Kutakuinkin vuosi sitten, samalla viikolla, auringon säteissä oli jo pieni lupaus tulevasta. Nämä ovat jo kertaalleen blogissa julkaistuja mutta kestävät mielestäni aikaa. Hyvät asiat eivät vanhene.
Tänään taivas oli helmenharmaa, pakkasta ja outoa usvaisuutta.
En minä joutanut taivaita toljailemaan, nukuin autuaasti rokuliin ja aikaa hypätä pyjamasta työkamppeisiin oli ruhtinaallinen vartti. Siinäpä sitten yrität puristella silmäpusseja tiiviimpään kuosiin ja sutia vähän väriä kalvakkaaseen naamaan. Huoh. Kaipaan valohoitoa, nuoruudeneliksiiriä ja kevättä!
Eilinen runsas vesitankkaus hölskyi silmien alla vielä aamullakin. Mutta pirteä olin. Tosi pirteä.
Kyllä tästä vielä ihan hyvä päivä tulee. Nemi on kaupungissa ja työpäiväni päättyy jo iltapäivällä.
Yritin tehdä vähän tulkintoja kirjanpitäjän lähettämistä raporteista. Eihän sitä kai saisi kehua mutta sanonpa kuitenkin. Hyvin näyttää menevän. Tottakai se ottaa päähän maksaa veroja ja vakuutuksia, semminkin kun niiden konkreettisen hyödyn näkemiseen tarvitaan mielikuvitusta. Joskus enemmän, joskus vähemmän.
Mutta näyttää nyt kuitenkin siltä, että uskallan antaa kunnon tunnit kesäkuukausina työntekijälleni ja pitää itse vapaata vähän enemmän. Että niinkus vielä kerran mammalomaa ja hoitovapaata. Tammamamman henkiseksi tueksi :-) Eikä piha kukoista eikä sato tekeenny ilman ahkeria kätösiä.
Kesä on kuitenkin vielä kaukana mutta on lohdullista tietää se olevan jo matkalla. Ja että omaan kesään kuuluu muutakin kuin sisätöitä.
Torpalla eletään talvea, on siinä hyvätkin puolensa. Niinkuin blinit...
Hui hai ja heippa!
Notta kuntokuurin olet aloittanut, hjuva : )
VastaaPoistaMulla viikko armonaikaa, sitten alkaa kolmen kuukauden puristus, 3 x vkossa ohjattua ja vielä omat räpistelyt päälle ?
Sitä piti vaan sanomani, että olen tänään kirjautunut virallisesti vanhusten kaartiin; esikoinen sai vihdoin viimein sen ajokorttinsa.
Heittämällä meni inssi läpi kun vihdoin sai ajotunnit kasaan.
Tuntuu oudolta. Hyvin oudolta.
Ja kakara-hevoinen kasvaa ja voi hyvin. Varsinainen riekkuja.
Aamulla sai kököttää tallissa ekstra-ajan kun mittari näytti -22 ja mun sielu ei sietänyt heittää pikkuista alasti pihamaalle... ; )
Pari tuntia puputtivat heinää ja ennen ysiä saivat sitten mennä raikastumaan. Siitäkin ehtivät olla 12 h ulkona eli eipä hätää. Jotkut eivät kuulemma ulkoile noinkaan paljoa ; )
Vain Nita vanhus... ihan repesin tuota lukiessa! Mutta onnea lapsosen ajokortin johdosta. Onhan sulla fillari - meinaa tuppaa vanhempain autot katoamaan salaperäisesti pihalta tuossa vaiheessa...
VastaaPoistaTänään vietin lyhennetyn työpäivän, koska eilen tein vähintääkin tuplapitkän päivän. Illaksi siiten joogaan vanuttamaan pulskaa bodyä. Täällä näkyy muillakin kevään tuomaa ryhtiliikettä, eli olen kerrankin IN minäkin!
Ja ihanat kuvat - kultaista valoa... siihen olen itsekin niin herkistynyt! Kevättä pukkaa...
Nyt päiväkahvimuki nenän alle ja lukemaan lehtiä hetkiseksi.
Mulla EI ole villaria, flickalla on OMA auto ! Tai auto ja auto. Kulkuneuvo, ajopeli tai jotain.
VastaaPoistaOstettu jo viime vuoden puolella, tänään harmaa hirmu lähti liikenteeseen : )))
Pakko nopsaan käydä sanomassa - ihanat perhoset tossa toisessa kuvassa. Vähän niinkuin keväistä jo. Kiitos :-)
VastaaPoistaHeipatukset vielä....
VastaaPoistaPaljon onnea Danille ajokortin johdosta. Pitäköön pinkistä lisenssistään visusti kiinni! Ja ennenkaikkea, turvallisia ajokilometrejä!
Ööh, tämä päivä oli varsinainen potutus maximus -päivä. Lienevät hermotkin maitohapoilla eilisestä urheilusuorituksesta. Hermo oli pinnassa moneen otteeseen, vasta iltakahvit Nemin seurassa saivat mielen kireät kielet rennommiksi.
Matkahuollossa oli käsittämättömän hervoton säkillinen... kippoja ja kuppeja! Leuka loksahti koko perheeltä kun avasin lähetyksen. Paitsi kissoilta jotka oivalsivat oitis mitä lystäilytsäänssejä isot tukevat kassit tarjoavatkaan.
Että terveisiä vain lähettäjälle hölmistyneiltä.
