Valo valo valo

Jippii, nyt on kevät !
Ai ei vai. No minulle kevät koitti tänään, kun heräsin aamunokosiltani (tallihommien aikaan on vielä ihan pimeää) kirkkaan räikeään auringonpaisteeseen.

Tinttiherrakin paistatteli salavan oksalla varsin pontevana enkä minä jäänyt tinttiä kummemmaksi. Ma olen aurinkohaukka !

Pakkasta tosin oli roimat -16° joten se vähän keväthuumaani jäähdytteli ja muistutti varsin napakasti, että eletään kuitenkin vasta tammikuun kolmatta päivää ja edessä on vielä pari-kolme talvikuukautta. Valoisan aika on kuitenkin lisääntynyt, tänään vielä 15.30 maissa oli sinisen hämärää, ei sysipimeää niinkuin muutama päivä sitten vielä oli.

Ihan vaan auringosta virkistyneenä kurvasin taas kerran tapettihyllylle ja nappasin mukaan myös pari uutta sävyliuskaa leivinuunin muurin maalausta ajatellen. Näyterullia makuuhuoneen tapetointia varten on vähän enemmän. Aivan valtavan ihania tapettikuoseja olikin tarjolla. Eikä edes tarvinnut alkaa selailemaan painavia tapettikirjoja. Myyjä tosin näytti Harald Glööckler -tapettimallistoa ja mm. tähän minä välittömästi rakastuin:

Oi miksi täällä on niin vähän seiniä ?
Ja mitä tulee leivinuunin uuteen väriin, perjantain päivänvalo näyttäköön onko sävy mulperi vaiko kalla. Vaalea kuitenkin vaan ei vitivalkoinen.

Kuten näistä tämän päivän ponikuvistakin näkee, valo todella yllätti valokuvaajan. Kameran säädöt ovat yleensä tähän vuodenaikaan aivan jotain muuta kuin kirkasta auringonvaloa silmälläpitäen asetellut.

Tämä viikko on vähän sellainen enpä tiiä -viikko. Mitään ei oikein osaa aloittaa ja osittain on vielä vähän joulusäädöillä itsekin. Ei pelkästään kamera. Nyt tosin innostuin taas kerran hellimään remonttihaaveita kun tuo ihanainen valo antaa aivan erityistä energiaa.

Perjantaille on vaihteeksi luvassa lumisadetta. Juuri nyt nurkissa napsuu ennätyskylmä, ainakin -22° on tätä kirjotettaessa ja vielä kylmenee. Yön aikana lauhtuu ja lumipeite paksunee. Minun makuuni lunta olisi jo riittämiin. Tyytyväisenä merkillepanin, että kaikki ruusuistutelmani ovat visusti lumen peitossa, köynnösruusujen alaslaskettu vyyhti suojineen on sekin lumen suojassa.

Rusakon ryökäleet tiivistävät kierroksiaan, nyt niitä loikkajälkiä on ihan liian lähellä pihaa ja istutuksia. Varmisteltiin tässä muutamana päivänä, että puuvartisia on suojattu tolkusti. Tuurenpihlaja sai niskaansa vielä ylimääräisen verkon, samoin Taisto Tammi. Hortensioitakin suojasin yhdellä verkolla.

Eikä tehty turhaa työtä, roistot ovat liikkeellä. Vahingoniloisena bongasin myös ketun ja ilmeisesti supin jäljet risteämässä näitä loikkaheppujen jälkiä.

Tästä sitä kuitenkin vääjäämättä edetään kevättä kohti. Kummasti se aina kohottaa mielialaa kun saa talvella siristellä silmiään auringon mahtivoiman edessä.

Häikäistyneenä kohti viikonloppua !