sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Perjantaista sunnuntaihin



Kuka näpisti viikonlopun ??

Perjantaiaamusta se alkoi, huoli.
Etänapero valitteli vaikeaa yötään, oli paha olo, palelsi ja särki päätä. Kehotin nukkumaan ja menemään viimeisen espanjan koeviikon matikan preppaustunnille (joka olisi myöhemmin päivällä) mikäli olo lähtemisen sallii. Aamupäivän aikana olo siellä ettäällä paheni, kuume kohosi jo päälle +39° ja mietittiin jo, oliko edellispäivän reissu sisämaahan Antequeraan aiheuttanut auringonpistoksen. Ellei peräti kuumana roihuavat suhteet muuan Antonioon.

Iltapäivällä olo vain paheni kuumeen kohotessa.

Olin marketissa suorittamassa viikonlopun ruokahuoltoreissua, kun kuume oli jo +39,8° ja silloin naapurin Lea otti naperon hoteisiinsa ja kiikutti vakuutuksen suomin etuoikeuksin yksityissairaalaan. Epäilivät aivokalvon tulehdustilaa tai jotain muuta aika vakavaa.

Jossain siellä pakastealtaiden välissä järkkäilin Peetulle sijaiskotia viikonlopuksi, onneksi nykynuoret ovat auttavaisia ja fiksuja ja Peetu pääsi tuttuun yökyläpaikkaansa.



Illalla tilanne oli se, että napero oli sairaalassa tiputuksessa ja kokeita otettiin paljon. Huomasin olon parantuneen silloin, kun potilas kommentoi mieshoitajien ulkonäköä. Suurin epäilys kohdistuu nyt munuaisiin, siellä on ilmeisesti tulehdustila päällä, koska koko alaselkä on kipeänä.

Viikonlopun penska pötkötteli hoitajien (epäilemättä) tarkan silmälläpidon alaisena omassa huoneessaan, maisemat tuttuun vuoristoon. Ihan siihen samaan jota katselee omalta pihalta ja parvekkeelta.

Luojan kiitos ystävällisistä ja auttavaisista naapureista, vakuutuksesta jossa kattava turvataso ja siitä, että Iso-J lentää maanantai-iltana/yönä paikalle samalla lennolla naapurin puolison kanssa. Lea hakee kummankin ukon kentältä ja kun naapureina asuvat, ei tule ylimääräistä mutkaa kenellekään.

Aivokalvontulehdusta ei ole, arjen alkaessa sekä neurologi että sisätautilääkäri ottavat viikonlopun kokeiden tuloksiin kantaa. Tulehdusarvot ovat toivottavasti laskusuunnassa, kuume ainakin on.

 Nämä asiat päällimmäisenä tämä viikonloppu kai luiskahti ohi.

Nämä hoitajien epäilemättä huolella asentamien kanyylirakennelmien kuvat olivat edellisistä viikonlopun kuvaviesteistä ikävällä tavalla poikkeavia. Mieluummin minä katselen kuvia iloisista nuorista patikoimassa vuorilla tai Peetu pelleilemässä kyttäyspaikoillaan.

Onneksi nuo letkut ja neulat on asentanut ammattilainen.

Tänään puhuttiin jo turhamaisemmista asioista, napero soitti ja kertoi olevansa ihan turvoksissa, ihan kuin talipallo (iskä) auringossa.
Päädyttiin siihen lopputulemaan, että pitkä paikallaan pötköttely, runsas nesteytys ja vahvat lääkitykset vetävät aineenvaihdunnan tukkoon ja neste kertyy kroppaan. Eiköhän tuo tasaannu jahka pääsee jaloilleen.

Tunnustan kyllä tässä ihan suoraan, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä viimeisen ajokeikan jälkeen (lähinaperon poikaystävän palautus vanhemmilleen) korkkasin hyvän punaisen flavonoidien lähteen ja kumosin pari lasillista ihan vain rauhallisesta yöhetkestä nauttien.
Tuntui ansaitulta se rauhallinen hetki.

