sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Koiranvirka ja muita luontaisetuja

Supershopperit

Tämäniltainen puhelinterapiaistunto Nemilandiaan avasi hetkittäin silmäni. Mutta kuvakirjasto aikaansaa välittömän ummista silmäsi söpöilyltä ja ajattele järjellä -reaktion.

Torpalla eletään nyt eläinten- ja lasten hillitsemättömiin mittoihin paisuneiden oikeuksien normalisointiviikkoja. Ja aikuisten oikeuksien palautusviikkoja. Teeman nimi on Jokainen nukkukoon omassa vuoteessaan. 

Nasselle ostettiin tänään uusi oma peti. Ja 11-vuotias perillinen pysyköön pedissään iltapususta aamuhaliin. Nyt loppuu se ahtaan paikan kammo johon me Iso-J:n kanssa olemme itseämme varsin ansiokkaasti siedättäneet.

Nassen söpöilyilme

Ei oo pakko jos ei haluu. Ja kun ei haluu. Nimittäin herätä aamuyöllä siihen, että rystyset valkeina roikkuu patjan syrjässä kiinni taistellen oman patjansa hallintaoikeudesta. Silmäpusseihin on stanssattu sängynlaidan puunsyiden kuvio ja siihen lisäksi epänormaalin kierteinen sikiöasento.

Juu-u that´s what I call epäreilu meininki. Päänahkaa kuumottaa tuskanhien lisäksi kerällinen tai kaksi kissankarvakääröjä, perillinen kuumottaa selkää ja koiralimppu kinttuja. Oi tuskatila!!!

Nassen vieroitusharjoitukset

Niin että tänään auton perään viskattiin ökyversio koiranpedistä. Etteikö muka ukkorekun kelpaa köllötellä? Aivan hyytävänkylmin sydämin meinaan heivata karvareuhkan koirineen päivineen lattianpintaan yöksi. Kissoille en ensi yönä voi mitään, karvahattuja á la Pupunaama piisaa näillä selkosilla. Mutta jotain harhautusjuonta aion senkin suunnan osaan punoa jahka ensin elvyn kunnon yöunilla.

Perillinen ei saa synttäriaamiaista vuoteeseen, ellei ole herätysaikaan omassa pedissään. Mikäli meinaa löntystää yöllä meidän budoaariin, velvoittaa se hänet myös premiumluokan aamiaistarjoiluun. Jännityksellä odotan millaiset lattet tenava keittelee... 


Nuo jätkät tyytyvät järsimään poikamiesboksinsa puuosia, eivät pyri sänkyihin. Papanasingot.
Kalle Löfström ei mahtunut kuvaan, veteli sikeitä heinäkasan uumenissa.

Nemi yritti väittää Nassen oikeuksien puolesta, muttei kyllä suostunut toimimaan aitoon Anneli Tempakka -henkeen eläintemme terapeuttinakaan... uhkasin lähettää sekä eturauhasongelmaisen koiran että teiniangstisen Ellin Jyväskylään saamaan lohtua ja ymmärrystä.

Torpan virallisen koiranviranhaltijan viikko on kieltämättä ollut haastava. Ensin tuli viheliäinen eturauhasvaiva ja lääkekuuri. Tai aluksihan oli dieetti. Sitten lääkekuuri ja sen kylkiäisenä relapiimä (koko rekku haisee piimälle, myös päästöt). Sitten vieroitetaan mammasta uuden pedin varjolla ja lauantai-illan kunniaksi pääsi vielä rivakalle remmikävelyllekin. No ei ole helppoa ei.

Mutta positiivisen ajattelun hengessä Nassekin voisi vallan hyvin ottaa niin piimäkuurin kuin dieetinkin luontaisetuina. Työnantajana minun velvollisuuteni on huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Jos se merkitsee kiivasta dieettiä niin se on sitten voi voi.... Onhan toi uusi peti niin tuksua niin tuksua että ei luulisi yhtään irvistelevän ;-)

Eläinrääkkäystä?

