Mitäs tekemistä minulla on Kelpo Äidin kanssa?
Ei paljon mittää jos totta puhutaan. Mutta sain viettää usean tunnin kahdenkeskistä aikaa nuorimman perilliseni kanssa. Se tosin edellyttää että pentu kaapataan mukaan kaupunkireissulle.
Syy siihen, että vapaapäivänäni yleensä edes harkitsin kaupunkireissua löytyy kenestäs muusta kuin nuorimmasta perillisestäni. Tuo tarmokas Isänmaan Toivo on päättänyt vaihtaa opinahjonsa pienestä kyläkoulustamme vielä pienempään steineriläiseen kouluun.
Koska
a) tunnen tyttäreni paremmin kuin hyvin
b) kannustan lapsiani kyseenalaistamaan lähestulkoon kaikki näin nyt vaan on tapana toimia -asiat
c) arvostan tenavan omaa tahtoa
ja ennenkaikkea oman uteliaisuuteni takia kurvasimme tänään avointen ovien päivän merkeissä kuikkimaan steineriläistä pedagogiikkaa. Ei hullumpaa, ei todellakaan hullumpaa.
Itsekin olen saanut sanani sanoa opinahjojeni suhteen, joten arvostan valinnanvapautta viimeiseen saakka. Ainoa arveluttava asia on koulumatkan ja koulupäivän pidentyminen. Äkkiä pienen pitääkin olla niin iso...
Asiaa ei tarvitse onneksi päättää aivan heti ja tässä innostuksen huumassa. Ihan tahallani otan nyt aikalisän asian suhteen ja katsotaan sitten keväämmällä vieläkö koulunvaihto kiinnostaa. Toinen mokoma aikoo hakeutua venäjänkieleen painottuneeseen opinahjoon.
Seuraavaksi syvennyimme oikein ajatuksella marsupoikain uuden häkin hankintaan. Kaupungin häkkitarjonta oli nopeasti kartoitettu, neljän kaupan valikoimaa ei kauaa tutki. Enin aika meni lauantaiäreitä liikenteen sarvikuonoja väistellessä.
Jokaisella eläinkauppavisiitillä saimme lisäksi hankittua tuikitarpeellista täydennystä eläinystäviemme ruokavarastoihin. Ja marsut saivat keinulaudan. Ja Elli turkinhoitoaineita!
Sitten kelpo äiti vei lapsensa karkkipäiväostoksille. Se, että samalla pysäköinnillä hoidin tosi monta omaa asiaa, ei vähennä yhdessäolosta mitään. Ja loppuhyväksi haimme lainalapsen kyytiin. Sitten vielä pikapisto marketin nelikymppisten tarjouserien takia ja vihdoin kotiin! Pimeähän se oli kun kurvasin pihatielle mutta tekemättömien asioiden listasta sai ruksata paljon. Se on kyllä ihana tunne!
Ravitsevan tortilla-aterian jälkeen torpasta kuuluu vain tyytyväistä puhinaa, Super Marion huutoja ja kissojen jodlausta. Kohta täräytän pannarin uuniin (sen antilaihisversion) ja saunan tulille.
Äärimmäisen keskiluokkaista ja tolkuttoman keski-ikäistä. Siistiä!
Illan kukkona tepastelkoon herra Vares, leffansa merkeissä. Ja ihan kotisoffalla siis tämäkin elokuvanautinto. Pienet sille kuten Vares itsekin sanoo ;-)
Huominen on velvoitteista vapaa kuten kelpo pyhäpäivän kuuluukin olla.
Perillisillä tosin on ponikerhon kokoontuminen ja taidanpa itsekin viivähtää tallilla tovin jos toisenkin. Kamerankin otan messiin, eihän sitä ikinä tiedä jos jotakuta huvittaisi heittäytyä kuvaukselliseksi.
Torpalla kaikki hyvin ja lumityöt tehty. Traktori viilasi pihan suuret linjat ja Iso-J käytti vapaapäivästään tovin jos toisenkin siihen loppusipistelyyn. Eiköhän sitä jo alkuviikosta taas pääse kolan kahvaan? Taitaa olla uusia sateita jo matkalla. Eipä jää epäselväksi mitä vuodenaikaa eletään.
Jos ja kun tunnistat kuvien hevosia, please, pidetään anonymiteetti niin hevosten kuin kuvauspaikkojenkin suhteen.
