keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Ohhoh sanoi lääkäri


Ja välittömästi tuli elävä muisto mieleen Titan spontaanista kommentista :-)

Kävin Piäterveysasemalla näyttämässä selkärankaani (mulla kivusta päätellen on sitä selkärankaa) ja huomenna pääsen säteilyyn.  Sitten katsotaan miten jatketaan. Sain (sanelusta) kuulla olevani lievästi ylipainoinen perusterve nainen.

Sieluun sattui... ja tänään vedän spinningissä vähän vielä vastusruuvia kireämmälle!

Voi mitä mutinaa Toveri Lääkäri pitikään.... henkeä pidätellen (vatsa sisään vieraitten miesten edessä nääs) odotin, milloin kaivaa kamerapuhelimen esiin ja räps, pääsen friikkisirkukseen opetusaineistoksi.

Titalle tiedoksi, joku akillesvastus mulla puuttui kokonaan, muut olivat vaihdellen plusplus tai miinusmiinus. Onneksi ei koputellut päälakeen, errorerror.

Kahtellaan, maanantaina on puhelinkonsultaation aika ja kummoinenkaan päättelytaidon mestari ei tarvitse olla kun voi kertoa, että jatkoa seuraa.




Vanhemmalla perilliselläkin oli samaiselle maalaislääkärille tapaamisaika. Tasaisen rytmikäs ja siisti soundi oli neidin pumppuhuoneessa. Ei vihellystä, ei sivuääniä ei mitään. Huoh. Helpotti. Taas yksi syy vähemmän valvomiseen.

Syksyisellä sairaalakeikallahan pumppu säkätti omiaan mutta todennäköisin syy oli lapsosta riivannut enterorokko. Säikäyttihän se, paljonkin. Tämä oli nyt tämän puitteilta viimeinen kontrollikäynti ja pentukulta jatkakoon ihan normaalisti elämäänsä. Luojalle kiitos ja pirulle pitkä pska!



Muuta mainittavaa ei oikeastaan ole sitten torpan kuvioihin mahtunutkaan. Alkuviikko lipsahti puolihuolimattomasti ihan näpistä. Lunta satoi tänään aamupäivän aikana reilut 5 cm lisää, kissankusi haisee etuportailla ja kevättä on ilmassa. Ei sitä vielä haista (paitsi kissankusemat) mutta aavistaa voi.

Nuorempi perillinen kolhi eilen itseluottamustaan. Häpeäkseen neidin piti tunnustaa saaneensa opelta huolimattomuusrastin. Pieni kurjaparka nyyhkytti peittonsa alla ja itki aivan lohduttomasti. Pettymys on aina paha paikka. Vallankin kun itseensä joutuu pettymään. Ja vielä tunnustamaan asian niin itselleen kuin vanhemmille. Voi kun lapsi olisi äitiään viisaampi ja osaisi antaa anteeksi, itselleen.

Pieniin periaatteellisiin voittoihin ilolla kirjataan, Iso-J valitsi tänään Pesoliton huoltopäivän ajaksi Subarun. Tunnusti käyneensä törkkimässä osuuskaupan parkkialueella pientä pesään ja kivaakin oli ollut. Tuommoista parkkipaikkavehtaamista minä ilolla tervehdin ;-) Peukuttaisin jos olisi se fabon tykkäyspeukku.

Nyt se tulee, nyt se kävelee...

Heh, kyllä se siitä. Kypsytellään vielä vähän aikaa ja sitten: tättärää, on aika nakata pirkkavolvon nycklat Pielisjokeen ja ulisuttaa tuplaputkista uuden auton usvat pois. Näin se menee, kuomaseni. Näin se vain väistämättä menee :-)

Kärsivällisyys on aivan kelvollinen hyve. Olen oppinut kärsivällisyyden ilot, vihdoin. Mitä tahansa, minkä oikeaksi ja oikeutetuksi tietää, kannattaa odottaa. Asioiden tapahtumista ei aina ole viisasta runtata pakolla eteenpäin.