Tänään sunnuntaina koko viikonlopun huoli ja huonosti nukutut yöt sitten kostautuivat, päänsärky ja niskajumi olivat uskolliset ystäväni aina iltaseitsemään saakka. En edes muista miten monta kertaa viikonlopun aikana roplasin kipulääkepurkkia auki.

Seniorikansalainen ahkeroi ituiset potut maahan, Afra köllöttää nyt mullassa ja toivottavasti tuo hyvää satoa. Juhannuksena tuskin omalla potulla juhlitaan, heinäkuussa varmaan jo herkutellaan.

Lisäksi meillä oli kahden päivän moniottelu vesiletkujen ja liittimien kanssa. Moniottelu syystä että Seniorikansalainen polttaa sulakkeen aina jos kastelussa on pienikin häikkä, vaiva tai ongelma. Niitähän riittää ja hetkittäin epäilen meillä asuvan vakavasta Tourettesyndroomasta kärsivän näennäisherttaisen mummelin. Kiroaa nimittäin kuin turkkilainen, krapulainen, syyhytautinen, verotuspäätökseen tyytymätön pienyrittäjänä ylisuuret sakot saanut vastaeronnut ja pakit saanut viitapiru. Jota vtuttaa. Ja jonka yläposkihammasta (sitä ainoaa) särkee. Ja vielä yskittää, aivastuttaa, oksettaa ja pierettää samanaikaisesti.

Ei ole lasten katsottavaa semmoinen mesoaminen ja mielelläni poistuisinkin paikalta. Vaan kun en voi. Puuttuva liitännäisosa löytyi lopulta kukkapenkistä (jonne ilmeisesti kiukulla viskattu) ja vain hetkeä myöhemmin jouduin pitämään yhdeksääkymppiä käyvälle mummelille puhuttelun. Hänen kun ei ole suotavaa kirmata omatoimisesti tallin vintille puuttuvaa letkua etsimään. Etenkin kun letku on poistettu käytöstä rikkonaisena edellisenä syksynä. Hän vain ei valitettavasti muista asiaa. Muistutan itseäni ottamaan kuvan tallinvintin portaista. Ne ovat jyrkät, totisesti.

Eilen yllätin itsenikin ja sain kaiken päänsäryn ja potutuksen keskellä kasattua idioot mummovarman kastelusysteemiliitoksen (yhdellä kytkennällä) ja näin pensasmustikat saivat kaipaamansa kasteen.

Hän kun sai syntymäpäivälahjakseen rotevan lahjakortin taimistolle ja osti koko rahalla (ja vähän yli) pensasmustikoita. Enää kun ei metsään rohkene, meinaa kerätä satonsa kätevästi omalta tontilta. Se hänelle suotakoon.

Minä hommaan mustikkani vaikka pakastealtaasta, mutta kivahan se on oma sato korjata. Viime kesänä oli huimankivaa könytä siskolikan kanssa metsässä ja löytää mustikka-apajia.

Veikkaan kuitenkin, että sisäinen kermaperse minussa iloitsee aidosti siitä ylellisyydestä kun voi tepastella aamulla ryytimaalle ja napsia mysli-jugurttikuppiin höysteet puskatuoreina.

Paljon muitakin hommia tuli vissiin hoidetuksi viikonlopun aikana, en vain jaksa muistaa mitä.

Pelkästään talli ja kanala pitävät illan tunnit aika kiireisenä ja kitkemäänkin pitäisi malttaa pysähtyä, vuohenputki piinaa etupihan pyöreää penkkiä. Tulin siihen tulokseen, että kaivan syksyllä kaikki säästettävät kasvit ylös ja vaihdan mullat, ei se pirulainen muuten lähde. Puhun siis vuohenputkesta.

