Mariseva koira ja kissaa mintulla

Nyt alkavat torpan kirjat olla entisellä mallillaan, ihanasti sekaisin.

Tämmöinen risa viikko on kuitenkin oikein tervetullut tähän Juhlien Jälkeiseen elämään. Arjen käynnistäminen yskii näemmä vuosi vuodelta pahemmin. Huomenna olisi jonkinlainen työpäivä, kenties ja ehkä. Sen näkee.

Senkin näkee, että torpalla rääkätään koiraa oikein ajatuksella. Tähän on syytä nyt vähän taustoittaa.

Nassehan on koira, tyypillinen borderi joka lihoo kun näkee nakkipaketin. No tietynlaista miesten välistä sympatiaa ja lojaliteettia on aina havaittavissa ja etenkin hookoon blöö siivuista heruu usein eikä koirakaveria jätetä, ilman makkaraa varsinkaan.

Mutta tässä viime viikkoina salasyöttö ja yöherkuttelut ovat ilmeisesti lähteneet ns. lapasesta. Koira on pullistunut kuin pallokala. Tänään sitten aamulla tajusin mikä oikeasti mättää. Tiskipöydällä odotti aamulla kippo jossa oli jumaleissön sentään varmaan puoli litraa koiranmuroja. Eaglen parasta premiumpipanaa kippo puolillaan! Siihen vielä NEU:t päälle ja päivän mittaan muutama hyvän koiran sattuma. Ja nuo rottweilerannokset kahdesti päivässä!

Onneksi ehdin paikalle ennen kuin koira sai "aamupalansa" ja tein uuden annostuksen. Tänään sitten koira tillittikin nälkiintyneen näköisenä jalkojuuressani jo viideltä, odotti ihan hädässä ruokaansa ja vatsankurina soitti epätoivoista sinfoniaa taustalla. Kyllä kelpasi annos, ei tarvinnut houkutella syömään.

Viikko, pari MARinaa (Mamman Annostelemaa Ruokaa) ja rekkunenkin on taas piukea lihaskimppu. Eikä mikään HK:n lenkki survottuna prinssinakin kuoreen.

Kyllähän minä ymmärrän, että Iso-J:lle tulee halvemmaksi jakaa makkaransa koiran kanssa. Edellinen koira, iso Airedale Nuppu oli varsin perso oluelle ja muille panimotuotteille. Kuinkahan monta oluttölkkiä Nuppu elämänsä aikana pölli? Vähäsen kun kulmahampaalla metallia väsytti, valui korkista ihanaa mallasjuomaa koiran janoiseen kitaan.

Joskus vähän hävetti se kaljapäissään röyhtäillyt koira...

No mitä ne minttumarinoidut kissat sitten ovat? Veljet hulluudessa tietenkin, Veli Milton ja Veli Winston. Ostettiin eläinkaupasta pikkuinen puteli  catnip-sprayta ja perilliset hieman töhäyttivät kissapojille stimulanttia. Voi jessus mä sanon! Nyt ne hullut hörisee, pörisee ja kurisee. Täynnä veljesrakkautta. Love is in the air...

Ideana oli kokeilla sitä kissanminttuaromia kissojen hylkimiin "vanhoihin" leluhiiriin. Mutta perilliset eivät siis voineet vastustaa kiusausta ja kyllästivät kissat sillä aromilla... ennenkuin minä ehdin sitä kissaakaan sanoa.

Jepjep.

Nyt on syytä poistua kanalaan ja sieltä saunaan. Mieluummin tässä järjestyksessä.

Sitä ennen julkilausun yhden ihan katalan ajatuksen. Kun siellä etelässä nyt on sitä lunta silleen maalaisten mitalla... ja plussakeliä ynnä vesisateita luvassa. Niin että mihin hemmettiin te etelän varikset oikein mahdutte sen kaiken LOSKAN kanssa? Lumi + vesisade = loska, oli ainakin silloin kun minä siellä Espoon tuulisella rannalla asuin.

Tosin voimakkaita tuulia on luvassa myös, etelästä päin. Joten ehkä te onnenpossut selviätte lumihässäkästänne ihan hannuhanhina? Tulee tuuli ja puhaltaa ne teidän lumet ja loskat tänne ylä-Suomeen... No, meille mahtuu ja viimeistään Salpausselkäänhän ne kilpistyvät, ne loskatsunaminne.

Nyt tää heittää vihdoin romurotsin niskaan ja lähtee moikkaamaan helttapäitä. Ja sitten kuuntelen kiuastontun jupinoita.

Letkeää Loppiaista!