Tämän päivän muihin ansioihin voidaan kirjata tutustuminen Itä-Suomen Kouluun, sisätiloihin ja sijaintiin. Vertailun vuoksi annoin perillisen oivaltaa Norssin ainutlaatuisen sijainnin kaupunkimme kartalla. Käsittääkseni oma ansiokas opinahjoni veti pitemmän korren ja ensi viikolla tenava piirtää rastin   hakulomakkeeseen Norssin kohdalle. Äitin tyttö ;-)

Ilokseni havaitsin myös historian siipien havinaa.... venättä opettaa alakoulun puolella sama ihana urhea naisihminen joka yritti sivistää myös allekirjoittanutta joskus vuonna hakku, ennen kaivosta
Ihan kävi Kaijaa sääliksi, ei me helppoja oltu.  Enkeleitä ensinkään...


Kaupunkireissulta kotiuduttiin ennätysripeästi ja parissa tunnissa oli kattaus valmiina synttäripartyihin. Sipsejä, vaahtokarkkeja, tikkusuolaisia, limsaa, kakkua (ruma mutta maukas) ja paljon muuta aikuisen linjoille turmiollista. Ipanat sentään kuluttivat syömänsä kalorit Twisterskabassa, meikä senkun rouskuttaa jämiä ja katuu huomenna. Kuulen jo silmäpussien kohinan; ulapalta rantaan, Swoooosh.

Ja nyt olen niin viisas, että lykkään valkokantisen syliystäväni latauspiuhaan ja hiivin häpeissäni yläkertaan. Nassen syyttävän vetistävä bambinkatse vainoaa, Pupunaamat odottavat jännityksellä nukkuuko mamma itse uudessa pedissä vai vetääkö Elli maton kaikkien alta.

Ellihän ei ole vielä oikeastaan herännyt tähän päivään eikä ilmoittanut angstinsa määrää. Paha se on mutta kuinka paha? Elliä nyt eniten vtuttaa aina. Aina.

Huomenna lisää synttäripartya, virallisesti. Siitä on kuulkaa jo 11 vuotta kun vietin unettoman yön (yllätysyllätys) Naistenklinikalla. Kaunis ja hieno sunnuntailapsihan sieltä sitten tuli. Kelpo perillinen.
Aamupäivällä piipahdan tallilla, sitten onkin syytä panostaa sukulaisten kestitykseen. Onneksi ovat helppoja kestittäviä. Kahvia ja makeaa. Ja jotain jossa on lohta.

Palataan jahka elvytään. Tarjoan itselleni nyt jonkinsortin luontaisetuna normaalimiehitetyn parisängyn. Ilman eläimiä. Ilman tenavia. Ihan vaan me, myseld and I. Ja Iso-J jahka joutaa Sons of Anarchy -maratoniltaan. On muuten aivan loistava sarja.




15 kommenttia:

  1. Ei pitäisi sanoa, minä tiedän tai tunnen asian!

    Silti, kamppailen saman yöympäristön rauhoittumisongelman kanssa, tiedän siis ongelman, ja tunnen haurastuvissa nivelissäni.

    Vaikka kuu putoaisi pihalleni en kuule sitä, enkä muutaman leivinpellin pudottamista lattialle.

    Mutta yksi Peikon (11v.) hiljainen nyyh, yöllä, oven takana, saa minut virkeäksi kuin tikka. Ja nämä kissanlapset ovat tehneet varmaankin työvuorolistan jonka mukaan käyvät raapimassa Poikasen huoneen ovea, jonne olen tänä talvena itsekkäästi telkeytynyt.

    Ei tästä järjestelystä ole vielä ollut sitä rauhallisen unen takuuta tullut.

