Puppeliparaati ja jotain muuta pientä

Papparatsaaja Iso-J:n yöväijyn tulos

Puppeliparaati on jokaöinen ralli torpanmäellä. Pupunpapanoita ropisee portaille saakka ja aivan härskisti pupunussikat loikkivat tipubaarien liepeillä, kinoksilla ja törkeimmät tirkistelevät ikkunoista sisään. Käpälänjälkiä on kaikkialla. Tämän rimppakintun Iso-J yllätti aivan tuvan ikkunan alta. Eivät ne mokomat korvaansa heilauta vaikka parin metrin päästä tähtäillään. Sisäinen robinhoodini hyrisee tyytyväisenä, vielä minä jousipyssyni viritän!

Eilinen oli rankka päivä. Hyvin rankka. Ja tänään on lihaksilla rankkaa. Mutta hyvä niin. Minulla siis on vielä jossain lihaksisto joka kipeytyy. Jos olisin täyttä talia, en arvatenkaan tuntisi mitään.

Kyllähän vapaaehtoinen fyysinen pinnistely on aina pienoinen voitto omasta laiskuudesta. Joku koiranleuka voisi nyt louskuttaa, että senkus vaan paluumuuttaja pientilallinen ottaa lumikolan näppin ja ryhtyy lykkäämään.

Pyh sanon minä. Iso-J on ominut lumikolan itselleen ja väittää lumitöiden olevan terapiaa. Kun siinä samalla saa raitista ilmaa ja hien pintaan niin antaapa miehen ahertaa. Kun jonkun on ne lumityöt kuitenkin tehtävä. Eilen illalla hän tosin sanoi, että vähempikin lumentulo riittäisi.

Vielä on talvea jäljellä, nythän on kai ns. sydäntalvi? Päivä kyllä pitenee, mutta vasta helmikuun puolella on lupa odottaa sulamispisaroita? Oli miten oli, tätä tämä nyt on ja näillä mennään.

Eilinen oli rankka päivä senkin suhteen, että leegoja piti parsia kasaan. Onneksi nykyisin virkaatekevät hammaslääkärit ovat aika näppäriä jemmailemaan niitä työvälineitään... etteivät ihan paskanjäykkänä kita ammollaan pötköttävän potilaan silmien edessä heristele puuduteruiskuaan. On se vaan aika järeä tykki, eilen kurkkasin. Ja ne piikit ja koukut *brrrh* Mutta leego voi hyvin ja on taas entistä ehompi.

Reuhakkaasti varasin itselleni seuraavankin hoitoajan, niitä kun on täällä landella saatavilla. Ei pelkkää urbaanilegendaa. Suoraan sanoen minulla ei ole aavistustakaan kenelle isojen kaupunkien kunnallinen hammashoito on tarkoitettu? Eivät ainakaan tavalliselle työssäkäyvälle kansanosalle.

Ekan kuvan puppeli on muuten tuolla tuolin kohdalla.
Kyseessä pihataverna aamuauringossa ja vastaistutetut hostat
sun muut hilppeet
jotka nyt ovat metrisen kinoksen alla.

Tänään on työpäivän päätteeksi ohjelmassa ihan vaatimaton kevyt palauttava kävelylenkki ja huomenna sitten takaisin spinningpyörän kyytiin. Minulle sopii tuollainen yksinäinen, omassa kuplassa puurtaminen. Joukon keskellä ja silti aivan yksin.

Sitä minä en kyllä tajua, miten olen joskus voinut pistää itseni niin likoon, että olen maratonaerobiccejä ohjannut? Nykyisin sitä jäätyy täysin jos pitää ventovieraiden edessä suunsa avata. Tätä jouduin eilen miettimään kun isosti arvostamani yrittäjäkouluttaja soitti ja pyysi tunniksi puhumaan yrittäjäkurssilaisille.

Toisaalta olisi ollut hurjan hauskaa ja varmasti avartavaa mennä sinne hölisemään. Mutta valitettavasti aikataulu ei passaa. Toivottavasti joskus tulee uusi tsäänssi ja mahdollisuus mennä julkisesti munaamaan itsensä ;-)

Tinttikuva Katariinalle

Maailmalta kuuluu kummia, pommi-iskuja ja sähkökatkoja. Sitä ei aina tajuakaan miten turvattua elämää saa elää täällä susirajan hämärällä puolen. On oma tupa, puuta poltettavaksi, kaikki valta ja vapaus päättää elämänsä suunnista. Sen mitä ihmispolo nyt yleensä voi päättää. Ainakin voi suunnitella. Se on sitten joku muu taho joka antaa ja ottaa.

Tämmöisiä sekalaisia, väsyneitä ajatuksia tänään. Lienee aivokuorikin maitohapoilla kaikesta funtsaamisesta.