Ei väkisin, ei väsyttämällä vaan hitaasti hivuttamalla.

Joskus tarvitaan mielipidemuokkausta (salavihkaa ja viekkaasti), joskus naisellisia näppäriä niksejä ja joskus vain aikaa.  Toki suoraakin toimintaa (joskus poikkeustilanteissa) mutta yleensä siitä jää halju maku. Voitto ei tunnu niin makealta.

Mutta ajopuu kopsahtaa oikeaan rannankohtaan aina! Vanha kunnon ajopuuteoriani on pettämätön. Asiat menee just niinkuin niiden kuuluukin mennä. Aikanaan ja ajallaan.

Yks-kaks-loikka ja HEPULIHYPPY!!

Näitä tämmöisiä ihmetellessä, rentoa keskiviikkoa kaikille, missä sitten koikkelehditkin.
Minä pistän kohta läppäimen kannet kiinni, pakkaan kamppeeni ja hinaan lievästi ylipainoisen ruhoni daijupyörän rattiin. Ja varaan seuraavat ajotunnit.

Notta tälleensä. Mie lähen kans, loikalla!


Peeäss: viimeinen kuva omistettu erityisesti Nemille. Terrierin tarmolla pääsee pitkälle!

22 kommenttia:

  1. Ihanaa Hirnakka, kiitos kuvasta! Tänään jos milloin teema *terrierin tarmolla pääsee pitkälle* tulee enemmän kuin tarpeeseen...Training camp on mielenkiintoinen paikka, täällä ikäänkuin irtautuu arjesta ja on oman arkensa ja elämänsä ulkopuolella. Antoisinta on kuunnella muita ja saada uusia näkökulmia siihen omaan tekemiseen. Teimme palapeliä puhumatta sekalaisista paloista ja kaikkien piti päätyä samaan kuvioon. Nemppa naisen logiikalla kilpailuhenkisesti väkersi oman neliönsä ja pohti sitten ihan muuta esim kahvia ja oli sitten itse asiassa kaikkien muiden tien tukkeena...iltapäivällä treenattiin aktiivista kuuntelua ja se oli ihan huippua. p.s Terierin kuvan haluan mahdollisimman pian kotitoimistoon muistutukseksi sisusta, uteliaisuudesta, sitkeydestä ja elämänilosta ja ystävistä siellä Torpalla niin neli- kuin kaksijalkaisista, joiden kanssa aina voi ratkoa pulmia, parantaa maailmaa, nauraa ja itkeäkin kun tarve vaatii.

    VastaaPoista
  2. ...ja minä näin tänään sovituskopissa keskivartalopullean keski-ikäisen, rupsahtaneen naisen. Ei ole helppoa elämä... ei ole!

    Pyydä magneettikuvat selästäsi, ne kertoo paaaljon enemmän kuin rtg-kuvat. Ja sinne samaan osoitteeseen kuin mitä Iso-J:lle suositeltiin. Koitan ens kesänä päästä käymään. Edes puutarhakonsulttina :D

    VastaaPoista
  3. Se akillesheijasteen puute muuten ei välttämättä tarkoita mitään muuta, kuin että napauttaja ei tiedä sinun bodystä juuri oikeaa kohtaa. Minulla ei oikea jalka heilahda vasaran napautuksella polveen edes joka viidennellä lääkärillä... ja se on se helpoin. Että siihen kahtoen... magneettikuviin pyytäös hän. Määrätietoisesti. Rtg-kuvat näyttävät luiset rakenteet, muttta sun iässäs merkittävämpiä on pehmyskudokset. Ne näkyy vain magneettikuvissa. Pistä vaikka privana lääkäreiden tulkinnat...?

