakäpälää nälissään. Harva asia nimittäin harmittaa niin paljon kuin tallin seiniä ruoka-aikana hakkaavat hevoset. Jukoliste mikä metakka, pauke ja räminä voi syntyä kun nälkäiset hevoset vaativat annoksiaan.

Miten tämä aina kääntyykin noihin lihajuttuihin??

Alkanut viikko vaikuttaa toistaiseksi pahaenteisen rauhalliselta, saapa nähdä mitä päivät tuovat tullessaan. Posti voisi tuoda verottajalta anteeksipyyntökirjeen sen viimeviikkoisen mätkypostin vuoksi. Ja Madde voisi postittaa mulle hääkutsun, olenhan tämän kylän ainoa rojalisti, prinsessa lähes itsekin. Tai kana hangessa.

Loppuviikosta käännetään kalenterista esiin Marraskuu, voi jestas sentään! Taas.
Toimeliasta viikkoa, missä sen vietätkin!





7 kommenttia:

  1. Kaveri pisti vanhan hevosensa lahtiin. Ei siitä satasta saanut, vaan maksun puolelle 50 euroa. Ja kyllä - meni makkaravärkiksi.

    Luminen maisema on tosi ihana!

    VastaaPoista
  2. Teillä on paljon enemmän lunta kuin täällä korvessa! Koiruudet ovat tuttuun tapaansa mainioita, se on hyvä että Nassekin on saanut uutta virtaa Peetun myötä. Kulkuekoiralla on kyllä sellainen väritys ettei sitä helposti hangesta erota, varsinkin jos matkaa on enemmälti. Taas alkoi satamaan lunta, täytyy vääntäytyä pihalle laittamaan talipallo - ja jyväautomaatit kuntoon ja paikoilleen, puhumattakaan siitä laajasta skaalasta pihalyhtyjä. Hauskaa maanantaita ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Lisäänpä oman lusikkani lihasoppaan. Kausalassa on suht uusi teurastamo joka teurastaa myös hevosia ja samassa on puoti mistä saa hepanfilettä ostaa. Pohjanmaalla on jossain toinen hevosia teurastava paikka ja siinä ne taitaa olla. Pitkät on matkat kuljetella....Meillä täällä on kauppahallissa lihakauppias jolta ollaan hevosen sisäfilettä ostettu ja voi että on hyvää! Mutta ei sieltäkään aina löydy, tilauksessa on kuulemma joka viikko ja joskus tuurilla tulee sanoi kauppias kun just perjantaina asiasta juteltiin. En minäkään omaa eläintäni/ ystävääni söisi mutta kun sen palan hakee kauppahallista se on ihan eri juttu.

    Lunta tuli perjataina, ei sentään tupaan asti mutta maa valkoiseksi. Sitä se on edelleen, nippa nappa mutta sääteiteilijät sanoivat että loppuviikosta sulaa. Koirien kanss on mukavaa kun on maa jäässä, kurakelit on vihoviimeisiä tän lauman kanssa. Mistä tulikin mieleen että nyt piskit murkinalle ja ulos että ehtii maajusseja tiirailemaan :D

    Ai juu, kanat hangessa näyttää sangen hupaisilta, kiitos taas ihanista kuvista!!!

    VastaaPoista
  4. Tita, tuota minä vähän arvelin, hevoshommissa ei rikastu paitsi kokemustasolla. No, jokainen puntaroi tuon asian ihan issekseen, veikkaan, että aika moni tekee niinkuin sinä ja minä, pistää hevosen multiin ja muistokiven päälle.

    Peppone, kiitoskiitos ja vilpittömästi toivon sinullekin hitusen rauhallisempaa tahtia :D
    Sen minä vaan sanon, että minulta tulee jatkossa olemaan vähintään 50 % koiraporukasta hukassa. Juuttaat ovat niin maastonvärisiä, vuoronperään.

    Savu, ihan positiivista kehitystä tuo Kausalan kyläteurastamo. Meidänkin maakunnassa on kuulema yksi, hevosiakin ottava pikkuteurastamo. Lainsäätäjille toivoisin joskus rahtusen käytännönjärkeä ja vaikkapa tutustumista ihan oikeaan arkielämään. Sieltä virastoista käsin on varmaan tosi vaikea tajuta minkälaisten pulmien kanssa eri kansanosat painiskelevat.

    Tuli sisäinen pakko päästä juoksulle. Pidin eilen liikuntavapaan ja kyllä otti koville. Tänään oli pientä alkujäykkyyttä mutta kyllä kipaisin kunnon lenkin. Vähän meinasivat adidaksen pohjat lipsua liukkailla mutta pysyin pystyssä ja kykenin etenemään.
    Nyt taitaa olla aika tasarahatapaus, valmis vaateriin.

    VastaaPoista
  5. Vieläkin on lumet maassa! Kivakiva. Taivas on kyllä sen näköinen, että sieltä voi tulla alas ihan mitä vaan. Onneksi Sandy-myrskyllä on pitkä matka tänne, hurjaa on meno New Yorkin suunnalla.

    Mitenköhän amerikkalaisten vaalien nyt käy? Eikös heillä ole suunnilleen aataminaikaiset äänestyssysteemit ja jos on sähköt poispoikki niin eihän siellä pelitä mikään.

    VastaaPoista
  6. Kaupunkilaiskakarat, kettutytöt summuut, kattoo et kamalaa, elikot lumessa. Saahan ne olla ulkona ihan niin kauan ku lystää, kyl ne elikot sisää menee ku kylmä tulee.

    Tota hevosenlihajuttuu en kans ymmärrä. Hevosenliha on hemmetin hyvää, miks sitä ei saada markkinoille. Vaikka sitte makkarana, mut ois se lihanaki mukavaa saaha. Ihan oikeeta lähiruokaa on se, kun syö omat elukat. Teurastamisen oppii tosinopeesti ja kun sen on kerran tehny, ni joko sitä jatkaa tai ei kykene jatkaa.

    Elukanpaska, siis jos multa kysyttäs, ni enssijasesti suoraa lannotteeks tai sitte kuivana polttoon. Mikä hemmetin ongelmajäte se on? Paskoohan luonnonelukatki ihan mihkä vaa. Oisko suurin syy siinä ettei sitä lannotteena käytetä, se haju. Mielestäin ainoo paska mikä haisee pahalle, on sian paska. Muut tuoksuu.

    VastaaPoista
  7. Pappa, totta turiset. Mutta totuus on tässä eläinhommassa tarua ihmeellisempää. En tiedä millä päällä päättäjä on ajatellut kun tämmöiset hienot, ilmeisesti hyväätarkoittavat, lait ja määräykset on tehty. Hevosenpaskalla ei saa lämpökattilaansa lämmittää ja hevosenliha on hygieniariski tai jotain. Tilateurastuksetkin on vähän niin ja näin.

    Siinä ilmeisesti joku taho jää ilman tuloja jos ihminen pyrkii omavaraisuuteen ja sehän on silloin huutavan suuri synti ja vääryys.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!