Kymmenisen vuotta asiaa tuumailtiin ja funtsailtiin, sitten asia unohtui muiden kiireiden alle ja muistui taas mieleen.
Vihdoin, kymmenennen Torppavuotemme kunniaksi saatiin tarvittavat maalipurkit hommattua ja urakka alulle.
Tumma tiili oli aikansa elänyt ja elähtänyt ja noin kolmen valkaisukerroksen jälkeen pinta näytti kaikissa vuorokauden valaistuksissa siltä miltä pitikin, puhtaan valkealta.
Ja oi kuinka kivikasa kutistuikaan ! Tumma tiili on massiivinen ja synkkä.
Harmittaa hieman, etten tullut kuvanneeksi ennen -kuvaa samasta nurkasta, ero on huikea. Nyt nuo Iso-J:n kellot ja muut kilkattimet pääsevät paljon paremmin esiin, kuin myös aloituskuvien tuulikellot. Oli sekin ihme tuuria, että susikello löysi kumppanin Blogistanian kautta.
Jättimäinen mortteli on kuulunut Iso-J:n Jenny-mummolle, täällä se ja Jennyn kahvipannu ovat tallessa. Mortteli on muuten niin juuttaan painava, että en ole ennen mokomaa nähnyt. Ei ole arkikäytössä, tippuisi vielä varpaille ja sehän kävisi jalkapöydän tuhoksi.
Muita kupariesineitä on kertynyt sieltä ja täältä. Chilipaprikoiden säilytysastiana tuo laakea pannu on juuri passeli.
Että kyllä se maalaaminen kannatti, asia josta ainakin Torpalla ollaan liikuttavan yksimielisiä.
Nämä remontit ja uudistukset vaan tuppaavat aina poikimaan uusia urakoita. Nyt keittiökaapisto näyttää entistä kurjemmalta.
Koska keittiöremontti ei tällä haavaa ole akuutti, on kehiteltävä jotain sijaistoimintoja. Siemenkuvastot ja luettelot on selattu ja merkkailtu, puuttuu enää lopullisen ostoskorin hyväksyminen ja tilausnappulan klikkaaminen. Olen (toistaiseksi) laittanut henkisen lukon ja rastin tiettyjen pioni- ja ruusukasvattajien nettisivujen päälle. Realistina tiedän, että kevään reissut Tampereen ja Raahen suuntiin poikivat epäilemättä monenlaista istutettavaa, ei nyt ainakaan vielä ole hengen hätä tilata netistä kaikkea haluamaansa, eihän?
Kun kinoksia katsoo, ihan heti ei pääse istuttamaan taimikasvatuksen mahdollisia saavutuksiakaan. Niinpä pidän siemenpussukat ja nyssäkät visusti kiinni, vermikuliitin ja mullan pusseissaan.
 |
| Lingolla liipaistu särmä reuna penkalla |
 |
| Mittarikukko sai myssyn |
 |
| Tyyntä on, tuuliviirikin hyytyi lumeen |
Mitäs sitten tehtäis? Ei remppaa, ei taimitilauksia, ei kylvöjä...
Suunnilleen yhtä kauan kuin Torpan uunin maalausta on suunniteltu, olen hiljaa mielessäni odottanut sopivaa aikaa keskittyä neulomiseen. En villasukkiin enkä lapasiin vaan villapaitaan, islantilaiseen villapaitaan. Jo vuonna 2014 Reykjavikin matkalla homma keräsi kierroksia, mutta silloiseen elämänvaiheeseen rauhallinen istuksiminen neule sylissä ei mahtunut.
Nyt kaikki on toisin, nyt on aikaa ja neulominen käyköön omanlaisestaan terapiasta. Viimeinen niitti tälle ryhtymiselle oli Maijun postaus Riddarista. Että kiitti vaan innostuksesta, täällä kohta puikot napsuu! Langat on tilattu ja ohje ladattu Raverlysta, nyt vaan ootellaan lankatoimitusta saapuvaksi. Pari tuntia meni pelkästään lankojen valintaan, yhdistelmiä on valtavasti ja kaikki värit ihastuttavia.
Torstaina on kuitenkin aikaa toisenlaiselle terapialle, kauan meinattu visiitti kampaajalle on vihdoin kalenterissa ja tulee todeksi. Saa Tero tehdä taikojaan. Sitä ennen meinaan piipahtaa Taitokorttelin lankakaupassa koeponnistamassa muutamat pyöröpuikot, semmoiset omaan käpälään passelit pitäisi löytää. Katsastan myös paikallisen Istex -villalankojen valikoiman, voihan se olla, että Riddarin tehosteväri vaihtuu, jahka pääsen käpälöimään lankavalikoimaa.
Niin paljon hauskuuksia horisontissa ! Nähdään taas !
Kyllä on siisti uuni nyt.Ja kellot kilisee kun soppa kiehuu. Kivasti talvi menee kun neuloskelet tuota paitaa, hih.