    VastaaPoista
  4. Huomenta! Uni oli syvää ja hyvää. Hädintuskin jaksoin saunamärän kuontaloni letittää kun jo makasin ns. taju kankaalla. Aamuun asti nukuin. Ihan ite.

    Nassekin näyttää alistuneen uuteen koirakuriin ja menee jo ihan vapaaehtoisesti omaan petiinsä. Parina yönä mökötti ja nukkui paljaalla lattialla petinsä vieressä. Ja sinnillä yritti pitää kiinni entisistä fasiliteeteistaan, terrierin tarmolla kipesi sänkyyn aina uudelleen.

    Tita, kyllä minä informoin :-) Kunhan nyt ensin räpsäistään röntgenillä, seuraava askel lienee magneettikuvaus. Ja minä niin inhoan sitä kapeassa putkessa makoilua. Tulee ahtaan paikan kammo ja ahistus.

    Nemille mukavaa training camp -jaksoa. Avartavia kokemuksia ja mielen tyyneyttä ;-)

    Ihana rauhallinen aamuhetki. Iso-J on jo reissullaan, perilliset koulussa ja koirakin aamukävelyllä Äitikullan kirittäjänä. Tuoretta kahvia ja hetki luvallista vötkyilyä. Luntakaan ei sada (vielä). Mikäs tässä ollessa.

    Hauskaa päivää kaikille teille.

    VastaaPoista
  5. MITÄ ihmettä sä Tita sovituskopissa teit ???

    Sellaiseen skååppiin ei näillä ikävuosilla ja kiloilla ole enää asiaa ; )

    Tulee elävästi mieleen parin vuoden takainen kokemus Hjirnakan ex-työpaikassa.

    Sinertävä loisteputkivalo yhdistettynä vaateparren alta paljastuneeseen valkoiseen keskivartalolöllykkään EI ollut kaunista katseltavaa.

    Eli mitä tästä opimme:

    Osta vaatteet randomina sovittamatta : ))

    VastaaPoista
  6. Nita - kävin katsomassa karua totuutta silmiin ja hakemassa riivattua motivatiota tehdä asialle jotain. Voisihan vaikka totutella siihen, että vaatenumero on nykyään 38. Ja heivata kaikki 36 vaatteet kaapista pois.

    Tänään mennään kumartelemaan läskien yli, eli joogaan. Menishän sitä otsa polviin, jos ei maha hyllyis tiellä...

    Mä angstaan vieläkin eilistä peilikuvaani. Se kun ei taida olla sen kummempi tänäänkään...

    VastaaPoista
  7. Näyttäkää minulle nainen joka ei saa primitiivireaktiota sovituskopissa niin minä näytän teille naisen jolla on ne kuuluisat lehmän hermot.

    Viimeksi muistan hymyilleeni sovituskopissa kun tälläsin äitysfarkkuja jalkaani. Oli niin söpö vauvakupu. Sen jälkeen ei ole kupu ilahduttanut.

    Muistanpa kun kerran Paplu-lukijan kanssa oltiin jossakussa Espoon butiikissa ja meitsi mahtui joihinkin käsittämättömän pieniin farkkuihin. Oliskohan ollut heti seuraavalla viikolla kun sain lukea kokomerkintöjen muuttuneen, entinen 36 vastaa nykyään 38:a tai jotain semmoista. Eniweis, laajensivat kokoja.

    Olipa vaatekoko nolla tai ällä, millään muullahan ei lopulta ole väliä kuin ihmisellä itsellään. Tärkeintä ei ole tavara vaan mieli iloinen ja avara ;-)

    Iloinen veronmaksaja lunasti taas paikkansa yhteiskunnan uskollisena tukipilarina. Käyttäkööt roposeni viisaasti kun verotililtä raapaisevat kymmenykseni hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

    Ja taas mennään, moi!