Nousuviikolle on aika paljon hommaa, ruoho pitää taas leikata (eivät ne hevosetkaan kaikkeen ehdi) ja lauantaina on aika kilistää kummipojan valkolakin kunniaksi. Se, mitä sitä ennen on työlistalla kuulostaa jo säälittävältä töidensä luettelulta. Säästän teidät siltä. Nyt ehkä hetki hyvää musiikkia ja sitten unten maille.

Kivaa toukokuun loppuviikkoa sinulle, missä lienetkin !

Tästä tykkään just nyt: LOVA: You, me and the silence



Ja ensimmäisen lauseen kysymykseen vastaan itse, ei sitä kukaan näpistänyt, elämä otti.

Eka, tokavika ja viimeinen kuva kertovat vallan villiksi rehevöityneen vuokkopionin kehityskaaren ensimmäisestä nupusta villiin kukintaan. Maljakossa on ison niiton jälkeen roima puska pioninkukkia ja mokoma puska vain villiintyi. Valehtelematta pöhheiköllä leveyttä/laajuutta/jotain noin puolitoista metriä, korkeutta metri. Eihän tuonne uskalla mennä jakamiskuokka olalla ollenkaan, ties vaikka käy päälle.

12 kommenttia:

  1. Voi luoja mä repesin tuolle mummojutulle!!! :D :D Elämä koettelee kovalla kädellä! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin laittaa mummon Onnibussiin, täältä pesee seniorienergiaa !

      Poista
  2. Olipa siinä vilskettä viikonloppuna sinulla ja uskon tuskasi, välimatkaa kun on noin roimasti vielä, onneksi oli ystävällisiä lähimmäisiä - niitä tarvitaan aina.

    Siellä teillä on varsin reipas mummo, ihana, juuri tuollainen sitten joskus haluaisin olla, tosin yritän pitää kielenkannat siivoina, aina se ei vain onnistu - tulee niin kuin sisua lisää kun pärrää hiukan!

    Tuo sinun pionisi on tosi komea, upea, ihana! Hommia kotona piisaa aina ja jatkuvasti, niitä ei juurikaan tarvitse keksiä, ne vain tupsahtelevat, onneksi kaikki hommat eivät kulje perässä, onneksi. Nuo päänsäryt on tosi ikäviä, kolmella tyttärellä on anopin perintönä migreeni ja se harmittaa, nuorimmalla pahin ja hän myös etälapsena, sentään vain Pohjanmaalla mutta kaukana kuitenkin mamman helmoista.

    Kaikkea hyvää sinulle ja etänaperolle! Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja hoito siellä kaukana on laadukasta - toivotaan myös hänelle silmäniloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ihme, että päätä jäytää. Onneksi nykyiset viestintävälineet ovat nopeita.

      Kiitos tsempityksestä, hyvässä hoidossa on.

      Poista
  3. Paranemista etänaperolle, onneksi pääsi sairaalaan.
    Kaikkea sitä pitääkin sattua.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, onneksi on valkotakkisten armeija häntä syynäämässä. Harmi vaan, että sattui viimeinen viikko siellä ja vielä koeviikko. Tietää tenttimistä :(

      Poista
  4. Voi raato - ihminen tuntee itsensä avuttomaksi pitkän etäisyyden päästä tilanteita arvioidessa. Onneksi on naapuriapua, ja Iso-J pian paikan päällä huoltamassa. Vaan etäällä olevan hätä on kyllä hankala elettävä.

    Seniorikansalainen toivottavasti ei lue blogeja :D Tuo kuvaus oli mitä herkullisimman hupaisa, vaikka tilanteiden kehittyessä ei ehkä niin hymyilyttänytkään. Mutta kiitos taas rikkaista kielikuvista! Nauroin ihan käppyrässä, ja piti lukea tuo kuvauslitania kolmeen kertaan - koska se oli niin vaikuttavan huikea! Tuohon kuvauksen tehoon ei monikaan pysty!

