Stand by - tai sitten ei

Talviuntaan nukkuvaa puutarhaa kierrellessä mieleen nousi Perikunnan päiväkodissaan (ihana Leikkis Espoonlahdessa) oppima rallatus, pakkohan se on jakaa täälläkin.

Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu,
kellarin pimeässä nurkassa.
Hiiri se tuli ja puraisi,
pikku lanttu naurista potkaisi. 

Nauris se parkas ja nurkkahan karkas,
porkkana paineli perässä.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti. 

Kaali se suuttui ja punaseksi muuttui,
punajuuri punoitti muuten vaan.
Sipuli se itkeä pillitti,
peruna se sipulia lohdutti. 

Suut meni tukkoon kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti ovesta,
– ”ollaan me kaikki kiltisti”,
vihannekset yhdessä vakuutti.”

Puutarhan stand-by -tila jatkuu vielä tovin. Lumipeite vahvistuu vielä roimasti, minun puolestani tosin jo riittäisi.

Mieli on talvelle uhmakkaasti kieltä näyttänyt ja kääntynyt jo kevääseen ja uuteen kasvukauteen. Ensimmäiset siemenluettelot ovat jo kolahtaneet sähköpostiin ja ensimmäinen tilaus on tekeillä. Ihan vaan klikkailusormeani vetristääkseni olen harjoitusklikkaillut harjoitusostoskoriin harjoitusostokset. Kyllä se ostoslista siitä hioutuu ja jalostuu. Kävin myös ihmettelemässä Rosen Tantaun sivustolla ruusuvalikoimaa. Melkein sekosin. 

Pitää mennä varmaan seisomaan paljain jaloin lumihankeen jotta tämä keväthuuma vielä tovin pysyisi aisoissaan eikä lähtisi heti keulimalla laukalle.

Tammikuun sää on toistaiseksi ollut melkoisen lempeä. Pakkasella on toki oltu, taisi yhtenä päivänä olla nollassa. Hirmuisia tulipalopakkasia ei ole onneksi ollut. Pakkasennätys on hädin tuskin -20°:n kylmemmällä puolella. Ja jos minulta kysytään, enempää pakkasia en kaipaakaan. Talvi talvena, mutta kohtuullisuus kaikessa, kiitos.

Tykkylunta näyttäisi kertyvän vähän kaikkialle. Vielä en ole käynyt kopistelemassa puutarhan herkkiksiltä lumitaakkaa kevyemmäksi ja edellisten kuvien angervot eivät ole milläskään vaikka maata myöten lumilasti heidät pistäisi niiaamaan.

Puiden lumitaakkaa katselen sen sijaan vähän tarkemmin, sähkölinjoille syvään kumartavat tykkylumiset puut tietävät töitä sähköyhtiön korjausporukoille. Nykyisin niillä on sentään mönkkärit ja lumikelkat apunaan, ei tarvitse ihan munaskujaan myöten kahlata hangessa.

Tämä seuraavan kuvan kulkija ei arvatenkaan ole kahlannut mahaansa myöten, aika pitkillä askelilla on mennyt tämä yön hiippari. Ja vaikka Torpan mäeltä kuva onkin, kyseessä ei ole Ottoponi. 

Pistäisin vähäiset roponi herra Hirven puolesta;

Paha mennä tuolta askeleen pohjalta sorkan jälkeä hakemaan todistusaineistoksi,  joten arveluksi jää tällä kertaa.

Hauskaa tässä on se, että jäljet päättyivät suoraan aurattuun pihapolkuun jota kuljetaan päivittäin. Tarina ei kerro mihin suuntaan öinen kulkija on mennyt, ihan on takapihalla kuitenkin käyskennellyt. On tämä villi pohjola, on.

Tuvan puolella eletään rauhaisaa sydäntalven aikaa. Kissoillakaan ei ole isompaa hinkua ulos, Elmolla ei ensinkään. Felix joskus harhautuu oven väärälle puolelle ja aloittaa oitis kauhean paniikkikarjunnan, sisälle on päästävä ja HETI !

Historiaan ovat jääneet ne seikkailujen täyttämät päivät Felixin elämässä jolloin ulkona oli kivaa ja elämä silkkaa seikkailua. Jostain kai tuli vieras kolli joka pätki Felixiä ns. turpasaunassa pataan. Tai sitten se oli keski-ikä joka iski äkisti ja yllättäen.

Toteemieläimellä on jännää, jakkaralla

Lellu sai joululahjaksi trimmauskoneen ja trimmauspöydän. Niinpä looginen jatkumo onkin uusi kampaus ja pesu. Hieman kolhittua spanielin egoa voi pehmenellä aitoon äitinpojan tyyliin omimalla hartiashaalin ja kaivautumalla sen alle.

Seuraava hankinta lienee tehokas kuivatusfööni ja sitten olenkin valmis hankkimaan Lellun kaveriksi puudelin. Peetu kun on niin kovis, että käy kelpo terrierin tyyliin nypittävänä kasvistädillä. Eihän Peetu moisen mameron kanssa jaksa. Muuttaa varmaankin Perikunnan vanhimman mukana heti, kun seuraava opiskelupaikkakunta selviää.

Perikunnan vanhin sai tänään todella mieluisan lahjan. Haettiin joulupukin jälkitoimituksena postikaupalta sekä uudet ratsastushousut että superhienot pitkät villasukat. Ne todeksi teki ihana -S- jolla on todellisena ässänä hihassaan kadehdittava neulomistaito. Hirnakan salongissa kun ei onnistu kaulaliinan kutomista kummempi käsityö -ja sekin kaulaliina muistuttaisi enemmän hirttosilmukkaa -jos edes valmistuisi.

Kelta-musta-punaraidallinen kuosi on ainakin ratsastusväelle tuttu, newmarket -kuosinakin tunnettu enkkuvilttikuosi. Hienosti Ässä toiveet toteutti vaikka tehtävänanto olikin kai aika hatara, pari kuvaa meidän loimista.

Nyt pysyy ainakin yksi napero lämpimänä sekä tallissa että tuvassa. Ja lapasetkin vielä ! Olemme kiitolliset, taitava Ässä.
Päivä pitenee ja askel kevenee, kivaa perjantaita sinulle, missä lienetkin! Pidä ittes lämpimänä.