Koiranvirka ja muita luontaisetuja

Supershopperit

Tämäniltainen puhelinterapiaistunto Nemilandiaan avasi hetkittäin silmäni. Mutta kuvakirjasto aikaansaa välittömän ummista silmäsi söpöilyltä ja ajattele järjellä -reaktion.

Torpalla eletään nyt eläinten- ja lasten hillitsemättömiin mittoihin paisuneiden oikeuksien normalisointiviikkoja. Ja aikuisten oikeuksien palautusviikkoja. Teeman nimi on Jokainen nukkukoon omassa vuoteessaan. 

Nasselle ostettiin tänään uusi oma peti. Ja 11-vuotias perillinen pysyköön pedissään iltapususta aamuhaliin. Nyt loppuu se ahtaan paikan kammo johon me Iso-J:n kanssa olemme itseämme varsin ansiokkaasti siedättäneet.

Nassen söpöilyilme

Ei oo pakko jos ei haluu. Ja kun ei haluu. Nimittäin herätä aamuyöllä siihen, että rystyset valkeina roikkuu patjan syrjässä kiinni taistellen oman patjansa hallintaoikeudesta. Silmäpusseihin on stanssattu sängynlaidan puunsyiden kuvio ja siihen lisäksi epänormaalin kierteinen sikiöasento.

Juu-u that´s what I call epäreilu meininki. Päänahkaa kuumottaa tuskanhien lisäksi kerällinen tai kaksi kissankarvakääröjä, perillinen kuumottaa selkää ja koiralimppu kinttuja. Oi tuskatila!!!

Nassen vieroitusharjoitukset

Niin että tänään auton perään viskattiin ökyversio koiranpedistä. Etteikö muka ukkorekun kelpaa köllötellä? Aivan hyytävänkylmin sydämin meinaan heivata karvareuhkan koirineen päivineen lattianpintaan yöksi. Kissoille en ensi yönä voi mitään, karvahattuja á la Pupunaama piisaa näillä selkosilla. Mutta jotain harhautusjuonta aion senkin suunnan osaan punoa jahka ensin elvyn kunnon yöunilla.

Perillinen ei saa synttäriaamiaista vuoteeseen, ellei ole herätysaikaan omassa pedissään. Mikäli meinaa löntystää yöllä meidän budoaariin, velvoittaa se hänet myös premiumluokan aamiaistarjoiluun. Jännityksellä odotan millaiset lattet tenava keittelee... 

Nuo jätkät tyytyvät järsimään poikamiesboksinsa puuosia, eivät pyri sänkyihin. Papanasingot.
Kalle Löfström ei mahtunut kuvaan, veteli sikeitä heinäkasan uumenissa.

Nemi yritti väittää Nassen oikeuksien puolesta, muttei kyllä suostunut toimimaan aitoon Anneli Tempakka -henkeen eläintemme terapeuttinakaan... uhkasin lähettää sekä eturauhasongelmaisen koiran että teiniangstisen Ellin Jyväskylään saamaan lohtua ja ymmärrystä.

Torpan virallisen koiranviranhaltijan viikko on kieltämättä ollut haastava. Ensin tuli viheliäinen eturauhasvaiva ja lääkekuuri. Tai aluksihan oli dieetti. Sitten lääkekuuri ja sen kylkiäisenä relapiimä (koko rekku haisee piimälle, myös päästöt). Sitten vieroitetaan mammasta uuden pedin varjolla ja lauantai-illan kunniaksi pääsi vielä rivakalle remmikävelyllekin. No ei ole helppoa ei.

Mutta positiivisen ajattelun hengessä Nassekin voisi vallan hyvin ottaa niin piimäkuurin kuin dieetinkin luontaisetuina. Työnantajana minun velvollisuuteni on huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Jos se merkitsee kiivasta dieettiä niin se on sitten voi voi.... Onhan toi uusi peti niin tuksua niin tuksua että ei luulisi yhtään irvistelevän ;-)

Eläinrääkkäystä?

Tämän päivän muihin ansioihin voidaan kirjata tutustuminen Itä-Suomen Kouluun, sisätiloihin ja sijaintiin. Vertailun vuoksi annoin perillisen oivaltaa Norssin ainutlaatuisen sijainnin kaupunkimme kartalla. Käsittääkseni oma ansiokas opinahjoni veti pitemmän korren ja ensi viikolla tenava piirtää rastin   hakulomakkeeseen Norssin kohdalle. Äitin tyttö ;-)

Ilokseni havaitsin myös historian siipien havinaa.... venättä opettaa alakoulun puolella sama ihana urhea naisihminen joka yritti sivistää myös allekirjoittanutta joskus vuonna hakku, ennen kaivosta. 

Ihan kävi Kaijaa sääliksi, ei me helppoja oltu.  Enkeleitä ensinkään...

Kaupunkireissulta kotiuduttiin ennätysripeästi ja parissa tunnissa oli kattaus valmiina synttäripartyihin. Sipsejä, vaahtokarkkeja, tikkusuolaisia, limsaa, kakkua (ruma mutta maukas) ja paljon muuta aikuisen linjoille turmiollista. Ipanat sentään kuluttivat syömänsä kalorit Twisterskabassa, meikä senkun rouskuttaa jämiä ja katuu huomenna. Kuulen jo silmäpussien kohinan; ulapalta rantaan, Swoooosh.

Ja nyt olen niin viisas, että lykkään valkokantisen syliystäväni latauspiuhaan ja hiivin häpeissäni yläkertaan. Nassen syyttävän vetistävä bambinkatse vainoaa, Pupunaamat odottavat jännityksellä nukkuuko mamma itse uudessa pedissä vai vetääkö Elli maton kaikkien alta.

Ellihän ei ole vielä oikeastaan herännyt tähän päivään eikä ilmoittanut angstinsa määrää. Paha se on mutta kuinka paha? Elliä nyt eniten vtuttaa aina. Aina.

Huomenna lisää synttäripartya, virallisesti. Siitä on kuulkaa jo 11 vuotta kun vietin unettoman yön (yllätysyllätys) Naistenklinikalla. Kaunis ja hieno sunnuntailapsihan sieltä sitten tuli. Kelpo perillinen.

Aamupäivällä piipahdan tallilla, sitten onkin syytä panostaa sukulaisten kestitykseen. Onneksi ovat helppoja kestittäviä. Kahvia ja makeaa. Ja jotain jossa on lohta.

Palataan jahka elvytään. Tarjoan itselleni nyt jonkinsortin luontaisetuna normaalimiehitetyn parisängyn. Ilman eläimiä. Ilman tenavia. Ihan vaan me, myseld and I. Ja Iso-J jahka joutaa Sons of Anarchy -maratoniltaan. On muuten aivan loistava sarja.