tiistai 22. tammikuuta 2019

Viimeiset vai ensimmäiset?


Ritarinkukka päkistää viimeisiä nuppujaan auki. Ainakin pari viikkoa saadaan siis nauttia joulun tunnelmasta. Pitäisikö tämä tulkita jo uuden sesongin ensimmäiseksi vai vanhan viimeiseksi?
Kesällä, tarkemmin heinäkuussa, ovat uudet ja upeat jaloritarinkukan sipulit tilattavissa, pitääkin jo nyt laittaa raksi heinäkuun kalenteriin, että muistan silloin paneutua joulukukkiin. Muista sinäkin, www.exoticgarden.fi  Näkyi olevan todella kauniita rylliksiä valikoimassa.

On minulla vielä pinkin princettian jämät ulkoeteisessä, joskin se on ihan liian viileä paikka näillä pakkasilla. Kukkii minkä jaksaa, sisätiloihin en viitsi sitä tuoda koska Felixillä on ihan ihme innostus näihin 'myrkyllisiin' kasveihin. Jauhaa joulutähdet ja etenkin princettiat atomeiksi, samoin on typistänyt hienohelmaakin vaikka sen ei pitäisi kissoille kelvata. No, Felixille kelpaa.

Yksi hyasinttikin vielä yrittää esittää joulukukkaa, taitaa olla tämä yksilö enempi kevään kukkijoita tai sitten jää kokonaan suutariksi. En edes muista minkä värinen sen pitäisi olla, kelmeästä ulkomuodosta päätellen voisi olla valkoinen.

Ulkoeteisessä on muuten nyt niin vilpoisaa, että kannoin Amazoninliljan lämpimän puolelle. Se näytti niin hapanta naamaa, että saas nähdä toipuuko ennalleen ollenkaan. Minun yksilöni on Äitikullan liljavanhuksesta erotettu poikanen, eikä varmasti kuki vielä vuoteen, jos nyt jää ylipäätään henkiin.

Kasvihuonekin on varsinainen jäähuone nyt. Katolta on pudotettu enimmät lumet pois. Ihan vielä sinne ei passaa kiikuttaa mitään elävää, pakkanen on ollut aika julmissa lukemissa ja ilmeisesti on vielä jonkun viikon. Sittenhän se väkisin kääntyy kevääksi ja aurinkoon tulee sulatustehot päälle.

Aion minä kuitenkin keijunmekon siemeniä laittaa muutaman multaan, ties vaikka onnistuisin kasvattamaan niistä jotain.
Niiden kylvön aika alkaisi olla pian. Samalla multiin voisi mennä kyökkichilimme siemeniä, on löytynyt hyvä ja satoisa lajike jota kannattaa vaalia ja kasvatella ensi kesänäkin.

Nimeähän minä en luonnollisesti tiedä enkä muista. Kyökkichili se on ja hyvä semmoinen.


Mitteepä muuta? Pakkanen narisee nurkissa ja lämmitysväijyssä saa olla suunnilleen joka toisena päivänä, niin nytkin. Kaupunkireissun takia lämmityshommiin pääsin vasta myöhään iltapäivällä ja tässä sitä vieläkin vahdataan hiillosta.

Neule etenee, ihmeen joutuisaa kudottavaa onkin. Korkeutta alkaa olla nyt parikymmentä senttiä. Kivaa on se, että tämä neulostyömaa etenee tasaisesti, etu- ja takakappale syntyy samanaikaisesti. Toki neulottava kerros on pitkä kuin nälkävuosi.

Olen kutoessani miettinyt, josko etsisin jotain podcasteja tai mitä ne äänisisällöt nyt ovatkaan nimeltään. En vain oikein tiedä mistä etsisin. Toinen kiinnostava juttu olisivat äänikirjat, aika kalliita ladattavia taitavat olla?

Keskiviikolle on luvassa pitkästä aikaa kaupungilla syyhyämistä ystävän seurassa ja aivan varmasti heilahdetaan jonkun kivan kahvilan ovesta sisään, niitähän tässä kaupungissa riittää. Ei paakelsi syömällä lopu !

Muikean makoisaa ja mukavaa viikon jatkoa sinulle, missä lienetkin !