VastaaPoistaTorstaina on sitten tulossa lisää lunta. Vaikka näkyy olevan entistäkin. En kyllä muista että ois lumetonta talvea ollu Pohjois-Karjalassa. Joskus oli tammikuun alussa paljas maa, mut tuli sitä kiitettävästi sitten myöhemmin.
Mukavaa kaupunkireissua!
Eikö olekin ? Tarpeeksi kauan kun aloittamisessa vitkastelee, sitä makeammalta loppuunsaatettu urakka sitten maistuu. Minä herkuttelen valkoisella uunillani pitkään !
PoistaTässä illan mittaan olen kurkkinut ikkunoista lumentulon alkamista, toistaiseksi ei hiutalettakaan.
En minä kyllä yhtään rehellisen vähälumista talvea muista, alku on joskus ollut vähän hidas ja vasta joululta on lumet tulleet. Aina se vakiomäärä kuitenkin sataa.
Edellisen kerran kun neuloin kuvioneuletta (ranskalaisen kalastajaneuleen klassikkomalli), kudoin samoin tein kaksi, eri väreillä tosin. Isomman neuleen kanssa meinasi väsy iskeä, se oli niin älyttömän painava lopussa. Puuvillalankaa nääs.
Kiitos, minä otan ilon irti kaupunkireissusta, kahvillakin arvelin poiketa eräässä ennenkokeilemattomassa konditoriassa.
Nuo islantilaisneuleet ovat ihania tehdä! Hauska hurruutella koko pusero yhtenä kappaleena, ei tarvitse silmukoida kuin kainalot. Neljä tein niitä peräkkäin eri kuvioilla ja sitten piti tehdä väliin muuta. Minulla olisi aika paljon islantilaislankojen jämiä, kokonaisia keriäkin, jotain kivaa pitäisi niistä keksiä. Niin ja pidän niitä villapaitoja syksystä kevääseen aina tallissa, hyvin lämmittävät. Joten mukavaa neuleprojektia toivottelen!
VastaaPoistaKovasti on nyt pakkautunutta neulontatarvetta, innolla odotan lankoja saapuvaksi. Minulle sopii hyvin semmoinen suoranuottinen neulominen, pienet kuviopätkät ovat vain kivaa vaihtelua. Uskoisin jaksavani neuleen kanssa maaliin saakka :D
PoistaJopas on hieno teidän uuni, upeat kellot ja pannut, ihanat tuulikellot! Meidänkin kellolla on nyt kaveri - tottakai, kuka sitä yksin tykkää kilkatella!
VastaaPoistaLuntakin teillä näköjään on ja lisää tulee - meille ei myräkkä vielä ole ehtinyt, toivottavasti ei pidä kiirettä. Mun pitäisi myös lähteä tienpäälle iltapäivällä ja täällä menee liikenne heti sekaisin, jos joku mainitsee sanan 'lumisade'.
Ihana malli tuohon islantilaiseen, mulla on kanssa puikoilla islantilainen neule, vähän paksummasta langasta tällä kertaa. Yhden tein joskus sata vuotta sitten, se oli esikoisen partiomettäpaita vuosia, lanka oli hyvää joten ei palanut kipunan reikiä ja muutenkin neule on moitteettomassa kunnossa! Kun kävit siellä Plantsussa yhdellä reissulla niin huomasitkos Lankamaailman kaupan, se kannattaa katsastaa pienin varoituksen sanoin - koskaan en sieltä ole tyhjin käsin pois tullut.
Varon juurakoiden hankintaa nyt, kesäretkiä on sen verran tiedossa ja tunnen itseni niin hyvin, tyhjin käsin en poistu mistään. Siemeniä tilasin jo neljästä paikkaa ja melkein hätä tuli tuon Englannin kanssa - ehdin onneksi ennen Brexit-päätöstä!
Mukavaa kaupunkireissua sinulle!
Kiitos, minäkin tykkään ihan mahdottomasti. Tänään tupsahti tupaan vähän käryä kun ilmeisesti en tarpeeksi huolella kuivannut liesimustan jäämiä pois. No, nyt ne paloivat kiinni levyihin :D
PoistaLunta on, onneksi sitä ei paria senttiä enempää tullut vaikka hirmupyryä povasivat.
En Lankamaailman kauppaa hoksannutkaan, hyvä tietää että samalla suunnalla on semmoinenkin visiittikohde. Minusta lankoja on niin paljon kivempi ostaa myymälästä, saa sommitella värit ihan kokonaan eri tavalla, ei tarvii arvailla niin paljoa.
Kesäreissuihin minäkin luotan, aina on istutettavaa kertynyt. Ja nyt vähän harmittaa, etten älynnyt tuota brexit -hommaa ollenkaan. Jätin siis tilaamatta Englannista. Noh, eiköhän niitä siemeniä kerry ilman niitäkin.
Kaupunkireissulle jäi monta senttiä hiuksia ja väitänpä, että jokunen ikävuosikin jos peiliä on uskominen!
