Perjantaista sunnuntaihin

Kuka näpisti viikonlopun ??

Perjantaiaamusta se alkoi, huoli.
Etänapero valitteli vaikeaa yötään, oli paha olo, palelsi ja särki päätä. Kehotin nukkumaan ja menemään viimeisen espanjan koeviikon matikan preppaustunnille (joka olisi myöhemmin päivällä) mikäli olo lähtemisen sallii. Aamupäivän aikana olo siellä ettäällä paheni, kuume kohosi jo päälle +39° ja mietittiin jo, oliko edellispäivän reissu sisämaahan Antequeraan aiheuttanut auringonpistoksen. Ellei peräti kuumana roihuavat suhteet muuan Antonioon.

Iltapäivällä olo vain paheni kuumeen kohotessa.

Olin marketissa suorittamassa viikonlopun ruokahuoltoreissua, kun kuume oli jo +39,8° ja silloin naapurin Lea otti naperon hoteisiinsa ja kiikutti vakuutuksen suomin etuoikeuksin yksityissairaalaan. Epäilivät aivokalvon tulehdustilaa tai jotain muuta aika vakavaa.

Jossain siellä pakastealtaiden välissä järkkäilin Peetulle sijaiskotia viikonlopuksi, onneksi nykynuoret ovat auttavaisia ja fiksuja ja Peetu pääsi tuttuun yökyläpaikkaansa.

Illalla tilanne oli se, että napero oli sairaalassa tiputuksessa ja kokeita otettiin paljon. Huomasin olon parantuneen silloin, kun potilas kommentoi mieshoitajien ulkonäköä. Suurin epäilys kohdistuu nyt munuaisiin, siellä on ilmeisesti tulehdustila päällä, koska koko alaselkä on kipeänä.

Viikonlopun penska pötkötteli hoitajien (epäilemättä) tarkan silmälläpidon alaisena omassa huoneessaan, maisemat tuttuun vuoristoon. Ihan siihen samaan jota katselee omalta pihalta ja parvekkeelta.

Luojan kiitos ystävällisistä ja auttavaisista naapureista, vakuutuksesta jossa kattava turvataso ja siitä, että Iso-J lentää maanantai-iltana/yönä paikalle samalla lennolla naapurin puolison kanssa. Lea hakee kummankin ukon kentältä ja kun naapureina asuvat, ei tule ylimääräistä mutkaa kenellekään.

Aivokalvontulehdusta ei ole, arjen alkaessa sekä neurologi että sisätautilääkäri ottavat viikonlopun kokeiden tuloksiin kantaa. Tulehdusarvot ovat toivottavasti laskusuunnassa, kuume ainakin on.

 Nämä asiat päällimmäisenä tämä viikonloppu kai luiskahti ohi.

Nämä hoitajien epäilemättä huolella asentamien kanyylirakennelmien kuvat olivat edellisistä viikonlopun kuvaviesteistä ikävällä tavalla poikkeavia. Mieluummin minä katselen kuvia iloisista nuorista patikoimassa vuorilla tai Peetu pelleilemässä kyttäyspaikoillaan.

Onneksi nuo letkut ja neulat on asentanut ammattilainen.

Tänään puhuttiin jo turhamaisemmista asioista, napero soitti ja kertoi olevansa ihan turvoksissa, ihan kuin talipallo (iskä) auringossa.
Päädyttiin siihen lopputulemaan, että pitkä paikallaan pötköttely, runsas nesteytys ja vahvat lääkitykset vetävät aineenvaihdunnan tukkoon ja neste kertyy kroppaan. Eiköhän tuo tasaannu jahka pääsee jaloilleen.

Tunnustan kyllä tässä ihan suoraan, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä viimeisen ajokeikan jälkeen (lähinaperon poikaystävän palautus vanhemmilleen) korkkasin hyvän punaisen flavonoidien lähteen ja kumosin pari lasillista ihan vain rauhallisesta yöhetkestä nauttien.

Tuntui ansaitulta se rauhallinen hetki.

Tänään sunnuntaina koko viikonlopun huoli ja huonosti nukutut yöt sitten kostautuivat, päänsärky ja niskajumi olivat uskolliset ystäväni aina iltaseitsemään saakka. En edes muista miten monta kertaa viikonlopun aikana roplasin kipulääkepurkkia auki.

Seniorikansalainen ahkeroi ituiset potut maahan, Afra köllöttää nyt mullassa ja toivottavasti tuo hyvää satoa. Juhannuksena tuskin omalla potulla juhlitaan, heinäkuussa varmaan jo herkutellaan.