    Toivon etänaperolle voinnin kohentumista ja hoidon tepsimistä. Sekä syyn selviämistä tietenkin. Huolia sulle ei tarvisi olla yhtään lisempää - entisissäkin on riittävästi pureskeltavaa.

    Iloa ja valoa edes pieniin hetkiin sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä tämä tästä, tänään funtsailtiin etänaperon kanssa yhdessä yo-lakkitilausta, whatsappi on ihan huippu viestintäväline.

      Ei lue Seniori meillä blogeja, tunnistaisi kyllä itsensä. Hällä näkö on mennyt sen verran huonoksi, että hetkittäin mietin mitä hän mahtaakaan ylösnyhtää tuolta kukkapenkeistä. En vain uskalla asiasta kysyä, arvaat kyllä miksi ;-)

      Etänapero voi ihan hyvin, olosuhteisiin nähden. Tulkki vain oli ollut hieman hutiloiva ja kääntänyt suunnilleen puolet lääkärin sanoista. Huomenna saadaan lopulleen asioista selko kun sekä Lea että Iso-J rymistelevät sisään.

      Tänään on ollut monta ihan hyvääkin hetkeä. Etenkin se, kun pesin kiivaasti tapelleen kukon kiinnimuurautuneita silmiä ja kukon olemusta kun vihdoin läväytti silmänsä auki. Se ryhdinmuutos!


      Poista
    2. Kukkotappeluissa on kyse elämästä tai kuolemasta. Ne on tosissaan. Kanoja vois jakaa kaikille tasan, mutta kukot eivät tunne konsensusta. Kaverille ei anneta, ja vahvin vie kaikki. Koska on paras. Toiseksi paras joutuu parsittavaksi.

      Seniorikansalaiselle hatunnosto - moni istuu vain kiikkutuolissa, tai makaa sängyssä. Ne vihreät vetää ylös ja touhuamaan, mikä on henkisesti ja fyysisesti hyvinkin terveellistä. Ehdotonta piristettä elämän kieltämättä loppupuolella oleviin vuosiin. Sanoisin sitä laatuelämäksi - olla kotona ja puuhata mieluisia askareita läheisten likellä ja avun syrjässä. Eipä tuon parempia ehtoovuosia voi kukaan saada.

      Etänaperolle ja sille lähitenavallekin terveiset! Meillä kuopus haaveilee omaan kämppään muuttamisesta kesällä. Asiasta käydään keskusteluja.

      Poista
  5. Onhan se totista puuhaa kun kukot tappelee, ei tee mieli mennä väliin. Pörhö on nyt ihan kuosissa. Se putkassa kököttänyt turhake on nyt niin nöyrää poikaa, ei rehentele aidan läpi kenellekään. Tietää varmaan, että toista tilaisuutta ei anneta, better behave.

    Se meillä oli tarkoituskin, saada Seniorikansalaiselle mielekästä tekemistä ja olemista kun tänne muutettiin. Tai siis kun häntä ympäripuhuttiin lähtemään mukaan. Nyt häntä taitaa eniten ärsyttää kun tahtoa olisi enemmän kuin voimia.

    Molemmat Perilliset voivat hyvin, täällä myös eräs jonottaa opiskelija-asuntoa kaupungista. Sen tiedän, ettei niitä ihan taivaasta tipu, täällä on krooninen opiskelijakämppien pula.

    Terveiset löytävät perille, kiitos.

    VastaaPoista
  6. No jopas teillä on ollut tapahtumia. Ymmärrän huolen, kun ei voi olla paikan päällä. Mutta onneksi sait apua. Kaikkea hyvää teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Kaikki on nyt hyvin, sairaalan ovi sulkeutui takana ja taas kokemusta rikkaampana kohti uusia seikkailuja. Onneksi on turvaverkkoja ja onneksi on vakuutus.

      Huomasin muuten, että sinulla taisi olla pihalaattoja joutavana, pitääpä etsiä ilmoitus ja kysyä. Niille olisi täällä tarvetta.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com