Lellu on loppumaton ilon lähde, koira joka ei tunne käsitettä 'paha päivä'. Tuossa keskimmäisessä kuvassa on tallentunut hupaisa hetki ravistelurituaalista ja lorppaposki heilahti mainiosti.
Koirapoikien ulkoilut jäivät viikonloppuna vähälle, ihan vaan pikaisia koivennosto- ja kyykkäystäsmäiskuja. Koska pakkanen. Koska kylmä. Lumitöitä tehdessäni ne juoksivat kilpaa rallia pihakäytävien sokkeloissa, Peetu jallittaa Lellua kiitämällä ohjuksena ja siinä vaiheessa kun Lellu miettii minne se meni, Peetu onkin jo toisella kierroksella. Hassut.
Tänään kävi sitten sen verran kamala tilanne, että jatkossa ulkoilevat irti vain takapihalla, valvotusti.
Minä tuuppasin kolaa ja pojat juoksivat ralliaan. Äkkiä kuului Peetun julma vahtihaukku (pienestä koirasta lähtee iso ääni). Se oli minulle varoitus, signaali jota olen pelännyt, ne menee tielle!
Tien toisella puolella on kevyen liikenteen väylä ja siellä kipittää milloin minkäkinlaista väkeä. Nyt oli poikien mielestä niin epäilyttävä tyyppi, että piti hälyyttää Äitikin. Samalla hetkellä kun ehdin talon nurkan takaa näkemään, jätkät olivat aivan ajotien reunassa räkättämässä viattomalle sunnuntaikävelijälle. Ja siitä seuraavassa hetkessä juoksivat tien yli. Onneksi ei tullut autoja juuri silloin. Seuraavassa hetkessä ne olivat tulossa kotiin ja siihen samaan tuli jo autojakin. Onneksi se haukuttu miesparka oli niin noheva, että astui tielle ja sai autot hidastamaan. Yleensä tuossa tiellä rallitellaan ihan surutta, vaikka rajoitus on 70 km/h. Kukaan aja alta satasta, hyvä tie ja loiva kurvi. Meiltä on kolme kissaa osunut paikalle väärään aikaan.
Tilanne oli samassa ohi ja sain pojat taas komennon alle, kotia kohti. Kai minä muistin kiitellä sitä miestä, en tiedä. Koirapoikia sätin koko matkan kotiin asti. Yhtään kuollutta eläinystävää en enää haluaisi kantaa mäkeä ylös, se on raskas nousu silloin. Jatkossa siis tarkempi valvonta.
Viikonloppuna ei onneksi muuten menty riskirajoilla, näillä verenpaineilla ei tarvitsekaan. Pakkanen toki alkaa olla sietokykyni rajoilla ja ehkä jo ylikin, -26° on nyt, sikälimikäli lasin ja hyttysverkon läpi oikein sain tihrustettua.
Tallihommissa pitää olla aina paksuimmat rukkaset ja ainoat oikeat tallikengät ovat lampaankarvavuorelliset nahkatohvelit. Olen tässä vuosien aikana oppinut, että parhaiten kylmää pitää (ainakin minulla) villasukka paljaassa jalassa (ei mitään kamalia sukkahousuja väliin) ja sitten ne lampaankarvatossut. Alkuvuosina minulla oli Uggit ja ne pidinkin puhki. Muutama hokinpolkema viimeisteli niiden tuhon, Ponimiehellä oli tapana tanssia toisen kengillä.
Ilman pipoa en liiku pihalla metriäkään ja päivittäin ihmettelen, miten kummassa olen pärjännyt tähän talveen saakka ilman polvipituista untuvatakkia. Nyt kun tekeillä on ehta islantilaisesta villalangasta kudottu villapaita, uskoisin olevani varautunut jopa siihen, että Suomi voittaa futiksen MM-kisat eli helvetti jäätyy.
Rattoisaa alkavaa viikkoa !
No huh huh! Pelottava tilanne kerrassaan - onneksi kenellekään ei käynyt mitenkään. Toivottavasti jatkossa koiruudet pysyvät pois tieltä ja vaaroista.
VastaaPoistaIson urakan otit, kun heti villapaitaa aloit kutomaan. Siinä saa silmukan jos toisenkin väkästellä, ennen kuin valmista pääsee sovittamaan. Mukavia kutomishetkiä Torpalle - lämmityksen suhteen pääseekin nyt himpan helpommalla. Tosin lumityöt sitten tasoittavat saadun edun...
Kyllä oli kamalat minuutit, onneksi päättyi onnellisesti. Se mies kyllä sai pojilta haukut, toivottavasti minä edes muistin kiittää.