Lisäksi meillä oli kahden päivän moniottelu vesiletkujen ja liittimien kanssa. Moniottelu syystä että Seniorikansalainen polttaa sulakkeen aina jos kastelussa on pienikin häikkä, vaiva tai ongelma. Niitähän riittää ja hetkittäin epäilen meillä asuvan vakavasta Tourettesyndroomasta kärsivän näennäisherttaisen mummelin. Kiroaa nimittäin kuin turkkilainen, krapulainen, syyhytautinen, verotuspäätökseen tyytymätön pienyrittäjänä ylisuuret sakot saanut vastaeronnut ja pakit saanut viitapiru. Jota vtuttaa. Ja jonka yläposkihammasta (sitä ainoaa) särkee. Ja vielä yskittää, aivastuttaa, oksettaa ja pierettää samanaikaisesti.

Ei ole lasten katsottavaa semmoinen mesoaminen ja mielelläni poistuisinkin paikalta. Vaan kun en voi. Puuttuva liitännäisosa löytyi lopulta kukkapenkistä (jonne ilmeisesti kiukulla viskattu) ja vain hetkeä myöhemmin jouduin pitämään yhdeksääkymppiä käyvälle mummelille puhuttelun. Hänen kun ei ole suotavaa kirmata omatoimisesti tallin vintille puuttuvaa letkua etsimään. Etenkin kun letku on poistettu käytöstä rikkonaisena edellisenä syksynä. Hän vain ei valitettavasti muista asiaa. Muistutan itseäni ottamaan kuvan tallinvintin portaista. Ne ovat jyrkät, totisesti.

Eilen yllätin itsenikin ja sain kaiken päänsäryn ja potutuksen keskellä kasattua idioot mummovarman kastelusysteemiliitoksen (yhdellä kytkennällä) ja näin pensasmustikat saivat kaipaamansa kasteen.

Hän kun sai syntymäpäivälahjakseen rotevan lahjakortin taimistolle ja osti koko rahalla (ja vähän yli) pensasmustikoita. Enää kun ei metsään rohkene, meinaa kerätä satonsa kätevästi omalta tontilta. Se hänelle suotakoon.

Minä hommaan mustikkani vaikka pakastealtaasta, mutta kivahan se on oma sato korjata. Viime kesänä oli huimankivaa könytä siskolikan kanssa metsässä ja löytää mustikka-apajia.

Veikkaan kuitenkin, että sisäinen kermaperse minussa iloitsee aidosti siitä ylellisyydestä kun voi tepastella aamulla ryytimaalle ja napsia mysli-jugurttikuppiin höysteet puskatuoreina.

Paljon muitakin hommia tuli vissiin hoidetuksi viikonlopun aikana, en vain jaksa muistaa mitä.

Pelkästään talli ja kanala pitävät illan tunnit aika kiireisenä ja kitkemäänkin pitäisi malttaa pysähtyä, vuohenputki piinaa etupihan pyöreää penkkiä. Tulin siihen tulokseen, että kaivan syksyllä kaikki säästettävät kasvit ylös ja vaihdan mullat, ei se pirulainen muuten lähde. Puhun siis vuohenputkesta.

Nousuviikolle on aika paljon hommaa, ruoho pitää taas leikata (eivät ne hevosetkaan kaikkeen ehdi) ja lauantaina on aika kilistää kummipojan valkolakin kunniaksi. Se, mitä sitä ennen on työlistalla kuulostaa jo säälittävältä töidensä luettelulta. Säästän teidät siltä. Nyt ehkä hetki hyvää musiikkia ja sitten unten maille.

Kivaa toukokuun loppuviikkoa sinulle, missä lienetkin !

Tästä tykkään just nyt: LOVA: You, me and the silence

Ja ensimmäisen lauseen kysymykseen vastaan itse, ei sitä kukaan näpistänyt, elämä otti.

Eka, tokavika ja viimeinen kuva kertovat vallan villiksi rehevöityneen vuokkopionin kehityskaaren ensimmäisestä nupusta villiin kukintaan. Maljakossa on ison niiton jälkeen roima puska pioninkukkia ja mokoma puska vain villiintyi. Valehtelematta pöhheiköllä leveyttä/laajuutta/jotain noin puolitoista metriä, korkeutta metri. Eihän tuonne uskalla mennä jakamiskuokka olalla ollenkaan, ties vaikka käy päälle.