Wau - maalikerrosten vaikuttavuus on huikean hieno! Meillä on suoritusvuorossa olohuoneen tiilitakka. Valkean silauksen saa senkin pinta. Maalipänikkä odottaa sutijaa. On kivaa välillä kohennella nurkkia tavalla tai toisella. Maalaaminen on sieltä halvimmasta päästä remontteja, mutta täälläkin on todettu pikkurempan leviämispyrkimykset ympäristöön. Riski on olemassa.
VastaaPoistaRespektiä kutomaurakasta! Minä olen viimeksi kutonut joskus... öö... lähes 20 vuotta sitten. Silloin syntyi villapuseroita, sukkia, vanttuita, huiveja ja kaikkea mahdollista. Homma tyssäsi siihen, ettei ollut aikaa istua paikallaan.
Maltti taimi- ja siemenhankinnoissa on harvoin kohdattu ominaisuus. Taidat viisaasti tyytyä muihin kuin arkoihin ryhmäruusuihin?
On se kieltämättä hieno nyt. Nämä keskitalven kituviikot on hyvää aikaa kotiaktiviteeteille. Pientä remppaa tekisin mielelläni lisääkin, ideoita ainakin olisi valmiina.
PoistaOn niistä minunkin neulehommista jo kosolti aikaa kulunut mutta eiköhän se suoranpötkön neulominen jostain muistista löydy. Sukkia en osaa vieläkään kutoa, olen enemmän tuommoisten suurten linjojen neuloja :D
Ihan arimpiin ruusuihin en ryhdy tälle kesää. Kanadalaiset ovat ilahduttavan sitkeitä ja niissähän riittää valinnan varaa. Muutaman pionin meinaan Särkältä tuoda, samalla kun haen ne viime kesänä varaamani taimet. Mikäs se sinisen upeuden nimi olikaan? Sen jota ei ollut vielä silloin myynnissä? Ja oliko morsiusleinikki se toinen varauksessa oleva? Luotan siihen, että Pääpuutarhurin lappusista löytyy tiedot.
Maltti, hmmmm, ei kyllä kuulu synnynnäisiin vahvuuksiini. On pitänyt opetella.
Se sininen oli Camassia eli isotähtihyasintti. Semmoinen sinisarjamainen kukinto, mutta talvenkestävässä moodissa. Ja varmaankin morsiusleinikki oli se "tätä ei saa muualta" kasvi. Tosi kaunis ja pitkään kukkiva.
PoistaMaltti... odota kun muistelen missä olen tuon sanan kuullut... Minulla se liittyy jotenkin voimakkaasti siihen, että ei ole rahaa johonkin. Silloin on pakko opetella malttamista. Väistämättä tilanne repeää kuitenkin olosuhteiden salliessa.
No niinhän se olikin, juurikin isotähtihyasintti ja morsiusleinikki ! Ja muistaakseni varasin kolme kumpaakin koska kolme on ryhmä. Huomaa, olen oppinut sinulta varsin olennaisen asian.
PoistaOnnittelut, määrittelit juuri sanan maltti niinkuin se minunkin kohdallani on.
Itse neulon jonkin verran, ja olen miettinyt kahden neuleen välillä, Riddarin ja Stasis (Leila Raabe), päädyin jälkimmäiseen, koska siinä on ohkaisempi lanka. Teen ilmeisesti takkina.
VastaaPoistaHienot ennen ja jälkeen kuvat, mulle olisi kyllä kelvannut tummanakin. Mutta minäpä en sisusta.
Piteles peukkuja ja kumartele minun minun toteemieläintä, täällä on elämäni kamalin vuoden alku. Hevillä ei pahempaa tule. Saa nähdä, miten selviämme. Olisi kyllä kiva mennä ajassa taaksepäin...
OP
No voi kehno kurjuutta! Minä heristelen toteemieläintä kaikkiin ilmansuuntiin ja manailemme yhdessä kaikki pahat pois.
PoistaPitääpä tonkia millainen Stasis -malli onkaan. Saisivat ne lankani tulla jo, ärsyttävää odotella. Ehkä eniten ikinä ärsyttää se, että tänään olisin saanut samat langat, samaan hintaan, heti mukaan omasta kaupungista! Olisinpa vain tiennyt, että katukuvasta kadonnut myymälä ei ollutkaan lopettanut -vain muuttanut.
Kyllä tuo uunin mualaus muutti teijän tuvan valoseks kertaheitolla. Se ol muotii sillon aiemmin nuo tummat tiilet!
VastaaPoistaTuota neuletta ihhailen ja kadehin niitä immeisiä, jotka sen neulomisen jalon taidon osovaa. Kyllä näillä keleillä villaneuleet on parasta piällepantavoo!
No niin teki, kirkastui kummasti. Se oli silloin 80-luvulla parasta tiiltä tuo tumma. Hyvä tietää, että siellä on laatukamaa valkoisen maalin alla :D
PoistaNyt onkin niin kylmä, että paksulle neuleelle olisi oikeasti jo käyttöä. Pitää kutoa kiireesti.