tiistai 15. tammikuuta 2019

Hiipparin arvoitus

Viime (tai toissa) viikolla ihmettelin tämän jälkivanan jättäjää. Veikkasin hirveä.

Tänään ihan tuossa kulmilla Iso-J:n ja Perikunnan vanhimman silmien edestä tien yli loikki iso ilves. Alta kilometrin päässä suunnilleen viiletti, eihän semmoinen matka ole yön kulkijalle kummoinenkaan taival. Joten täällähän se on myös hiippaillut. Pihasaunan nurkilla luuhannut.

Ja kun oikein asioita räknäilin ja yhdistelin, tajusin myös, ettei rusakon tai jäneksen jälkiä ole näkynyt aikoihin. Reiluun viikkoon suunnilleen.

Lunta on satanut joka yö eikä aamulla tallinpihaltakaan ole löytynyt yhtään jälkeä tai papanoita. Yleensä niitä on paljon, etenkin ponien heinäpaikan kohdalla. Ärsyttävän röyhkeästi ovat lähennelleet köynnösruusuni talvipoteroa ja käyneet kurvailemassa hortensiaistutusten liepeillä.

Nyt yölliset ristihuulten ruokaorgiat ovat loppu, kiitos vaan herra tai rouva ilves. Turha varmaan yrittää bongailla metsäpeurojakaan, eiköhän nuo samaan surmansuuhun ole päätyneet. Tai viisaana väistyneet.

Lunta on kyllä jo tarpeeksi. Peetupoloinen uppoaa päälakea myöten ja Lellukin saa tarpoa ihan kunnolla, mikäli asioilleen erehtyvät aurattujen alueiden ulkopuolelle. Täytyykin yrittää huomenna tähystellä kuinka Kasperponi pärjää. Onhan tuo toistaiseksi joka päivä löytynyt tarhasta heinänvientiaikaan ja iltaisin talliin. Ilmeisesti se tepastelee tyytyväisenä Oton tallaamia polkuja.

Herrasmiesponi Otto, se kulkee tarkasti entisiä reittejään ja äärimmäisen harvoin astuu poluiltaan sivuun tai oikaisee. Muistan mainiosti kuinka Ponimies porhalsi hanki pöllyten siitä mistä sattui lyhyin reitti olemaan.

Kanatarhan talviuni

Lisää lunta on luvassa, torstaille ovat oppineet povailleet ihan hurjaa sadetta ja lumikertymää. Sehän onkin ihan tyypillistä, Iso-J kun lähtee reissuun, putoaa katoilta lumet kulkureiteille ja heti perään sataa sen parikymmentä senttiä lisälunta. Että sinänsä en hirveän yllättyneenä sääennusteita tiiraile.

Hirmuisen innostuneena sen sijaan tiirailen siemenluetteloita ja kuvittelen taas kerran olevani taitavakin siemenkasvattaja. No en ole, mutta onhan se ihana haaveilla.

Viime kesänä kaikki kasvoi niin ylenpalttisesti, että aion minäkin taas taimikasvatusta yrittää. Kasvilavoja en tosin ehkä ihan niin täyteen kylvä, krassia varsinkaan ei ehkä kannata kovin avokätisesti sinne syytää. Tilattuna on myös muutamaa basilikaa ja niiden soisi saavan valoa ja mahtuvan samoihin lavoihin.

Paitsi että ne kanadan tomaatit on pakko saada satoisiksi saakka. Ehkä ihan sovulla kiikutan itäneet taimet Äitikullan hoiviin, ihan niinkuin ennenkin. Jos vaikka jotenkin saisin ne hengissä kitkuteltua, viimeistään halla panee tai kissa syö vihreän kaipuussaan taimenruippanat kitaansa. Turvaan ja asiantuntevaan hoivaan ne kuuluvat.

Vihreän kaipuussa iloitsen tulppaaneista. Niiden aika on juuri nyt. Ja suurten puutarhaunelmien.
Heippa taas seuraavaan kertaan.