    VastaaPoista
  2. Voi pottu, oikolukua vaille valmis tuotokseni katosi jonnekin.... :-(

    Lyhyesti ja tiivistetysti: koira pyrki yöllä neljästi vakipaikalleen jalkopäähän ja neljästi hänet käännytin omaan petiinsä. Pimeässäkin tunsin syyttävän katseen ja alistuneet huokailut lisäsivät piinaa. Mutta kovetin sydämeni ja pysyin lujana.

    Synttärisankarikin oli käynyt sängyssä mutta huomatessaan koiran kyyhöttävän pedissään, oli lapsikin alistunut kohtaloonsa ja löntysti takaisin omaan huoneeseensa. Jotenkin en nyt osaa iloita tästä voitostani.

    Öinen puhuri putsasi taivaan upean sinikseksi ja aurinko helottaa täydellä tarmolla. Linnuista lähtee jo ääntä, sirkutusta ja tilutusta.

    Puhuri oli kinostanut melkoisia lumikielekkeitä ja niitä pitää nyt käsipelillä punnertaa syrjemmäs, ajotie on aika tukossa. Auramiehellä on ilmeisesti sunnuntainuha kun ei ole vielä tohtinut lähteä ajoon.

    Täytyy selvittää suunnitelma b:n varalta saako Partneriin lumipuskulevyä. Ja ostaa oma lumilinko. Sähköä tulee sentään vieläkin töpselistä ja tupa lämpiää. Että siitäkin myräkästä taidettiin selvitä.
    Täällä landella sitä riittää jännitystä elämässä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas päivän nauruista! Pysy vain lujana, jaan täällä kohtaloasi sänkytilan hallinnasta ilman määrätietoista pyrkimystä poiskaan.

    Ja kysy siihen partrneriin eteen laitattavaa lumilinkoa. Sellaisia saa ja hyvä on! Paitsi sitten lisävarusteena kettingit takapyöriin. Välttämättömät (ja kalliit) Se puskulevy on aika turha.

    VastaaPoista
  4. Nemilandiassa on vietetty sunnuntaita tv-urheilun merkeissä, nyt pitäisi suunnata ajatukset uuteen viikkoon ja sen mukanaan tuomiin juttuihin. Nassen vuode näytti kelpo koiran vuoteelta, joten Kumitädinkin näkökulmasta hänen lienee sopivaa viettää retket Höyhensaarille *tuksu-henkisessä* luksusvuoteessa. 11-v:lle onnittelut Nemiltä!

    VastaaPoista
  5. Pistin kuveja fylliin. Kevät on täällä! Aurinkoa ja sinistä taivasta meren rannalla.... Koko viikoksi luvattu vain erittäin mietoa pakkasta. Sopii vallan vimmatusti!

    VastaaPoista
  6. Jeppis jee, se se on nyt tämä tammikuu liikuttavan lähellä päätöstään.
    Juhlakalu on ilmeisen yliväsynyt, ei meinaa millään päästä höyhensaarille. Koira kulkee perässäni ja varmistelee, että nukutaan yhdessä... noh, saman katon alla ainakin.

    Pakkanen yrittää taas kiristää otettaan mutta kyllä, kevättä oli tänään ilmassa. Ihan selvästi.

    Tita, näin kuvat. Hienot!

    VastaaPoista
  7. Maanantaita!
    Takana on niin nihkeästi nukahdeltu yö, ettei äly saati järki riitä mihinkään ylimääräiseen. Hädin tuskin pysyn hereillä, kohta on yritettävä kalibroida kofeiinitasapainoa mutta senkin kanssa tulee vatsan vetokyky vastaan.

    Koira kyllä köllötteli köli pystyssä uudella pedillään (yritti vain kerran sänkyyn) mutta mikälie maailmantuska valvotti ja könysihän sinne sekaan myös se 11-v tirpunenkin. Oi ahtaita aikoja!

    Aamulla "ihasteltiin" lumentulon tiheyttä... jaksaa se sataa. Traktorimies piti eilen rokulia, tuli itse isäntä. Ja teki hyvää työtä, pihalla on taas tilaa kinoksille.

