Kirkastus

Nyt on aikoihin eletty!
Vastahan sitä on kymmenisen vuotta pohdittu Torpan tuvan ison muurin värinvaihtoa. Nyt se sitten on totta ja ensimmäinen maalikerros on kauttaaltaan sudittu. Tekisipä mieleni sanoa, ettei hetkeäkään liian aikaisin. Muutoskuvat tuolla vähän alempana, ensin pakolliset lätinät.

Loppiainenkin tuli ihan sopivasti, kuusi alkoi varistaa ihan urakalla ja niitä pahuksen neulasia oli kutakuinkin kaikkialla --> kissat ja koirat ansiokkaina levittäjinä.

Lauantaina minä pesin muurinkyljet ja -posket oikein antaumuksella. Kieltämättä kävi mielessä pienhiukkaset ja muut ilmanpilaamispäästöt nokista pesurättiä huuhtoessani kerta toisensa jälkeen. Osa nokiliasta tulee tietty kynttilöistä joita Torpalla poltetaan vuoden mittaan useampi kilo. Osa johtuu lämmityksestä ja jokakesäisestä 'savut silmille ja sisätiloihin' -tuprahduksesta. En oikeasti viimeistä ilmiötä käsitä. Uuni ja hormi vetää kuin viimeistä päivää ja silti onnistun säännöllisin väliajoin imaisemaan savut ja tuprut sisälle. Taitohan se on sekin.

Tänään loppiaisena vuoronperään teippasin maalarinteipillä luukkuja, riisuin joulukuusesta about miljoona palloa ja koristetta, pakkasin koristeet asianmukaisesti omiin laatikkoihinsa, könysin lattiatasossa maalaamassa ja sitten sama ralli toisin päin. Välillä piti hätistellä koiria ja muita hännäkkäitä apureita loitommalle.

Peetu muuten löysi takamailta tuhkien tyhjennyspaikan ja nyt on tappijaloissa hentoinen harmaa häivähdys. Pakkohan se on pestä, minun puhtaanvalkoisiin lakanoihini ei tule kyllä itseään kihnuttamaan tuommoisena törkymöykkynä.

No pitäiskö sitten muutama kuva laittaa? No joo...

Silloin vuonna -85 kun Torpalle on tehty massiivinen peruskorjaus, on valittu aikakauden upein ja paras tiili, tumma ja jykevä. No joo, hienohan se on. Muistan kun isävainaakin hartaasti tiiliä kesähuvilallemme valikoi ja sittemmin siemaili konjakkiaan tyytyväisenä upouuden mustan tiilitakkansa edessä... sama juttu varmaan ollut täälläkin silloin aikoinaan.

Nyt vuonna 2019 on tuo tiiliväri tullut minun silmissäni upeutensa voittokulun päähän. Sori faija, sori entinen omistaja, nyt jyllää vaaleus !

Edellisessä kuvassa vasta yksi maalikerros ja uuninluukun rapisseet rappaukset uudelleen rapattuina. Oli muuten aikamoinen homma survoa rappausta pikkutiilien väliin.

Tässä sitä nyt tuvassa ihmetellään miten paljon lisää tilaa tänne tuli muurin kirkastuksen myötä. Tietty seuraava remppakohde, kaapistot, kirkuvat uudistumishaluaan kahta voimakkaammin. Nekin kun ovat samalta remppavuodelta -85.... ja tänne voi sitten lähettää niitä kärsivällisen ihmisen kunniapalkintoja ihan vapaasti. Ja ehkä vähän kärsivällisyyttäkin lisää.

Maanantaina Perikunta palaa kouluun, Iso-J pakkaa autonsa ja häipyy reissuun. Ja minä jään maalaamaan kakkoskierrosta. Sitten voikin laitella tilpehöörit paikoilleen ja palata arkeen.

Ottoponi tulee ilahtumaan aamulla tarhassa,  kun siellä jököttää kaksi joulukuusta jatkokäsittelyä odottamassa. Kasperin reaktio on arvoitus, tuskinpa tuo sen kummemmin asiasta riehaantuu, lunki poni kun on.

Tähän loppuun vielä Niksipirkoille kysymys. Ihan vaan "muutama" kupariesine pitäisi kirkastaa, tässä esimerkkinä nämä lautaset. Mikä olikaan sinun marttamummosi parhain kupariesineiden kirkastusniksi?

Toimeliasta tammikuun toista viikkoa, missä lienetkin !