8 kommenttia:

  1. Ilvekset lienee lisääntyneet viime vuosina melko paljon. En ole koskaan nähnyt muuta kuin joitakin jälkiä mökkipihassa talvella. Nehän ovat melko arkoja eläimiä. Lunta on tosiaan satanut ja lisää tulee. Tosin iltapäivälehtien sääilmiöitä paisuttelevat lehtiotsikot eivät useinkaan toteudu käytännössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin olen itsekin ymmärtänyt. Viimeksi taisin nähdä ilveksen Ranuan eläinpuistossa joskus 2000 -luvun alkupuolella. Nyt niitä kuulema näkee ihan kotinurkilla. Sama pätee ahmaan. Jota en totisesti toivo kotinurkkia nuohoamaan. Menee ryökäle heittämällä sisään kanalaan ja tappaa ihan huvikseenkin. Lähimmät todennetut ahmahavainnot ovat muutaman kymmenen kilometrin päästä joten on vain ajan kysymys milloin ne vyöryvät tännekin.

      Lööpit paisuttelevat kyllä aina.

      Poista
  2. Vai että ilves 😼, eipä siinä sitten pupusilla paljon mahdollisuuksia ole, kissan paisteiksi ne menevät helpolla. Ilves on todella nopea metsästäjä. Muutamia vuosia sitten meilläkin tässä pihaa kiersi ilves. Kissat olivat aivan paniikissa, eivätkä uskaltaneet (onneksi) ulos mennä juurikaan. Onneksi ilves vaeltaa ruuan perässä, eli kun ristihuulet on syöty, matka jatkuu.

    Lunta on ja paljon, toivottavasti ei tule ihan mahdotonta myrskyä. Lööpit saavat sensaation jo lumisateestakin!

    Siemenluettelot ovat uskomattomia terapialähteitä! Uskon, että vointini on kohentunut suunnattomasti, kun siemenluetteloita olen tutkaillut. Juuri mitään en tarvinnut, mutta arvasin, että ihan kaikkea en tiennytkään mitä tarvitsin ja tilauksia lähti siis Englantiin, Ruotsiin ja kotomaahankin. Turkanen, näin Pinterestissä rakkauskrassini ja pakko sitäkin oli tilata, vinkkina 'Phoenix' Morgan&Thompsonilla - ei kannata katsoa, koukuttaa helposti. Tilasin viisi pussia ahneuksissani. Löysin muutaman (5) ihanaa uutta tomaattiakin Runåbergiltä...ihan mahdotonta. Pyrin kohtuuteen - aina se ei onnistu, mutta terapian, hyödyn ja ilon nimissä tämä kaikki kannattaa.

    Tulppaanit ovat ihania! Niitä pitää nyt ostaa iloksi!

    Mukavaa viikonjatkoa sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ulkoilee vain Oscar joka onneksi pysyy ihan takaoven, riihen ja ulkosaunan muodostamassa kolmiossa.

      Minullekin rapsahti sähköpostiin tilausvahvistuksia semmoisistakin paikoista joista en enää edes muistanut tilanneeni :D Naranjakin on tulossa, kiitos myyntipuheesi.

      Pitääpä käydä tonkimassa Phoenix -krassi....
      Iloa viikkoosi.

      Poista
  3. Ohoo, mikä hurja hiippari! Täällä meillä ei ole ilveksiä näkynyt. Viime yön jälkeen näin vasta ensimmäiset jänön jäljet. Tulppaanikaupoille saatan suunnata minäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kiertelin pihaa minkä umpihankeen astumatta kykenin enkä bongannut yksiäkään jäniksen pomppelehtimisjälkiä, uskomaton teho yhdellä lähiseudun ilveksellä, tuhovoima kerrassaan!

      Tulppaaneja tankkaan minäkin tänään.

      Poista
  4. Vaikeuksii on ilivekselläkin tarpuu lumessa ja se ei syö kun sulloo lihhoo. Kissoja kyttevää! Villen venakko otti tuntumoo iliveksestä ja tikattavana pit käyttee muutama vuos sitten. Söpö se silti on tupsukorva!
    Eilen näin kun hevoset mahhoonsa myöten kahlasivat lumessa ja isän kanssa muisteltiin savotta reissuja hevosella. Toivottavasti ei julumat satteet tänne yllä.
    Tulppaanikimppu pöyvällä piristää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään näkyi ensimmäiset loikkajäljet tallinpihalla, yli viikkoon ! Tuttavan kissa koki inhan kohtalon ilveksen saaliina, tuppo karvoja jäi vain muistuttamaan rakkaasta kaverista.

      Täällä tuli lunta kokonaiset pari senttiä, että se siitä hirmupyrystä :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com