Teemavärinä valkoinen -ja sen variaatiot, osa II

Nyt on kevään värisuorasta vuorossa valkoinen. 

Alku oli keltainen kun leskenlehdillä ja krookuksilla aloitettiin, heti perään tulivat kuitenkin siniset skillat ja muut ihanuudet. Nyt on nähty kukassa jo osa tulppaaneistakin, mutta komeiten kukkivat tällä haavaa pihlaja ja hedelmäpuut. Kirsikka on suorastaan hohtavan valkoinen.  Kukintaansa aloittaaa sininen sireeni (täällä meillä se on sireeni, ei syreeni) ja sen perään nähdään valkoista kukkaryöppyä kun Torpan kaikki valkoiset sireenilajikkeet aloittavat parhaimman kautensa. Voi kun kaikkien nimet muistaisin, Holger nyt ainakin. 

Kaikkein kaunein on Issaanvaaran mummolasta tuotu valkoinen versio joka kukkii Torpan nurkalla aivan kunniapaikalla. Ihan niinkuin Issaassakin.

Lumipalloheisi kukkii viimeisenä, sen aika on joskus kesäkuun puolella.

Minä tykkään valkoisista asioista. Paitsi lumesta en ainakaan nyt juurikaan välittäisi.

Valkoinen kana on suloinen, yläkuvissa reissusta kyytiin sujahtaneet valkoiset orpingtonin naperot. Pitäisi olla kukko ja kaksi kanaa.

Näissä edellisissä kuvissa ensivilautus pikkukanalani erikoisuuksiin, tietääkseni tässä ovat Suomen ainoat (tai ainakin lähes ainoat) Bobtail -väriset kääpiökochinit. Minulla on niitä kiharasulkainen versio ja perusmalli sileä. Kukkoja on myös kahta sorttia. Eivät nämä ihan täysivalkeita ole, mutta riittävän vaaleita täyttääkseen kaikki toiveeni. Kanat ovat harmaavalkeita, kukossa on enemmän kermansävyjä.

Yllä muutama kuva sisällä majailevista valkoisista aarteistani, Kalle ja kaksi rouvaa sekä kaksi ipanaa muodostavat varsin puheliaan uusperheen. Kalle tarttui matkaan Hämeenkyröstä, F.E. Sillanpään suosimista maisemista. Oli muuten hieno tila, kauniisti kunnostettu keskellä pirkanmaalaista perinnemaisemaa. Siellä olisi viihtynyt pällistelemässä pidempäänkin, mutta moottoritie on kuuma ja Aikataulu. Ensi kerralla sitten.

Minä en olisi minä, jos pysyisin aina otsikon aiheessa.
Iso-J lähti tänään ja minä jäin jumiin päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Napsahti nimittäin talkkarin nakki meikämandoliinille ja kesäkaudella se pitää sisällään ruohonleikkuun, oman toimen ohella.

Oma toimi on tällä haavaa jäytävästä päänsärystä toipuminen, tiistainen magneettikuvaus oli aivan yhtä viheliäinen kokemus kuin ennenkin. Ruoho tuli kuitenkin kynittyä, viimeistelin loput hevosilla.
Vielä pitäisi trimmerillä silpoa joitakin pitkänä rehottavia tupsuja (ei, en puhu kinttukarvoistani) mutta käsittääkseni meillä on semmoinen viimeistelijä joka katkoo lankaa enemmän kuin siivottavia kohteita, joten en tällä kärsivällisyydellä lähde sitä tuonne maisemaan ulisuttamaan.

Niin, Iso-J vilahti taipaleelle, tapansa mukaan pari tuntia aikataulusta myöhässä.
Jahka kulkupelin nokka seuraavan kerran Torpan pihamäkeä kiipeää, kyydissä on etänapero ja Peetu. Voi että, kyllä meni neljä kuukautta äkkiä !

Kyllä muuten meni tämäkin viikko äkkiä, vaikka päänsäryssä ja magneettikuvauskoneen uumenissa pötköttäminen onkin hirmuisen pitkäveteistä hommaa. Parhautta oli aamukahvi takapihalla hyvässä seurassa, kiitos Satu T.

Huomenna on kuitenkin jo perjantai.

Tähän loppuun vielä seniorikansalainen tyylinäyte, hän on kitkemisessä jo mustan vyönsä ansainnut. Ja vuohenputkiseppeleen.

Reipasta perjantaita, paistakoon aurinko !