23 kommenttia:

  1. Kasper pörhentää pakkasella itteään kuin pikkulinnut �� t: täältä lämpimästä napapiirin pohjoiseen puolelta ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jännä ilmiö mutta niin se tosiaan tekee. Tänään on lauha päivä, vain -9°

      Poista
  2. Onnea puseron kutomiseen. Kutominen on koukuttavaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa, kieltämättä odotan aina kotiin pääsyä ja/tai omaa rauhallista kudontahetkeä. Somettelu jää paaaljon vähemmälle. Suunnittelen jo seuraavaa puseroa vaikka ensimmäinenkään ei ole valmiina. Katsotaan sitte kunhan kamppailen kuvion kanssa, vieläkö lisäurakka kiinnostaa :D

      Poista
  3. Oletko törmännyt Versoilevaan (https://www.versoileva.fi/)? Siellä on puutarha- ja viherkasvipodcasteja suomeksi. Pari olen kuunnellut. Äänikirjoja voi saada ladattua ihan ilmaiseksikin tai muutamalla eurolla. En ole niitä kuunnellut, mutta huomasin, kun etsin Islannissa e-kirjoja puhelimelle kun lukeminen loppui kesken. Olen miettinyt, että itsekin voisin kokeilla. Aivan ihania kuvia muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Versoilevaan tutustunut, kiitti vinkistä. Kävin kurkkaamassa jo Elisa kirjan ja siellähän on vaikka mitä, eivätkä nyt niin pahan hintaisia ole, alta kympin per kirja.

      Poista
  4. Hyvä, että mainitsit keijunmekon siemenet. Meinasin sen jo unohtaa. Viime kesänä sain ensimmäisen kerran onnistumaan keijunmekon kasvattamisen siemenistä ja onnistuminen innostaa kokelemaan uudelleen.
    Neulominen/kutominen on koukuttavaa. Isoja neuleita tulee nykyisin vähemmän kudottua, kun niille on niin vähän käyttöä. Sukkia, pipoja ja tumppuja valmistuu sitäkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin ihan muutamalla siemenellä yritellä, tiedä vaikka joku itäisi.

      Ihanan rauhoittavaa neulominen on, juuri passelia hommaa minulle jonka keskittymiskyky ei nyt veny lukemiseen. Siksi ajattelin yhdistää koko höskän, neulomisen, rauhoittumisen ja kuuntelemisen.

      Mulla taas ei taidot riitä mihinkään pieneen ja kauhean tarkkaan neulontaan, kantalappu on kauhistus! Neulon tasaista ja suoraa pintaa ihan ilokseni. Tekisi mieli tehdä noista islantilaislangoista semmoinen superlämmin peitto.

      Poista
  5. Bookbeat.fi, sieltä saa jonkun ilmaisen kokeilujakson muistaakseni.
    Supla.fi, sieltä voi kuunnella ilmaiseksi kaikenlaista hömpänpömppää, kuten vaikka Juha Vuorisen ja Andre Wikströmin V&W-tyyli podcasteja.

    Ja jos ei just ole kuvion kudonta meneillään, niin silloinhan voi tuijottaa töllöäkin. :)

    -S- nyymisti kun ei jaksa kirjautua... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei niin muuten onkin, Bookbeat oli se jonka nimi oli hukassa ! Kiitti muistutuksesta. Pitääkin etsiä myös Juoppikset. Tiedätkö muuten mistä löydän Antti Holman podcastit?

      Meidän telkkahuoneessa on niin viileä, että siellä viihtyy vain viherkasvit. Meinasin puhelimeen ladata jonkun äänikirjan, ehkä Michelle Obaman uusimman, sitten se kulkisi aina mukana. Ja yksi ihan joutava tablettikin taloudesta löytyy, siitä voisikin tehdä äänisisältöläpyskän.

      Poista
    2. Hiiohei, Holma löytyy Radio Playsta. Täytyy vaan etsiä jostain jotkut kuulokkeet, olen meidän perheestä ainoa, joka fanittaa Antti Holmaa. Joten kaikkein rauhallisinta on kun kuuntelee kuulokkeista.

      Poista
  6. Äänikirja on ahkeran emännän pelastus! Hommat hoituu ja mieli on kirjan mukana jossakin kaukana, tulee "luettua" erilaista kuin yleensä ja kaikki uutuudet ovat nopsaan saatavilla, ei tarvitse jonottaa kirjaston kirjoja. Suosittelen, Itse kuuntelen Storyteliä, toimii ja hyvä valikoima.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi hyvästä linkistä ! Mullehan aukeni ihan kokonainen (kirja)taivas, niin paljon kuunneltavia kirjoja. Tulee ihan runsaudenpula.