    VastaaPoista
  8. No niin - on taas keho vetristetty ja kalorihukkaa peläten kotimatka tehtiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Varikkopaikkana oli uusi kiinalainen ravintola. Annokset oli kooltaan huget ja maku erinomainen. Hyvät pisteet tuli myös asiakaspalvelusta. Näin ollen Yksi hyvä teko kuitattiin heti perään kunnon synnillä. Näin maailma pysyy tiukasti tasapainossa. Eiks?

    VastaaPoista
  9. Nita, ne valot muuten olivat jonkun ilkiön suunnittelemat ja suuntaamat. Aivan kaameat *puistatus*
    Kävin muuten kuikkimassa valokuvia, hieno hyppelihiiri pellavapää. Ihan kuin Vaahteramäen Eemeli ;-)

    Tita osaa ottaa asiat asioina! Loistava veto tuo kiinalaiskippolan kautta kurvaaminen. Tasapaino taattu!

    Itse olen hikiliikuntapäivinä hakenut myöhäiseksi lounaaksi kebapin SALAATILLA. Voipi kermaperunat ja ranskalaiset palautua ns. ylämummon kautta treenisalin parketille jos niitä vetäisi ennen treeniä. Sen jälkeen en todellakaan pysty muuhun kuin ryystämään toisenkin leilin gatoradelitkua. Syömistä voi kuvitellakaan. Vasta nukkumaan mennessä pötsi vinkaisee nälkäänsä. Törkeetä! Mutta onneksi yleensä olen niin puhki, että nukun ns. koomaa enkä mieti nälkää.

    Lunta tai jotain tuiskuttaa torpan ikkunoiden takana, aamulla voi olla omat haasteensa tiellepääsyn suhteen. Kunhan nyt ensin pääsisi torpan ovista ulos. Taitaa kinostaa portaatkin tukkoon. Hullu talvi.

    VastaaPoista
  10. Ne en minä koko päivänä ollut mitään syönytkään vielä. Kehon kiusaamiseen ei vain voi mennä kupu täynnä, ja viimeiset puolituntia sitä tekee muiden mukana samalla kiivaaseti miettien, että mihinkä mennään syömään... mitäpä muutakaan enää tässä iässä ajattelis kuin ruokaa???

    VastaaPoista
  11. Tita, tälle nauroin ääneen:

    "... mitäpä muutakaan enää tässä iässä ajattelis kuin ruokaa???"

    Kuoma, kuoma, pystyn jakamaan tuskasi! Niin se vain menee. :-D

    VastaaPoista
  12. Ei sentään tuskaa - karu totuus vain :D
    No kesällä minä ajattelen kyllä aika kiivaasti puutarhaa, jolloin ruoka jää huomattavan vähälle mielenkiinnolle. Silloin lähtee aina kilot. Mutta talvella parsitaan tilannetta.

    Hivenen nostalgisia ajatuksia tänään. Tasan 13 vuotta sitten mulla oli tuore nyytti sylissä. Vuodet vierivät vauhdilla...

    Kahvia kitusiin - tänään on kaikenlaista puuhaa ja moottori ei vielä oikein ole käynnissä.

    VastaaPoista
  13. Nyt on pakko tunnustaa että miehen vaihdon myötä olen taas muistanut mitä kaikkea kivaa sängyssä voi tehdä, muutakin kuin nukkua ja kattoa telkkaria :D
    Tyrnimehu kuuri aloitettu ja liekö kuvittelua mutta ihan kuin oisin jo hiukan pirteämpi. Ja kun vielä valoa kohti mennään niin kyllä tää tästä taas suttaantuu.
    Miehelle tarjottiin töitä Ilomantsista! Paikka olis koulutusta vastaava ja varmaan mielenkiintoinen mutta muutto ei oikein miellytä ja minä sieltä tuskin töitä saisin.
    Ja lumesta en halua puhua enää yhtään, hemmetti!!!
    Hauskaa viikonlopopua kaikille! Tää menis vaik syömään.