Nyt minusta tuntuu siltä, että Kelpo Äiti kulauttaa viininjämät ääntä päin ja siirtyy hellan ääreen, pannarin paikka. Ehdottomasti.
Kukaan ei vain tunnu kaipaavan Kelpo Äitiä.... hmph, tätäkö se lähitulevaisuus on? Saa istua lauantai-iltansa ihan rauhassa, kukaan ei tarvitse minua tänään(kään).
Parempi totutella siihen, että sitä omaa aikaa onkin yllättäen runsaasti. Oivallinen aika hankkia taas hevoseläimiä riesoikseen.
Näillä mennään!
Leppoisaa lauantaita ihan jokaiselle.
Näin se menee Hirnu. Meilläkin vanhempi läksi käsismatsin kautta paariin ja nuorempi yökylään kaverin luo.
VastaaPoistaMutta kuten sanoit-dadaa, lisäriesaa pukkaa- hevoiswaaweli rantautui parahiksi kotiin eilisiltana : )
Ensimmäinen vuorokausi omassa kotona on sujunut pelottavan hyvin. Vähän pikkuinen huuteli mamman perään päivällä, mutta muuten se on viihtynyt VeeÄrrän siipien suojassa todella hyvin.
V-R on loistava setähevonen. Paapoo pientä todella hienosti.
Monsteri on kasvanut noista kesän kuvista melkoisesti, nyt säkä jo 135 cm : )
Voihan vaaveli! Kuvat olis kivoja nähdä, mutta ei aina saa kaikkea - varsinkin kun olen vältellyt naamakirjaa määrätietoisesti.
VastaaPoistaJa meillä ipanat onneksi ja iloksi vielä möykkäävät kotona, mutta tilapäistä - tiedän sen.Silloinkos se on sopiva hetki hankkia lisäriesoja...?
Tänään kävi kipakat kelit, aamulla oli -26,6 onneksi päivän mittaan lauhtuen.
Tita pliide, tee profiili naamikseen. Ihan vaan kuvien katselua varten. Siellä on Monsterille oma kansio ja "pari" kuvaa. Ja päivityksiä tulee. Lupaan sen.
VastaaPoistaTäällä nyt miltei -21 pakkasta.
Oi Onnea Nitalassa!!!
VastaaPoistaPitääpä käväistä lärvärin puolella katsomassa kuvat.
Olen niin tavattoman laiska koko fabon suhteen mutta toisaalta se on oiva keino pitää yhteyttä ympärihajallaan eleleviin ystäviin, tuttuihin ja sukulaisiin.
Tita, luo profiili ihan rohkeasti vaan. Pari kaveripäivitystä ja se on siinä. Ihan jo noiden Nitan kuvien takia ;-)
Meilläkin oli pakkaspäivä, nytkin vielä reilut -16. En tiedä onko lukema nouseva vai laskeva. Kylmä kuitenkin.
Ja vielä, takauma menneisyyteen. Minkkiöljyn katku. Muistin juuri mikä oli kylän kiiltävimmän harmaan hevosen välkeen salaisuus.... ja kalliiksi kävi. Mutta komeasti konkurssiin sanoi täti kun hevosensa minkkiöljyllä suihki kiiltäväksi ;-)
VastaaPoistaKissatkin saivat lauantai-illan huumaa ja aimo töhäykset kiiltoa entuudestaankin kiiltäviin turkkeihinsa. Winston häikäisee, Milton sokaisee ja Elli jaksaa aina vaan ällistyttää ;-)
Nyt sopii herra Vareksen tulla televiissorin kautta kyselemään: Mikä helv.tti teitä turkulaisia oikein vaivaa? *painaa play*
Moido.
Nitalan oripoika on hienoksi ja viksuksi havaittu, järjestin ylimääräistä häiriötä sekä omalla kameratätiolemuksella että PojuPienen kanssa.
VastaaPoistaPakkaslukemat oli sen verran kovia, että koirapulkan ohuet metallisolkiot rikkoitui.Silti, kiitos avusta !!
Seiraavan kerran pulkanpainon suhteen tyydymme husky-valjaisiin. Ei ressata liikaa Pojua, jo uuden varsan tapaaminen taisi olla kova paikka.
Puhumattakaan maman hajuista, se kelju kävi matkalla tutustumassa mastiffi-pentuun ja vaatteet tietty oli täynnä hänen tuoksua.' Olis pitänyt ottaa kuvia, harvoin tuon rodun pentuja tapaa.
Ja kuka ehtii katsoa telkkaria!!!??