Nyt on enemmän kuin viisasta arkistoida itsensä vällyjen väliin. Aamu koittaa liian pian enkä todellakaan tahdo tämän aamun kaltaista salamaseeprastarttia päivälleni.
Meneekö Hirnakan kanssa samoin sävelin...? Toinen joogatunti (siis puolitoistatuntinen) on takana ja olo on kuin olis hakattu tai jotain. Olenko tosiaan näin talviterässä? Joogan pitäisi vetristää jäsenet, mutta nää mun jalkani on kuin kaksi koivuhalkoa. Sillä erotuksella että koivuhalkoihin ei tiettävästi satu, jos niitä liikuttaa.
VastaaPoistaNautittava on - koko rahalla. Oh my God - kunto nousee ja tuska vähenee... eikös?
Ällistyttävää kyllä, lihakset ovat ns. palautuneet ja pahin tukko on pois. Sitä se venyttely ja lämpö tekee!
VastaaPoistaNyt on julmettu hässäkkä töissä, ei taida joutaa enempiä näpyttelemään. Aamukahvitkin on vielä paria elvyttävää mukillista lukuunottamatta juomatta. Aika hapoilla tässä taas mennään... vatsahapoilla :-/
Palajan jahka ennätän!
Doddih.
VastaaPoistaPakkosyötän lukijoille tätä samaa, vuodentakaista kuvitusta. Kun se nyt vaan on semmoinen kuuluisa sokean kanan löytämä jyvänen. Valo on kaunis, etenkin tammikuussa less is more. Ja siitä kaikki ilo irti.
Tänään oli niin kaupallinen päivä, että en todellakaan joutanut paria sähköpostiviestiä enempää hoitelemaan sosiaalista elämääni. Paikalliset lukijani näkivät ilmoituksen, se oli kiirepäivän merkki. Onneksi ennätin Nemin kanssa lounasleiville. Oli muuten pikaiset leivät, sentään istualteen syötiin. Koska me ollaan tuolla hässäkällä syöty?? Never?! Ei oteta tavaksi, eihän? Mie niin tykkään pitkistä illallistamme ja etenkin niistä aulabaari-istunnoistamme ;-)
Nyt jo kotona, vihdoin. Kaupasta pari kassillista vaahtokarkkeja, herkkuja ja kakkukoristeita hommattu huomisia kaveribileitä varten. Äitikulta paistoi parit kakkupohjat joten niidenkään parissa ei tarvitse puuhata, jiihaa!
Tänään en enää evääni lotkauta minkään eteen, korkeintaan lirautan lasillisen elvyttäviä flavonoideja. Jos ehdin ennenkuin nukkumatti korjaa kypsän kulkijan...
Erityisen lämpimät paranepian -puhallukset hönkäilen Iisalmen suuntaan. Varsinainen virtuoosi on hän joka palaa tropiikista keuhkokuumeisena. Parane pian ystävä hyvä!
Ja nyt elähtäneenkulahtaneenvirttynyt pienyrittäjä vetää verkkarit karjala-astentoon ja lötkähtää vatsa valtoimenaan soffan syövereihin. Moido!
Onnea sinne päivänsankarille! Vuodet vierivät ja lapset kasvavat. Huokaus sentään... vaikka niinhän siinä pitääkin käydä. Joskus itselle tulee haikea olo, kun katsoo näitä omia teiniytyviä ipanoita.
VastaaPoistaNonih... sen kun tarkistin... :D
VastaaPoistaJoo, täällä ollaan ja hyvin voidaan. Saunalla on nyt elvytystehtävä ja katsotaan mikä on kondis sen jälkeen.
VastaaPoistaOliks kivat bileet? Meillä esikoisen synttärit on ens viikon sunnuntaina. Tarttis tehdä täällä jotain ennen sitä...
VastaaPoistaTämä talon on aivan kamalan hiljainen. Perheen non-stop-chatterbox on kaverin luona yökylässä. En sitten tajunnutkaan kuinka paljon elämää tämä kuopus tuokaan taloon... Korvat soi hiljaisuuttaan. Mitähä se sitten on, kun kummatkin tenavat on maailmalla????!
Hmmmm.... just olin tulossa näpyttämään päiväkirjamerkintää.
VastaaPoistaTita, silloin kun huomaat kärvisteleväsi Maestron kanssa kahdestaan tuvassa, toivon, että olet älynnyt ajossa hommata talliisi täytettä tai koiraosastolle aktiivisia toimijoita ;-) Uskon, että nelijalkainen perheenjäsen lievittää tyhjän pesän syndroomasta elpyvää!
Kumpikaan teistä ei salettiin muista miten kallisarvoisia kahdenkeskiset illat olivat niinä lapsiaktiivivuosina... häh?? Että panosta nyt vaan ihan rohkeasti tulevaisuuteen ;-) Yst. terv. kohtalotoveri
Maestrosta ei kamalasiti kyllä ole viihdettä, joten puhut kalliita sanoja Hirnakka!
VastaaPoistaOtetaan neuvosta vaari. Mitä ikinä se tarkoittaakaan!
Eläimet kun ei ikuna murjota! Samaa ei voi sanoa kaikista muista kanssakulkijoista.
Hei, ei kaikki kaksijalkaisetkaan mökötä! Tikapuut ei murjota. Eivätkä kanat.
VastaaPoistaJa taas annoin ystävälle ajattelemisen aihetta *virn*