    VastaaPoista
  14. Hahaaa! Savulla nuoruusvuodet senkus jatkuu :-D Go girl go!
    En minäkään oikein usko, että mantsinkylällä töitä on muualla kuin siellä kaivoksella. Ja rouvanpäivät käyvät taatusti pitkäveteisiksi. Ellet nyt sitten ole hillittömän innostunut liittymään Ääsmarketin hedelmäpelijengiin ;-)

    Titan esikoiselle oikein paljon onnitteluja, kuulenko jo Teinikeijun siipien läpsytyksen?

    Tämä keiju läpsäyttää nyt läppärin kannet vaakaan ja karauttaa vapaalle. Koko viikonloppu sitä tavoiteltua omaa aikaa! Wheeeeee!

    VastaaPoista
  15. Sain kuuman vihjeen paikkakunnan parhaasta iltapukuja myyvästä mestasta. Rohkeasti menin sinne ja palasin ulos design-iltapuku liitännäisosineen kassissa. Myönnetään, ne 10-15 vuotta sitten ostetut iltapukuvermeet ovat jo liian moneen kertaan nähtyjä ja pahasti out-of-date. Niin kuin kyllä minäkin...

    Mutta huomenna koitan kompuroimatta purjehtia tyylikkäänä (no vaatteiden puolesta kyllä, muuten sitten ei...) juhlallisille 75-vuotissynttäreille paikkakunnan parahaaseen ravintolaan.

    Sen sanon vain, että on miehillä helppoa. Musta puku käy tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Epistä. Eikä haittaa, vaikka puku on 10 vuotta vanha, jos vain mitoiltaan siihen sopii. Epistä sekin.

    Nyt tarvitaan tukikahvit. Koitan aktiivisesti olla ajattelematta mitä juuri maksoin yhdestä ainoasta kläningistä.

    VastaaPoista
  16. Jättiköhän Hirnakka meidät nyt ihan oman onnemme nojaan koko viikonlopuksi?

    Termi "teinikeiju" on ihan outo. Meillä on alkanut vierailemaan huumorintajuton, tosikko, nokkaantuva ja pikkumainen teinipiru. Onneksi talossa ei ole ovia, joita pystyis paikuttamaan. Varmaan sekin aiheuttaa turhautumista... Lisäksi epäilen homman menevän ns. persemäkeä pari seuraavaa vuotta. Tai ainakin raikasta vuoristorataa.

    Toisaalta tämä varhaisteini sai 13 täytettyään nyt oman naamakirjan. Ihan kaikilla muilla on jo. Tosin siinä on ikärajana 13... ja minä nihilistinä pidin kiinni siitä. Ynnä luennoin tehokkaasti mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Esikoinen katsoi minua pää kallellaan ja tuumasi luennon jälkeen, että äiti hei... luuleksää mua ihan palikaksi? Kyllä - luulen... ajattelin vain, mutta pidin naamani kiinni.

    Mulla ei ole naamakirjaa, eikä taida tullakaan. Ainoa puute tässä on Nitan varsan kuvien puute. Mutta Nita onneksi valistaa minua sähköpostin kautta. Varsat on niiiiiiiin järkyn suloisia! Lohdutan itseäni lievän vahingoniloisena siitä, että Nitalla on pian teinihevonen. Täynnä angstia ja rajojen mittaamishalua... :D :D :D Just kun Nita itse pääsi jälkikasvun osalta ns. tyynemmille vesille... :D

    Elämässä on olemassa jokin tietty vakio. Parempi siis hankkia haasteita eri sektoreilla. Jos ei hanki, niin sitten jää liian paljon aikaa ja energiaa vaikka pohtia omaa parisuhdetta. Sitä siis kannattaa välttää!

    VastaaPoista
  17. Lääh lääh, ryntään paikalle....
    Ei, en minä koko viikonlopuksi katoa. Pitää vain hoitaa kotiarki viikonloppusäädöille jotta voi sitten laiskana renttuilla.

