Keskellä viikkoa keskellä talvea

Pupunaamat

Nuoremmalla perillisellä on tapana sanoa, että eläimet tekee söpöjä ilmeitä. Kyllä.
Onko kissannaamaa pehmoisempaa? On, se on Pupunaama! Ja sen ilmeen mestareita ovat Veljekset hulluudessa, Veli Milton ja Veli Winston.

Huomaathan, että Nasse-sedän koulimat kattivelloset lojuvat eteisen matolla vahtikoiran väijypaikassa. Siitä näkee moneen suuntaan. Joskin pahin uhka yritti portaista alas.... seuraava kuva kertoo tilanteen kehittymisestä enemmän.

Mummokissa Justiina oli matkalla alakertaan kun huomasi Kukkaispoikain vartion. Justiina jäi siten katselemaan portaikon ikkunasta pimenevää iltaa ja odottelemaan ilmeisesti myös sitä, että jätkät painuvat vielä pihapartiointiin. Mutta ei, jätkät senkun jäkittivät matolla. Joten mummokissa nukahti portaille. Valitettavasti en saanut kuvaa siitä, kuinka Justiina nyykähti aina alemmas ja tipahti lopulta nenälleen.

Ellihän ei tunnetusti portailla nuoku eikä oikoudu lattiallakaan. Tyyny pitää olla ja mieluummin pehmoinen patja. Vähintään. Justiinakin oli ennen varsinainen primadonna mutta on nykyisin ihan vaan vanha homssuinen höpsö. Takana loistava tulevaisuus.

Keskiviikkoaamu oli hieman ankea, koska nuorimmainen perillinen oksenteli viime yönä ja luonnollisesti jätti koulupäivän väliin. Onneksi meillä on Äitikulta joka kirmaa pihan poikki pieniä potilaita hoitelemaan. Toivottavasti tauti ei ole tarttuvaa laatua, olisi hitusen paljon muutakin hommaa kuin halailla oksuämpäriä.

Yöllä pakkanenkin oli kiristynyt ja tupa jäähtynyt vilpoisiin lukemiin. Nyt mun ennakointini kyllä petti, pakkanen iski ihan takavasemmalta enkä tajunnut panostaa eilen lämmityshommiin. Aina ei voi voittaa ja mitään ei ole hävitty, vielä. Iso-J joutaa halkoja kärräämään minua ennen.. Tämä hinaa bärssen spinningsalille ja kitkuttelee kohti ketterämpää elämää.

Lumisateissa taitaa olla ns. luova tauko? Käsittääkseni tämäkin pakkasjakso päättyy ankaraan pyryyn. Niinhän se aina, purku pakkasen perästä.

Perästä kuuluu myös kanalassa. Nyt ne pienet chabot ja ilmeisesti pari silkkikanaakin ovat alkaneet muninnan. Minipieniä pikkumunasia löytyy pikkuväen pesästä. Hienoja helmiäishohtoisia munauksia. Isommat kanat rykivät munukoita varsin epäsäännölliseen tahtiin. Ilmeisesti useampikin Vanhan Liiton Rouwa laittaa lapun luukulle ja siirtyy eläkkeelle.

Se on kyllä sitten niin, että osa siirtyy taivalliseen kanalaumaan. Väistämättä.
Onneksi Rouwa Browneja on melko vaivattomasti saatavilla. Munivat verrattoman uutterasti ja ovat suoraan sanoen paljon seurallisempia kuin nuo pienet koristekanaset. Hyötykanoja kerrassaan! Sitä paitsi meillä on viriili kukko joka tarvitsee laumansa. Niin kauan kuin Kullervossa kiekua riittää, meillä on oltava isoja kanoja.

Mitään erityisempää torpan rauhaan ei sitten kuulukaan. Oksutaudit tulee ja menee ja elämä jatkuu.
Tämän päivän aikataulutettua ohjelmaa riittää iltamyöhään saakka ja mm. matkahuollon piippaama noutopaketti jää huomisen huoliksi. Kaikkeen ei vaan ehdi. Huomenna lienee lupa odottaa Nemin jalkautuvan Joensuuhun? Teretulemast! Olen varannut iltapäivän vapaaksi joten helistele kun olet maisemissa.

Nyt niitä oikeita töitä... lounaan metsästys lienee akuutein ;-)