    Kaiken hyvän väsymyksen lisäksi tälle päivälle olisi ajokeikkojakin. Agriin, K-rautaan, verovirastoon... Nyt ei mene vahvasti ei.
    Lisää kahvia masiinaan.

    VastaaPoista
  8. Ja väsytti eli ei, töiden jälkeen kipaisen itsekkäästi kehonhuoltojumpalle. Jos ei sen ja saunan jälkeen tule uni, on jo melkoinen ihme.

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä sinne Pohjois-Karjalaan :)

    Nuo unijärjestelyt ovat itse kussakin taloudessa melko omalaatuisia.

    Meillä nukuttiin aikoinaan kaksi metriä leveässä parisängyssä... siis että mahduttiin kaikki siihen nukkumaan.

    Nykyään piisaa pienempikin. Karvalapsia emme ole koskaan päästäneet meidän sänkyyn yöaikaan.

    Pikkurekku viettää yönsä tyttöjen kanssa, labbis "omalla" sohvallaan olkkarissa ja kissuli milloin missäkin = ulkona tai kodinhoitohuoneessa.

    Itse olen niin tavattoman herkkäuninen, että korvatulpista huolimatta havahdun ripinöihin ja rapinoihin tuon tuosta.

    Eli ei eläimiä makuuhuoneeseen yöllä.

    VastaaPoista
  10. Aj niin Tita; vilkase meiliisi !

    VastaaPoista
  11. Jep Nita, vastausta tulee illan päälle! Testaan vain tätä lähetämistä. Läppäri on vedetty sileäksi ja jokunen salasanamääräkin sen mukana.

    VastaaPoista
  12. Nitalla on postia ja piruusti kiitoksia kuvista! Melkein tunsin hevosen lämpimän tuoksun!
    * nostalgiaa *

    Tämä päivä meni sitten ihan harakoille! Uusi läppäri heittäytyi vallan pimeäksi ja soitto huoltoon toi kyllä apua, mutta myös rutosti töitä. Piti laittaa koko kovalevy sileäksi ja tässä sitä olen asennellut uudestaan ohjelmia ja ennen kaikkea koittanut keksiä kaikki salasanat... Mutta nyt wörkkii!

    Ehkä huomenna parempi päivä ja noi tositteetkin sais kirjanpitäjälle.

    VastaaPoista
  13. No niin - kuittaan kirjanpidon tehdyksi. Ja totean että on ihan turha ruikuttaa sen tekemistä. Tasan tunti kului joulukuun kirjanpidon tekemiseen. Vaivainen tunti.

    Upea kaunis aurinkoinen aamupäivä vaihtui pilviseen iltapäivään juuri ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan. Menen silti ulkoilemaan, mutta kameraa lienee turha ottaa mukan.

    VastaaPoista
  14. Nemppa on training campillä...Hyvinkään Sveitsissä Vierumäen sijaan. Onneksi kuin kuitenkin tulostamani sähköpostin, olisin muuten karauttanut poliisiautolla Vierumäelle. Hyvä päivä kokonaisuutena, mielenkiintoisia juttuja, viestintäni olikin tasapainoisempaa kuin mitä itse tuumin. Hyvä niin, ehkä se on tämän päivän positiivinen juttu! Hugs to Torppa ja rapsutuksia eläinystäville.

    VastaaPoista
  15. Heipatukset Nitallekin! Hyppelihiiren kuvia olisi kiva nähdä mutta millään en jaksaisi faboon vääntyä. Siellä on niin paljon turhaa ja tarpeetonta. Mutta kuvien takia käyn taas lähipäivinä, viimeistään viikonloppuna. Mii promis mii promis...

    Muillekin tiedoksi, fabon kautta mulle EI kannata lähettää mitään tärkeää tai kiireellistä viestiä. Blogiposti toimii kuin junan vessa. Joku tälleen kommenttien kautta tai sitten hirnakka@gmail.com.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com