      Poista
  7. Mie en vielä noihin äänikirjoihin oo syventyny, kirjastosta niitä kai suap lainattuu? Pitäs kokkeilla. Pollet on hyvin asettautunu kuvvaan, ohiajoissa aina vilikuilen näkkyykö niitä, matkoo on tieltä ja aita useeimmiten erottuu. Mukavia neulontahetkiä ja uunii suap lämmitellä. Pakkaslukemat näyttää semmosilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa niitä lainattua kirjastosta, sen verran olen minäkin kehityksen kelkassa pysynyt kyydissä. En todellakaan vaan älynnyt miten valtava tarjonta netissäkin on. Olisihan tuo tietty pitänyt järkeillä.

      Pollet maastoutuvat aika hyvin tähän meidän maisemaan, parhaiten taitaa tiellä näkyä ratsastuskentän aita, hevostarha on siellä takana. Monelle pihaan ajavalle on yllätys, että meillä ylipäätään on hevosia.

      Kissa (Felix tietysti) puri puisten neulepuikkojeni pään mäsäksi, sillä ei paljoa värkkäillä mitään, se on pakko lähtä kaupunkiin uusia hakemaan ja jahka saan puikot vaihdettua, yritän vaikka terottimella tai jollain tasoitella päätä. Ärsyttävä kissa!

      Lämmityshommia ja lumitöitä luvassa!

      Poista
  8. Mie en oo pysynyt kärryillä ollenkaan, vaikka oon miettiny että vois olla kiva kuunnella joskus äänikirjoja. Podcastit on ihan utopiaa vielä.
    On nuo amaryllikset kyllä kauniita, vaikka joulu ois takana (tai edessä) Maljakossa mullaki kestää ties kuin kauan. Punasen sävysen kyllä haluun seuraavan kerran!
    Voi sun Felixiä! Mulla oli vuosikymmeniä sitten saman niminen kissa. Sun pitää hakee pihalta Felixille joku karahka mitä saa pureksia.
    Uunin vieressä se onkin lämmin neuloa. Kunnioitan kyllä villapaidanneulojia, en vaan ite jaksais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, laitat vaan jotkut kuulokkeet kiinni läppäriin/tablettiin ja klikkaat jonkun yllämainituista sivuista auki, esimerkiksi juurikin tuon Radioplayn. Sieltä vaan valitset jonkun mielenkiintoisen ja se on menoa. Yle Areenassakin on varmasti vaikka mitä.

      Amaryllis on ihan huippu leikkokukka, kestää vaikka miten kauan.

      Felix on meidän kissoista ainoa, joka terottaa kynsiään halkokorin klapeihin. Siksi olen ihan varma, että se on juuri keltasilmäinen otus joka kävi nakertamassa neulepuikkojani.

      Ja taas piti lämmittää!

      Poista
  9. Meillä kirjastosta saa lainattua äänikirjoja myös sovelluksen kautta. Toki valikoima on vielä rajallinen, mutta laajenee koko ajan. Itse lainaan paljon e-kirjoja tätä kautta. Menisköhän tää linkki johonkin - itse kirjaudun kirjastokortin numerolla ja salasanalla oman alueen kirjaston kokoelmaan. https://www.ellibslibrary.com/collection

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, minäpä testaan linkkiä ja selvittelen mitä oma kirjasto tarjoaa. Tässähän sivistyy ihan puolivahingossa kun kaikki maailman kirjat ovat saatavilla suoraan kuulokkeisiin :D

      Poista
  10. Mulla tulee ikävät kotihommat tehtyä kun kuuntelen langattomilla kuulokkeilla Areenasta radio-ohjelmia: tietokuunnelmia, vanhoja jännäreitä ja tietenkin Anonyymit kotikiusatut https://areena.yle.fi/1-2143309 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymit oli ihan huippu, harmi kun se loppui. Onneksi saa areenan kautta vielä herkutella Veijon ja Paulin touhuilla. Ja on siellä Areenassa kyllä aivan mahdottoman paljon muutakin kiinnostavaa.

      Poista
  11. Kameran säädöt osui viimein kohilleen hevosia kuvatessa. Tuli niin nostalginen olo Kasperin "pakkaspörröä" katsoessa. Issikat teki kuin talvitintitkin, eli pörröttivät karvan pörhölleen pakkasessa. Ja näyttivät julmetun lihaville :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on katsos se sokean kanasen jyvä.

      Pakkaspörröinen poni on hellyttävä. En ole Kasperia loimittanut kuin pahimmilla syksyn sateilla, näköjään pörhistysrefleksi toimii vaikka onkin varsinainen etelän vetelä koko poni.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com