PoistaMukava urakkahan tuo neule on, nyt on runko-osa tehty ja aloitin ensimmäisen hihan. Aivan kaameata on viidellä tikulla sählääminen. Piti viedä koko höskä Äitikullalle selviteltäväksi, sitten se lähtikin ihan hyvin alulle. Ihan muistui mieleen ne koulun nöyryyttävät kutomiskerrat, piti lapasia tehdä ja minä sain aina haukut kässänmaikalta. Rouva Naakka ei pitänyt käsialasta eikä oikeastaan mistään mitä tein.
Minä tykkään ihan hurjasti tuon islantilaisen villalangan pinnasta, elävää ja riittävän ronskia.
Täällä pakkasasteet tipahtivat aamun -30° -lukemista -19°:een. Vaikka lämpeni, pieni tuulenviri teki pakkasesta superpurevan. Lunta on luvassa kuulema, ei olisi väliksi.
Tuo käsialasta nipottaminen on turhaa koulussa, kaikki neuleet tasoittuvat, kun ne kastelee ja pingottaa.
PoistaHieno paita on tulossa.
OP
Mutta vieläkin se käsialasta motkottaminen jatkuu, Perikunnan Nuoremmalla on edelleen kutomistaan lapasista hienoinen trauma. Minusta pääasia, että penskat edes yrittävät.
PoistaTekisi mieli jo pukea päälle, loppuu tämä ainainen palelu!
Sitä oonkin miettiny, miten suat nuo neljalakaset pysymään omassa pihassa. Hyvä kun ei käyny kuinkaan.
VastaaPoistaNeulonta on siulla jo pitkällä, kiva villapaita tulloo kuhan on valamis. Värit miellyttää miunkin silimee.
Nyt miun pittää perruu puhheitan, Uamulla sängyssä valavoin ja mietin noita istutusasioita. Ja mieleen tul viimenen puutarhakauppa reissu. En mie Hurrista ostanu niitä onnenapilan mukuloita, vaan Hamkkijalta. Siinä siemenhyllyjen piässä kassanpuol piässä lattiilla ol laatikot! Miten miulta lie unohtunu koko Hankkijalla käynti ja nyt se sytytti jotta molemmissa myymälöissä kävin. Samat siemenet ol tarjolla kummassakin. Samoilla pihoillahan ne myymälät on!
Hevoset ovat sähkön ja lankkuaidan takana, koirat ja kissat ovatkin ainaisella riskillä. Tai eiväthän meidän kissat edes ulkoile paitsi Oscar satunnaisesti karkaa, kolme hengetöntä on vuosien varrella kannettu kotiin. Edellisiltä asukkailta meni koiraa ja kissaa kun on ihan rallitie tuo meidän kurvi.
PoistaPitääpä Hankkijalla poiketessa katsastaa tarjonta.
Voi että, tulee nostalginen fiilis ajatellessa neulomista, joskus aikaa sitten olen ollut innokas, pitäisiköhän virittää jokin hanke? Täällä Fiskar Torpet- leirillä se ei olisi hullumpaa. Eilen ja tänään uhmasin lunta, eilen ihan hotellipäällikkö vei minut Töölöön mainion Emmin kasvohoitoon, kun takseja ei vain saanut...tänään odotin kovin ystävääni Sufferia yhdistetylle työmatka- ja maailman parannus- sessiolle mutta toisin kävi. Hän potee hotellikuolemaa Pohjois-Suomessa. Minä olin urhea ja könysin lumen keskeltä keskustaan, vein Never Fullin huoltoon, edes laukku matkusti Ranskaan. Tein ihanan alelöydön ja kävin pizzalla. Hotellista pitää vain lähteä ulos ja pois.Vielä pari päivää leiri jatkuu. Täällä on niin hel..tis..lunta että Redsyä ei taida enää löytyä parkkiruudusta. Pidä muuten Pojat tiukassa järjestyksessä, kun kerran raja on rikottu ja käyty katsomassa tietä ja väylää suureen maailmaan, se saattaa kummasti houkuttaa. Hugs from Nemppa <3
VastaaPoistaSiitä vaan kuomaseni neule puikoille ja puikot kilkattamaan. Ei kyllä yhtään käy kateeksi hotellielämä, hyvä vaan kun lumivalleja uhmaten pyrit ulkomaailmaan. Mitäs jos tosiaan laittaisit neuleen tekeille ja vaikka lataisit jonkun äänikirjan?
PoistaPojat on kurissa ja nuhteessa ja lyhyessä liekassa, kirjaimellisesti.