    Pikainen kauppakierros tänään takaa leppoisan lauantain.
    Marsupojat saivat järistyttävän kokoisen ökyhäkin ja Nasse shoppasi superfyndinä jymysäkin Eagleraksuja (15 kg) puoleenhitaan.

    TIta, nyt on pakko pyytää klassikko: KUVIA! Etenkin siitä klänningistä. Tällää kamera Maestrolle ja käskytä räiskimään.

    Teinikeijun sivupersoona on Finnikeiju joka onkin perin ärsyttävä mustapäinen hyypiö. Oikea "emo". Tympeä ja äksy. Se kumpi kulloinkin pääsee niskan päälle, on täysin tuurista kiinni.
    Kuulema.

    Arvatkaapa minne minä valmistelen pakopaikkaa kun Teinikeiju liihottaa torpalle ja oletettavasti jää pesimään? No talliinpa hyvinkin. Siellä otan matsia jupopäisen varsani kanssa ja annan pentujen nahuta angstiaan tuvassa.

    Palajan myöhemmin, jos suinkin jaksan. Huomenna viimeistään.

    VastaaPoista
  18. Pitipä vielä temmeltää takaisin.
    Olin tänään viestiyhteydessä tammanomistajaan ja hän oli saanut tuta wausan potkun. Suoraan käteen, suoraan ns. puskista eli kohdusta. Semmonen se mun wausa on, täsmäisku! Hit and run ;-)

    Tammamamma viuhtoo kuulema hännällään sen näköisenä, että perillisen sopisi rauhoittaa menoaan ja mulkoilee kylkiinsä lopen kyllästyneen oloisena. Onneksi useimmiten uppoutuu äitiyden onnen kuplaansa eikä piittaa tuon taivaallista vieressä härräävistä vuosikkaista.

    Eihän tässä enää ole kuin....4 kuukautta! Sitten loppuu rento ja mukava elämä. Rahaa saa kantaa repulla rovioon. Oisko hyvä nimi hevoselle The Rovio? Ai joo, se on se pelifirma. No ei sitten. Ihmepoika Ruben tai Ihmelapsi Regina sieltä tulee... ärräpäitä ei säästellä.

    Nyt nippu lehtiä völjyyn ja vällyihin. Marsut kujertavat onnessaan, uusi häkki on niin iso ja ihana! Huomiselle ohjelmoitu vain pelkkää helppoa elämää.

    VastaaPoista
  19. Kana! Ei saa unohtaa kanaa!
    Muistuttakaapas että hiippailen kanalaan kameran kanssa. Musta chabo on levittäytynyt munintapesään niin totisen näköisenä että siellä on kuulkaa haudonta päällä. Pakko yrittää pölliä osa munista pois. Pitäisi vain tietää mitkä munat munittu eilen, mitkä tänään. Jokin toimiva merkkausjuttu olisi syytä kehitellä. Maria Veikontytär, halooo???!

    Tipuvarauksia en ota vastaan, sekarotuisiahan ne ovat jos mitään edes kuoriutuu. Joskus tämän kuun lopulla?

    Nyt hophei ja unten maille.

    VastaaPoista
  20. Muistutus: otapas Canon mukaan kanalaan!

    Ja jos se on ori, niin Rasputin. Sillä nimellä olis meriittiä kerrakseen! Tammasta en osaa sanoa... RiivinRauta? Kuten me muutkin vaihdevuosia lähestyvät pitkään naimisissa olleet?

    VastaaPoista
  21. Tulikohan kaikkien aikojen viestiennätys - tää on 21 viesti?

    Täytekakut täytetty, juhlavermeet silitetty ja kaikki valmista bileputkea varten.

    Tulen juhlien jälkeen katsomaan, onko hautova kana päässyt papparazzin malliksi :D

    VastaaPoista
  22. Tita, enkka tuli! Ja katsos vaan, on siellä jo uusikin postaus. Me ratsattiin se kana.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!